OSA 2
Niinpä päivät kului hupaisasti kulkien,mutta muuan päivä,kun minä huomasin sen
että eväät alkoi kontista loppua,aloin katastella rikasta taloa.
Talosta mä rengin paikkaa kyselin,niin isäntä se sano mielin ylevin.
-Jos oot rivakka ja vähäruokainen,voi paikkasi olla pitkäaikainen.
Minä ajattelin:-kunhan kokeilen,ja ehkä tienattua saan täyteen kontin sen.
Niimpä alkoivatkin päivät kulua,niin yksi yö,ja oli kuollut kalkkuna,
niin päivällä ,jo syötiin lintuvelliä,seon tosi,luoja suosi ei köyhiä.
Niimpä tautiin kuoli myös talon hevonen,lehmä,lammas ja koira pitkähäntäinen,
lihat kaikkien ne suihin popsittiin,oli pakko kun aina oli nälkä niin.
Oli talossa myös vanha emäntä,lihava ja poti vaikeata kihtiä,
yksi ilta, ja sen tila huononi,ja yöllä piru omansa korjasi.
Aamulla en enää jäänyt vartoomaan, että muorin lihat oisi pantu kiehumaan,
vaan nopeasti siitä lähdin tielle päin,aivan tyhjä kontti keikkui selässäin.
OSA 3
Viikkokausia mä vaeltelin eteenpäin,koko ajan olin ollut ihan yksinäin,
ravintonani vaan,sieniä ja marjoja,heikotti niin ,että näin ihan harhoja.
Aseenikin oli ollut ihan ruvella,oli tuskaa aina,kun mä kävin kusella.
Mutta siitähän se pikkuhiljaa kuntoutui,ja halu minun mielessäni vahvistui.
Kuinka ollakkaan,niin tuli neito vastaani,ja heti oli valmis minun pyyntööni,
me siitä tieltä,metsänsyliin poikettiin,ja siellä heti lemmenleikki alettiin.
koska syönyt olin sieniä ja marjoja ,niin vatsani oli aivan kuralla,
Kesken aktin tuntui paineet yltyvän,mut aattelin vain sieltä pierun pyrkivän,
siispä jatkoinkin mä kohti huippua,nautinnosta enhän halunnut luopua.
Innokkaasti siinä aikani touhusin,sitten molemmat piiput laukaisin.
Vain eihän se pierua ollutkaan,vaan se jatkui, kurakaareen valtavaan,
oli mäntyjen latvukset ruskeana,minä itse olin pikkasen nolona.
Nainen valitti,hirmuista hajua,mutta niinhän se on ,ei naiset tajua,
noita turkisten metsästysaiheita,sen uskon nyt ilman vaiheita.
Niinhän se on,jos haluaa saalista,pitää molemmat piiput joskus laukaista.
