Kyllä osaava luomutilallinenkin kärryjä tarvitsee. Satotaso on osaavilla parempi, kuin tavanomaisilla keskimäärin. Itse en vielä kuulu osaaviin, mutta muutaman vuoden kuluttua.... Kärryjä on jo valmiiksi odottamassa.
Asiaan. Viljakärryissä ratkaisee pitkälti, mikä on kuljetusmatka ja tarve. Jos kuljetetaan lyhyitä matkoja vaikka 120 hl kuivuriin, on esim Junkkarin 10 tn tarjouskärry ihan riittävä. Jos kuljetusmatka on pitkä ja tarpeeksi suuri traktori käytössä, voisi kärry olla tuplakokoinen. Silloin jonkun pajan valmistama kuorma-autopohjainen voisi olla edullisin. Sitten pitää vielä huomioida mahdollinen muu käyttö. Viljanajo on kuitenkin kärryille helppoa hommaa verrattuna vaikka maanajoon. Omille kärryille yksityistien ojamaiden ajo on tuottanut enemmän vahinkoa muutamassa vuodessa, kun 20 vuoden viljanajot konsanaan.
Viljakärryksi ottaisin joko em Junkkarit, tai kiinteälaitaiset Ryskyt, joihin naapuri on ollut hyvin tyytyväinen.
Eli jokavuosi vehnää n. 4000kg? esimerkiksi?
Taitaa noita osaajia olla todella harvassa. Tämä luomupuolen kummitus aina ihmetyttää, kun unohdetaan ne viherlannoitusvuodet. Jos tuollaisen vertauksen heittää, niin laskee auki sadon vaikka 10v keskiarvona. Luomu on todella kaukana...
Tuo joka vuosi vaikka kuuden tonnin sato lienee aivan mahdollista, rukiilla, kauralla, vehnällä, ohrallakin, kiertoa rypsillä, herneellä, kun käyttää erikoisaineita, lähes kaikki muut ravinteet paitsi typpi on saatavissa saman teollisuuden tai tehomaatalouden sivuvirtoina tai ennen rikastusta, kali, fosfaatti, Viljo-lannoite, tuhka. Sitten viherlannoituksia keräämällä laajalta viheralueelta massaa, tai vahvaa typpipitoista lantaa, niin ei ole mikään ongelma saada kuudenkin tonnin satoja nykylajikkeista. Etanat saa pois syysrukiilta samoilla luvallisilla aineilla, jopa pyretroideja saa luonnonmukaisina, rapsikuoriaista tai vakavaa kahukärpäsinvaasiota torjumaan. Se lannan liukoisen typen vähättely on siinä mielessä sumutusta, että lantaan joskuskin panostanut tietää, että kyllä se kokonaistyppi siinä pitkällä tähtäyksellä pätee, eikä vain se liukoinen typpi. Näitä luomun tehomannekiineja pitää olla, jottei pelkkä vahva maan rakenteen viljely, ei-tuotannon harjoittaminen antaisi viestiä suuria aloja eläintuotantoon rohmuavasta ja lähinnä tilan sisäisen ravinnekierron pyörittämiseen perustuvasta maan palvonnasta, enemmänkin kuin ravintotuotteiden toimittamisesta väestön tarpeisiin.
Siihen tarvitaan lehtikuviin räpidit ja portaattomat kylvämään, ja isot traktorit ja kerrostalon kokoiset puimurit, hauskojen ruiskukkien ja valvattipuuvillan sekaan puimaan...
Juurikin 2012 satokisan voittaja käytti ylivoimaisesti eniten rahaa lisättyihin ravinteisiin, mutta koska sadon hinta on luomutavaran markkinapuutteen takia ravitsemusarvoonsa verrattuna moninkertainen hinnaltaan verrattuna tavan viljelyn tuotteisiin, talouskisan voitot tulivat helposti. Ainoa kiinnostava seikka on, milloin luomuyhteisö alkaa rajoittaa ns. tehoviljelyn-omaista luomuviljelyä, ja vaatii jyrkennetysti pitämään yllä maan lepo- ja latausvuosia, jotka siis kuuluvat luomutieteen paradigmaan olennaisesti.
Ja minusta myös on olennaista vielä joskus tulevaisuudessa keskustella luomun ehkä liiallisestakin riippuvuudesta tehomaatalouden ja muun teollisuuden sivuvirroista. Että tehokarja, joka ei pääse laitumelle, saa kuitenkin toimia lantalähteenä luomutalouteen, ilman moraalista dilemmaa.
-SS-