Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Muutama vuosi pärjätty AT 240. Lenkin pituus alun toista sataa km, osta linko maassa lähes puolet. Kestänyt yllättävän hyvin, kunhan järki mukana ajossa, veturi tuollainen 100 kw. Ajonopeus normipyryn jäljiltä 10-20 km/h joka riittää ainakin minulle. Suurin vaiva nuoskalumi, joka ei mene linkoon ei sitten millään eikä varsinkaan tule ulos...
Verrokkina toisessa koneessa Huki . Tosi hyvä linko, nielee jopa nuoskalunta melko hyvin. Ei liian painava, rautaa oikeissa paikoissa. Omaan työnkuvaan ei leveämpi linko sovellu kovin hyvin juurikin noiden ahtaiden teiden ja pihojen vuoksi, nuo postilaatikot kun ovat nykyään aika arvokkaita...
Näillä mennään ainakin tämä talvi. Alueaura kummassakin koneessa keulalla.
OXSAsta ei kokemuksia mutta näyttää kuin olisi suunniteltu ja tehty siellä missä on rautaa muttei lunta...
ESKOa on korjattu tuossa pajalla, painava kampe, mutta rauta pehmeää. Terän leikkuuosan kulma huono, haitaa lumen siirtymistä.
Jo vuosia sitten lakkasin tuhlaamasta glyfoa syysruiskutuksiin, se kun ei vaikuta kuin talven ajan... Viljelykierto sellainen, että juolaan saa ruiskuttaa keskikesällä kun se on parhaassa kasvussa, on aikaa vielä vaikka uusia käsittely, jos tarpeen. Perään syysvilja tms. Vain tällä menetelmällä olen saanut juolaan kuriin.
Puitiin tuossa ohraa ja haeskeltiin hyviä säätöjä. Kasvusto oli sankkaa, n 4500-5000 kg/ha, puintikosteus 13-15 %. Ajonopeutta kärsi pitää vain n. 3,5 km /h jos piti mittarit vihreällä. Säätönä parhaiten toimi tuuli n. 820, alaseula sormen vahvuus auki, yläseula hieman vähemmän, samoin jatke. Rajaisia ei seurattu koska se on nyykkärissä hieman hankalaa. Ko. koneen käyttäjät , hyviä säätöarvoja kehiin.
Tuollainen laiho ja tuon teholuokan puimuri, niin tuolla nopeudella pöytä lienee alun toistakymmentä metriä?
Sama tuli mieleen... 
Jos säädöt olevinaan oikeita, onko koitettu ajaa reippaammin? Tuollaisessa laihossa kuivalla ohralla kärsii päästellä melkoisen surutta koneella kuin koneella, tappiomittarithan voi näyttää mitä vain ellei pellosta ole katottu jyviä ja kalibroitu näyttämään oikein. Liian hiljaa ajamalla säätöjä laitettava pienemmälle, peltoon menee helpommalla jne. kierre valmis.
Puintitapahtuma ts. puintiväli sopivaksi että jyvät irtoaa ja puintikelaan niin vähän nopeutta kuin kärsii pitää jyvien irtoamiseksi ettei tule silppua, seulat levälleen ja reippaasti tuulta ja HANAA 
Sitten seuloja asteittain pienemmälle ja säiliöön tutkien milloin alkaa tulla puhdasta, sitten pellosta kattomaan missä menee puintithehon raja.
Sitten seuraava kymysys, onko kokemusta puimurin säätämisestä ylipäänsä? Yleensä kokemattomat koneen käyttäjät pudottaa vauhtia kun sitä pitäisi lisätä, ettei peltoon mene tavaraa...
En juurikaan itse osallistu puintiin, aika menee kaluston huollossa ja kuivaajalla mutta kehtaan kyllä kysyä muilta neuvoja. Lähtökohta lienee se, että jos nakkaa seulat pois, ei tule seulastotappioitakaan. Seuloilla sitten erotellaan moskat jyvistä sopivilla säädöillä. Tästä lienee säätämisessä kyse. Pellossa ihan täyttä jyvää kun mittari punaisella. Vihne oli aika tiukassa, vaati kelaan kierroksia, puintiväli 2. Tänään jatketaan hifistelyä toisella palstalla, kunhan kasvusto kuivaa. Lisää kommentteja asian tiimoilta, ihan noin yleisestikin, tietojen päivittäminen ei ole pahasta. Palataan asiaan.
