Mt:ssä oli turun luomutuottajalla oli selkeä käsitys kuinka ruokinta hanskataan käsivaralla kun muut näpertelee ja väsäilee

Yksinkertaisessakin ruokinnassa on aina vähitään viis eri seosta:

1. Se minkä tietokone sanoo

2. Se mitä vaunuun laitetaan (mittavirheet, ka-vaihtelu)

3. Se mitä vaunusta tulee pöydälle (sekoitusaika, muokkaantuminen)

4. Se mitä lehmä pöydältä syö (lajittuminen)

5. Se mitä lehmä seoksesta sulattaa.

Viiminen seos antaa lehmälle eväät tuottaa maitoa, se ratkaisee. Muut on teoriaa. Turun isäntä on oivaltanut jotain Kokenut seosrehuruokkija päätyy useinmiten samoihin lukuihin kuin tietokone, tämän voi vaikkapa apemies vahvistaa. Mulla ei oo niin paljoa kokemusta.

Yksinkertaisessakin ruokinnassa on aina vähitään viis eri seosta:

1. Se minkä tietokone sanoo

2. Se mitä vaunuun laitetaan (mittavirheet, ka-vaihtelu)

3. Se mitä vaunusta tulee pöydälle (sekoitusaika, muokkaantuminen)

4. Se mitä lehmä pöydältä syö (lajittuminen)

5. Se mitä lehmä seoksesta sulattaa.

Viiminen seos antaa lehmälle eväät tuottaa maitoa, se ratkaisee. Muut on teoriaa. Turun isäntä on oivaltanut jotain Kokenut seosrehuruokkija päätyy useinmiten samoihin lukuihin kuin tietokone, tämän voi vaikkapa apemies vahvistaa. Mulla ei oo niin paljoa kokemusta.

Eikös Suomisen Jaakon ruokinta ollut aperuokintaa puhtaimmillaan? Paljon kotoisia rehuja ja vähän teollisia rehuja. Niillä tuotetaan se maitomäärä mikä tulee kohtuudella eikä enempää eikä vähempää.

Adamillekin paalirehu käyttöön,niin kyllä kokemusta alkaa kertymään ja vauhdilla.

Adamillekin paalirehu käyttöön,niin kyllä kokemusta alkaa kertymään ja vauhdilla.

Mä tiedän apenavetan jossa paalirehulla saadaan maitoa irti 26 litraa per äpyli ja tiedän myös navetan missä saadaan 31 litraa per äpyli maitoa irti vaikka paalirehu käytössä. Kummassakin on 150 kantturaa. toinen lypsetään robotilla ja toinen asemalla.

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 12.11.13 - klo:08:28

Yksinkertaisessakin ruokinnassa on aina vähitään viis eri seosta:

1. Se minkä tietokone sanoo

2. Se mitä vaunuun laitetaan (mittavirheet, ka-vaihtelu)

3. Se mitä vaunusta tulee pöydälle (sekoitusaika, muokkaantuminen)

4. Se mitä lehmä pöydältä syö (lajittuminen)

5. Se mitä lehmä seoksesta sulattaa.

Viiminen seos antaa lehmälle eväät tuottaa maitoa, se ratkaisee. Muut on teoriaa. Turun isäntä on oivaltanut jotain Kokenut seosrehuruokkija päätyy useinmiten samoihin lukuihin kuin tietokone, tämän voi vaikkapa apemies vahvistaa. Mulla ei oo niin paljoa kokemusta.

Eikös Suomisen Jaakon ruokinta ollut aperuokintaa puhtaimmillaan? Paljon kotoisia rehuja ja vähän teollisia rehuja. Niillä tuotetaan se maitomäärä mikä tulee kohtuudella eikä enempää eikä vähempää.

Siis luomussa taloudellisimmin. Tosin eipä ostovalkuaisrehuja tavistuotantomuodossakaan kannata määräänsä enempiä suosia. Ostohinta ja saatavuus tuossa on suuri tekijä. Kyllä aperehu luomussa on varmasti kannattavan tuottamisen ydin. Tavanomaisessa tuotannossa apesystemaatti taas mahdollistaa elintarviketeollisuuden sivutuotearsenaalin käyttämistä, jota taasen ei luomuun ole tarjottimella.

