Mää oon aina kysyny mein isältä.
Pienellä etsimisellä löysin Pellervon extran Viljankuivausopas, jonka on tehnyt Työtehoseura vuonna 1988. Siinä on 13 sivua kylmäilmauksesta, aikalai kaikki tarvittava.
ProAgrian Tieto tuottamaan-sarjan 108 Viljasadon käsittely ja käyttö vuodelta 2005 on minulle tullut varmaan KM-lehden kestotilaajalahjana. Siinä on viitisen sivua yleisempää asiaa, muttei taulukoja.
Mollier-diagrammi ja paljon pitkiä kaavoja löytyy Fysiikkaa pellosta pöytään ja takaisin peltoon- kirjasta jonka opeilla voit ehkä värkätä vaikka väitöskirjan aiheesta, muttet välttämättä ymmärrä lausettakaan. Kylmäilmakuivurissa tapahtuu adiabaattista kostutusta, siis ilmalle.
Jos kotimaakuntasi maaseutukeskuksessa on vielä koneagrologi tai vastaava, hän suunnittelee ja mitoittaa sinulle laitoksen.
Meillä on 160 neliömetriä laareja, 11 kW aksiaalipuhallin sähkömoottorilla, aurinkokeräintä luokkaa 500 neliöö (ihan normi katto- ja seinäpeltien alla).
Naapuri kuivasi meillä edellissyksynä parinkymmenen hehtaarin valmiit ohrat ja koko kahden viikon sähkökustannus oli luokkaa 100€ sisältäen koko huushållin sähvöt. Ei paha.