Puitiin tuossa ohraa ja haeskeltiin hyviä säätöjä. Kasvusto oli sankkaa, n 4500-5000 kg/ha, puintikosteus 13-15 %. Ajonopeutta kärsi pitää vain n. 3,5 km /h jos piti mittarit vihreällä. Säätönä parhaiten toimi tuuli n. 820, alaseula sormen vahvuus auki, yläseula hieman vähemmän, samoin jatke. Rajaisia ei seurattu koska se on nyykkärissä hieman hankalaa. Ko. koneen käyttäjät , hyviä säätöarvoja kehiin.
Ylivieskassa on varaosamyynti pelannut enemmän kuin hienosti, asiakaspalvelua viimeisen päälle
[/quote
Allekirjoitan tuon, apua löytyy samasta paikasta myös puhelimella.
Ei traktoripuolella varmaan olisi ylivoimaista ottaa käyttöön samaa systeemiä kuin autopuolella eli rekisteritunnuksella löytyisi heti oikea kone tietoineen.
Samalla tulisi heti lista tehtaalla asennetuista varusteista, mitä koneessa on.
Kun ei ne isännät hetikään aina tiedä tai muista tarkalleen oman koneensa mallia saatikka vuosimallia.
Mielenkiintoinen aihe. Itsekin noita hommia jonkin verran tehneenä kerron esimerkin. Markka-aikana tuli eräs isäntä tukkikuorman kanssa sahalle ja kysyi sahauksen hintaa. Kerroin, ja hän tuumasi jotta taitaa myydä kuorman firmalle. Keskustelun jälkeen kuorma kuitenkin sahattiin ja lopputulos oli, että isäntä sai kuormasta sahatavaraa niin, että vaikka sahatavaran arvosta vähennettiin tukkien myyntihinta, parin apumiehen palkka ja sahauskulut, jäi isännän tuntipalkaksi työstä n. 400 silloista markkaa. Taapelointi saattoi puolittaa tuntihinnan mutta silti... Nykyään sahaus koko ajan vähenee mutta Hervast on asian ytimessä. Kuitenkin on syytä muistaa, että huonosta tukista ei saa hyvää sahatavaraa eikä pienestä tukista järeää sahatavaraa millään konstilla.
Meillä porukan koneena 4:n lautasen Tempo. Toisiaan karu kone, viheliäinen laittaa perään mutta kunhan se onnistuu, ojanpientareet ja kesannot kyllä hoituu. Terät halpoja eikä niitä juuri norminiitossa mene.
Ikäisekseen jälkeenjäänyt ergonomia ja melutaso, sanotaan sitten niin.
Jonnikka ainakin on tuohon aikaan ollut valovuosia noissa asioissa edellä valtua, massereista prenteistä tai muista 2000-luvun taitteen vehkeistä ei paljoa kokemuksia löydy mutta väitän että nekin on valtua olleet kovasti edellä.
Iso liikerata on nostolaitteissa joo, niiden ohjaus on vaan ihan perseestä. Jotain nappia pitää pohjassa tai vaikeassa paikassa olevaa nupikkaa pyöritellä kokoajan. Ulkolaisissa on ihan vaan napit joista koneen voi nostaa ylös ja laskea alas...
En voi kuvittellakkaan kuinka tympeää esim nostolaiteniittokoneen ohjastaminen tuollaisella voisi olla.
[/quote]
Tuolla asenteella ja oppimäärällä on turha kommentoida asialliseen kysymykseen. Itellä pihassa 8950 ehd ryskätöihin. Miinukset: ei kovin ketterä etujousituksesta johtuen, kabiini meluisampi kuin uusissa, hydrauliikan tuotto saisi olla suurempikin. ( suuret kipit ei silti nouse juurikaan joutuisammin koneilla, joisa on tuottoa yli 100 l), kuormantunteva hydrauliikka olisi joskus tarpeen. Plussat: armoton veto- ja voimakone, pikkuruokainen tehoonsa nähden, helppo kulkea kabiiniin molemmista ovista, työkoneiden kytkentä helppoa selkeiden ratkaisujen takia, pitkät vetovarret, paineilma (etujousituksen bonus) , vetokoukku toimii kaikissa olosuhteissa. Jos vaan ego sopii hyttiin ja hyväksyy merkin, varmaan luotettavimpia mallisarjoja.
