maksuperusteinen muistiinpanoihin perustuva maatalouskirjanpito ei oiken sovi mihinkään kannattavuusseurantaan. Pitäisi olla kaksinkertainen ja suoriteperusteinen kirjanpito, joka teettää enemmän paperityötä työtä ja nurkissa olevien tavaroiden ja varastojen inventointeja ym. Kulut pitäisi kohdistaa tarkemmin, niin selviäisi vielä tilan eri toimintojen kannattavuus.
Maatalouden tilinpäätös ja verotus on jopa suunniteltu niin, ettei todellista tulosta saataisi verotetuksi. Satovaihtelut ja tukitasot vääristävät myös tulosta. Jos leikkaa kaikista kuluista ja optimoi tuet, niin onko se arvokasta tietoa, että näin tekemällä saa useimpina vuosina parhaimman tuloksen?
Kannattavuuskirjanpidossa maksuperusteinen verokirjanpito muutetaan suoriteperusteiseksi viran puolesta inventaarioiden avulla. Toki sen itsekin voi tehdä. Kahdenkertainen kirjanpito ei tässä suhteessa paranna tuloksen luotettavuutta ollenkaan, siinä on vain kirjanpitäjän virheet helpompi löytää.
Kustannuspaikkakohtainen kirjanpito on poikaa, mutta se on vaikea toteuttaa maatilalla, jossa suurin osa kustannuksista kohdistuu useampaan kustannuspaikkaan yhtä aikaa. Joudutaan tekemään kaavamaisia jakoja. Omassa kirjanpidossa sen teenkin, samoin käyttämäni kirjanpito-ohjelma on kahdenkertainen tyypiltään. Virallisen kannattavuuskirjanpidon seuraamisesta on suurin hyöty siinä, että pystyy vertailemaan omia tekemisiään muiden tekemisiin. Omassa kirjanpidossa sitä mahdollisuutta ei ole, eikä myöskään muiden toimijoiden tarjoamissa vastaavissa palveluissa, koska heillä ei ole yhtä kattavaa vertailuaineistoa käytettävissään. Haittapuoli on seurannan viiveet. Reaaliaikaista seurantaa pitää tehdä muulla tavoin.
oikeastaan varasto inventaaritkaan ei riitä, varastokirjanpito pitäisi olla, kun tavarat ja maksut kulkee miten sattuu. Meiltä ainakin menee viljakuormia syksyllä ja tilitys siirretty seuraavalle vuodelle, raha ei näy tilillä vuodenvaihteessa eikä jyviä inventaariossa. Ilmeisesti kannattavuuskirjanpidossa pitäisi kohdistua menneeseen satovuoteen? Autokuskilla on tapana laittaa lasku vuoden ajoista niin, että eräpäivä on tammikuun alussa, laskun voi maksaa ennen tai jälkeen vuodenvaihteen, miten paremmin sopii
Hänen oy:n kirjanpidossa ei asialla ole merkitystä, koska ajopäivä ratkaisee, näkyy siirtosaamisissa... taitaa laittaa ne epävarmoihin saataviin suoraan
Kustannuspaikkojen osalta voisi todeta sen, että niiden suunnittelu on taitolaji, jos sen vaan saa tehdä itselleen mieleiseksi? Joku haluaa seurata täysin turhia ja merkityksettömiä menoja, nauttii pikkutarkkuudesta. Välitilinpäätöksen jälkeen tehdyt tilinpäätösostot taas tehdään ilman suurempaa harkintaa.
Jos tavallisilla viljelijöillä olisi tasavero, kuten yhtiöillä, niin verokirjanpito kävisi kannattavuusseurantaan paremmin. Veroprogression iskiessä tulosta on päästävä eroon, siksi nämä vertailutiedotkin menettävät luotettavuutensa, kun jollain on tavoitteena sovittaa verotettava tulo oman perheen menoihin. Näitä tuskin huolitaan kannattavuuskirjanpitotilojen joukkoon