Mt:ssä oli turun luomutuottajalla oli selkeä käsitys kuinka ruokinta hanskataan käsivaralla kun muut näpertelee ja väsäilee

Onhan tuo totta... Laskelmilla selvitellään ainoastaan tiettyjä minimeitä ja maksimeita, ja ne pyritään poistamaan jossa saavutetaan maksimaalinen taloudellinen hyöty. Ruokinnansuunnittelu onkin lähinnä taloussuunnittelua  Samalla pyritään tietysti estämään erinäisten tautien ilmenemistä.. Homma onnistuu käsivaralta jos osaa.

Luomussa (kuten lehtijutun tila) on vielä helpompaa. Ainoa rajoite on se ettei seoksen väkirehuprosentti ole yli 39,9999 kuiva-aineesta laskettuna. Seos on siis aina ihan sama, vuodesta toiseen. Jos rehut ovat parempia niin lehmät lypsävät enemmän, jos ne ovat huonompia niin vähemmän  Hirveän helppoa. Tuollahan on vielä robotti, joten voivat ruokkia herutuskauden 50% väkkäriasteella ja helposti

Mutta... fiksu pariskunta ja loppuunhiottu toimintatapa.

Lainaus käyttäjältä: apilas - 12.11.13 - klo:00:28

Mt:ssä oli turun luomutuottajalla oli selkeä käsitys kuinka ruokinta hanskataan käsivaralla kun muut näpertelee ja väsäilee

Onhan tuo totta... Laskelmilla selvitellään ainoastaan tiettyjä minimeitä ja maksimeita, ja ne pyritään poistamaan jossa saavutetaan maksimaalinen taloudellinen hyöty. Ruokinnansuunnittelu onkin lähinnä taloussuunnittelua  Samalla pyritään tietysti estämään erinäisten tautien ilmenemistä.. Homma onnistuu käsivaralta jos osaa.

Luomussa (kuten lehtijutun tila) on vielä helpompaa. Ainoa rajoite on se ettei seoksen väkirehuprosentti ole yli 39,9999 kuiva-aineesta laskettuna. Seos on siis aina ihan sama, vuodesta toiseen. Jos rehut ovat parempia niin lehmät lypsävät enemmän, jos ne ovat huonompia niin vähemmän  Hirveän helppoa. Tuollahan on vielä robotti, joten voivat ruokkia herutuskauden 50% väkkäriasteella ja helposti

Mutta... fiksu pariskunta ja loppuunhiottu toimintatapa.

Eikös luomussa ole väkirehujen yläraja 30% ja herutuskaudella 40%. Kukaan ei vaan tosin taida käyttää tuota 40% väkirehujen korkeamman hinnan takia.

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 12.11.13 - klo:14:32

Lainaus käyttäjältä: apilas - 12.11.13 - klo:00:28

Mt:ssä oli turun luomutuottajalla oli selkeä käsitys kuinka ruokinta hanskataan käsivaralla kun muut näpertelee ja väsäilee

Onhan tuo totta... Laskelmilla selvitellään ainoastaan tiettyjä minimeitä ja maksimeita, ja ne pyritään poistamaan jossa saavutetaan maksimaalinen taloudellinen hyöty. Ruokinnansuunnittelu onkin lähinnä taloussuunnittelua  Samalla pyritään tietysti estämään erinäisten tautien ilmenemistä.. Homma onnistuu käsivaralta jos osaa.

Luomussa (kuten lehtijutun tila) on vielä helpompaa. Ainoa rajoite on se ettei seoksen väkirehuprosentti ole yli 39,9999 kuiva-aineesta laskettuna. Seos on siis aina ihan sama, vuodesta toiseen. Jos rehut ovat parempia niin lehmät lypsävät enemmän, jos ne ovat huonompia niin vähemmän  Hirveän helppoa. Tuollahan on vielä robotti, joten voivat ruokkia herutuskauden 50% väkkäriasteella ja helposti

Mutta... fiksu pariskunta ja loppuunhiottu toimintatapa.