Kuivajassa tuo ei kestä edes pohjaimurin letkuna paria vuotta pitempään, jos vähänkään menee kevyttä jyvää ulos sitä kautta. Puruletkuna tuo on kestänyt höylällä vuosia, tosin terävät tikut tahtoo tulla kyljestä läpi.
Sisäpuoli turhan poimuinen, jotta jyvä kulkee vähänkään loivemmassa kulmassa. On tosin monin verroin halvempaa kuin se vahvaseinäinen, josta ainakin Antin taipuisat nivelet on tehty.
Shellin entinen dieselpumppu palvellut jo yli 15 vuotta. 3 pönttöä, kiinteä putkitus, kuulahanat joka linjassa. Hyvä systeemi. Sähköt kun katkaisee niin aineet aika hyvässä turvassa.
Itellä käytössä ensimmäisiä ES -malleja (numeroa en muista) jostain 90-luvun loppupuolelta. Alkuvuosina auroilla ajettiin paljon omien kyntöjen lisäksi, nykyään vain omia muutama kymmenen ha/vuosi. Lujat pelit. Uusittu vain kulutusosia, pääasiassa kärkipaloja ja letkuja. Nyt alkaa yhden leikkurin laakerit olla vaihtokunnossa. Multamaa tarttuu näihin kuten muihinkin terässiipisiin. Sopiva ajonopeus jossain 8 km/h tienoilla, riittää minulle hyvin, eipähän ole niin kova tälli kiveen ajettaessa. Siipimalli parhaimmillaan 16-18 tuuman leveydellä, en ole kaivannut hydraulista leveyden säätöä. Kuorimet toimii hyvin. Ei se kääntösylinterin sijoituspaikka etupuolella ainakaan valtrassa haittaa mitenkään.
Bosch jakajapumppu sopii kyllä suoraan , kaasupolkimen asentotunnistimen säätö aika tarkka, kun kiinnityksen joutuu soveltamaan.
Kysäiseppä Ylivieskasta HP Dieselistä Mustolan Hannulta. Uskoisin, että ongelma ratkeaa.
Tuvassa oljykattila, jossa kiertää hakkeella tuotettu 80-asteinen vesi. Lämmin käyttövesi oteaan öljykattilan kierukasta. Öljykattila toimii samalla järjestelmän varavoimalana, jops hakepuolelle tulee häiriö. Varaaja 3000 l. Ölljykattilan teho riittää parin talon lämmitykseen joten kuten, jos hakepuoli pidempään pois pelistä, täytyy parin hallin lämmitystä rajoittaa. Öljykattila oli hakkeeseen siirryttäessä lähes uusi, ei raskinut heitää mäelle. Muutaman kerran on varavoima ollut tosi tarpeeseen.
Lähes 12 vuotta se sitten kesti. Nimittäin Maxi-syöttimen kierukkavaihteen laakeri. Agronettiläisillä on varmaan lukemattomia vastaavia laitteita käytössä. Tsekatkaa 1. syöttökierukan kaksoiskierukkkavaihteen asento. Jossain tapauksessa, kuten minulla, kierukkavaihteen nopea akseli oli pystysuorassa ja ylempi laakeri, joka otttaa vastaan kierukan pyöritysvoiman, käy täysin kuivana, vaikka pesä on lähes täynnä öljyä. Hidas nopeus ei riitä heittämän voiteluöljyä ylöspäin laakerille, ja sitten tulee äkkistoppi. Ja tietysti pitkinä pyhinä, kuten tuollaisilla on tapana. Pyöräyttäkää vaihdetta niin, että kierukka-akseli tulee alapuolelle, niin ei tule voitelun kanssa ongelmia.
Omassa käytössä kymmenkunta vuotta mallin alkutaipaleelta Cranabin dt 4 . Plussat: hyvä kuormausgeometria, tehoonsa nähden kevyt, hyvä rotaattori, öljykylpyinen kääntö, ilmeisen kestävä... miinuksia: Jatkopumin letkutus piti modifioida uudelleen, ahtaat (3/8) letkut, ehkä hieman hengetön jatke, ruotsalaiset 16 mm pultinkannat, Danfoss propopöytä ei varmaan paras hallinnaltaan.
Voin suositella.
