http://www.vtt.fi/files/projects/windenergystatistics/VTT_Wind_energy_statistics_Year_report_2013_public.pdf
<Kiitos, tuoretta tietoa. Sivu 3 perustelee, miksi tehdään suuria (=korkeita) voimaloita. Yli 2 MW turbiineilla huipunkäyttöaika (tuossa 100% = 8640 h) oli korkeampi kuin keskimäärin. Pihapiirin minimastoilla tuo % jää toivottoman alhaiseksi. Myös kulkutie, kaapeli, muuntaja, valvonta jne. -kustannuksista suuri osa on kiinteää, eli suuri koko laimentaa ne. Sivulla 20 musta katkoviiva ja sininen yhtenäinen viiva ovat ihanan samansuuntaiset. Eli vuositasolla tuulisähköä saadaan eniten korkean kulutuksen talvikaudella, itse asiassa kesälle jää hieman tilaa aurinkosähkölle. Loput sivut käsittelevät tammikuista vuorokausien sisäistä/välistä kulutus/tuotantovaihtelua ja tuulivoiman osuvuutta kulutuspiikkeihin. Niissä osuvuus ei ole kovin hyvä. Sitä säätötahoa tarvitaan näitä tasailemaan. Vesivoima on siihen hyvä, mutta kapasiteetti ei tule riittämään. Ydinvoimalat ovat niin kalliita, että ne pyörivät täysillä koko ajan. Teollisuuden ja kaupunkien yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto on pitkälti riippuvainen lämmönkulutuksesta. Hiililauhde- (lämmöt hukkaan) ja kaasuturbiinigeneraattorit näihin tarpeisiin vastaavat, mutta kustannukset ovat vähän musta pekka, kuka kustantaa.
Itse uskon kulutuksen joustavuuden vastaavan kasvavaan säätötehotarpeeseen. Itsellä on jo Fingridin tuntihinta-sovellus ja Fortumin tarkka, pörssihintainen sopimus käytössä. Ajatelkaapa kasvavia massoja hyväkuntoisia, nuukia vanhuksia, he kyllä malttavat kytätä oikeaa pyykkihetkeä. Myös teollisuudessa ja maatiloilla on paljon helppoja tapoja ohjata kulutustaan.