Eikös luomussa ole väkirehujen yläraja 30% ja herutuskaudella 40%. Kukaan ei vaan tosin taida käyttää tuota 40% väkirehujen korkeamman hinnan takia.

Maksetaanhan luomumaidostakin huomattavasti korkeampaa hintaa myös.

Sinäänsä mielenkiintonen alotus Apelta.... Aperuokintaa käsivaralla

Eikös luomussa ole väkirehujen yläraja 30% ja herutuskaudella 40%. Kukaan ei vaan tosin taida käyttää tuota 40% väkirehujen korkeamman hinnan takia.

Ei. Keskimäärin alle 40% vr-taso pitää olla ja tuo mahdollistaa herumiskaudella sen 50%.

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 12.11.13 - klo:09:32

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 12.11.13 - klo:08:28

Yksinkertaisessakin ruokinnassa on aina vähitään viis eri seosta:

1. Se minkä tietokone sanoo

2. Se mitä vaunuun laitetaan (mittavirheet, ka-vaihtelu)

3. Se mitä vaunusta tulee pöydälle (sekoitusaika, muokkaantuminen)

4. Se mitä lehmä pöydältä syö (lajittuminen)

5. Se mitä lehmä seoksesta sulattaa.

Viiminen seos antaa lehmälle eväät tuottaa maitoa, se ratkaisee. Muut on teoriaa. Turun isäntä on oivaltanut jotain Kokenut seosrehuruokkija päätyy useinmiten samoihin lukuihin kuin tietokone, tämän voi vaikkapa apemies vahvistaa. Mulla ei oo niin paljoa kokemusta.

Eikös Suomisen Jaakon ruokinta ollut aperuokintaa puhtaimmillaan? Paljon kotoisia rehuja ja vähän teollisia rehuja. Niillä tuotetaan se maitomäärä mikä tulee kohtuudella eikä enempää eikä vähempää.

Siis luomussa taloudellisimmin. Tosin eipä ostovalkuaisrehuja tavistuotantomuodossakaan kannata määräänsä enempiä suosia. Ostohinta ja saatavuus tuossa on suuri tekijä. Kyllä aperehu luomussa on varmasti kannattavan tuottamisen ydin. Tavanomaisessa tuotannossa apesystemaatti taas mahdollistaa elintarviketeollisuuden sivutuotearsenaalin käyttämistä, jota taasen ei luomuun ole tarjottimella.

Eipä tahdo olla noita elintarviketeollisuuden sivutuotteita tarjolla kuin joillakin alueilla satunnaisille viljelijöille. Leipää, suklaata ym. olen kuullu että naudoille on tarjottu appeessa, mutta eipä ole mulle vielä tullu.
Tällä hetkellä itelläkin aperuokinta menee suht käsivaralta siinä mielessä että seosta korjaan maitomääriä ja näytteitä seuraamalla. Kaikista paaleista ei tietenkään ole näytteitä olemassa kun joiltakin pieniltä lohkoilta ei tule kuin muutamia/sadonkorjuu. Normaalisti satsiin menee neljä paalia ja aina uutta paalierää aloittaessa pitää tutkia hieman tarkemmin sitten noita edellä mainittuja asioita. Aluksi tein exeliin taulukon jolla seurasin kuiva-aineen syöntiä, maitomääriä ja tietenkin sitä mitä appeeseen laitoin. Nykyään satsi tulee tehtyä ns. käsivaralla, eli taulukkoa ei enää tule käytettyä ja muutoksia tehdään lähinnä väkirehujen määriä muuttamalla jos on tarvetta. Ei tosin ole ollut pitkään aikaan tarvetta muuttaa mitään... Joku lehmä lypsää hyvin ja toisella maitoa ei vaan lähde tulemaan. Niin yksinkertaista se on

Kokenut seosrehuruokkija päätyy useinmiten samoihin lukuihin kuin tietokone, tämän voi vaikkapa apemies vahvistaa. Mulla ei oo niin paljoa kokemusta.

***Kyllähän lehmä kertoo riittävästi tietoa optimaalisen apeseoksen muodostamiseksi. Tämän tiedon soveltaminen toki vaatii hiukan teoriatietoa ja Adamin on tässä suhteessa turhan vaatimaton.