Osakeyhtiön tärkein tavoite on tuottaa omistajilleen maksimaalinen voitto!
Niin on ja se ei ole lainkaan huono tavoite. Kun markkinat toimivat hyvin ja apajilla on useita erilaisia yrityksiä, niin ne hakevat asemansa markkinoilta erilaisilla käyttämillään markkinoinnin kilpailukeinoilla jotka parhaiten sopivat yrityksen tavoittelemalle asiakaskunnalle. Näin ollen markkinoilla on useita yrityksiä jotka palvelevat samaa asiakaskuntaa kulloisenkin asiakkaan parhaaksi kokemalla tavalla. Lisäksi jatkuva kilpailu omasta paikasta ja se yrittäjän terve ahneus, pitävät huolen siitä, että toiminta on tehokasta ja sitä parannetaan jatkuvasti. Tehokkuus tarkoittaa asiakkaalle alempaa hintaa tai parempia toimintatapoja jotka helpottavat asiakkaan työtä/arkea.
Kilpailun kiristyessä yrityksille tulee varsin nopeasti hakea prosessin huonoja kohtia ja tehostaa niitä jotta voidaan pitää kiinni kilpailukeinoista. Eli esimerkiksi edulliseen hintaan focusoitunut yritys pyrkii tehostamaan ostoja, varastonhallintaa jne. jotta voidaan edelleen pitää kiinni niistä edullisista hinnoista. Toisaalta yritys joka on keskittynyt hyvään henkilökohtaiseen palveluun ja asiakassuhteisiin, keskittyy taas tähän.
Ja mikä parasta; kaikki voittavat! Omistajat rikastuvat ja ostaja saa tahtomansa palvelun, saatavuuden, hinnan tms.
Ainoa syy, että Suomen maatalouskauppa on mitä on, on kilpailun puute. Eikä uusi osuustoiminta tule sitä pelastamaan.
Osuuskunnasta puuttuu se terve ahneus joka ohjaa toimintaa ja koska toimintaa ei ohjaa markkinat suoraan, se on ylhäältä päätettyä mihin toimintaa lähdetään mukaan. Mikä on osuuskunnan sisäinen motivaattori jos osakkaat tahtovat estää esim. myyjiä, johtajia tai päälliköitä ansaitsemaan rahaa tai muita kannustimia? Pinssi rintapielessä ja työn sankarin arvonimi? Mikä saa pätevän päällikön hakemaan uutta ja nykyaikaista bisnestä mukaan ketjuun, kun se tuo lanseerauksessa pelkkää työtä ja se ei kuitenkaan näy palkkapussissa? Ei mikään.
Osuuskunnan omistajapohja on tehokkaaseen toimintaan liian laaja. Se ei kykene fokusoitumaan kun siellä on koko kirjo tilallisia vaatimassa omaa etuaan. Ja se ahneus, osuuskunnan hallinnossa se ei ole positiivista vaan negatiivista. Ei kestä pitkään kun siellä on ne SKN:n mainitsemat
leveehenkseliset tissiposket vaatimassa, että koska olemme isoja tiloja ja ostamme paljon, niin meidän pitää saada määräalennusta. Sitten kaikki muut sisäiset ryhmät lähtee hippasilleen ja koko hyvä homma kusee siihen paikkaan.
Jokaisen asiakasryhmän pitäisi perustaa oma osuuskunta ajamaan omaia etujaan, pinetilllisille oma pientilallisten osuuskauppa, ökyviljeölijöille omansa, C-alueen karjatiloille epäilemättä omansa. Missä homman järki tämän jälkeen enää on? Pelkästään siinä, että tylsistyneillä isännillä on sanoa, että; meillä on oma osuuskauppa ja mä oon hallituksessa. Notta on kristuksen komeeta!
Osuuskunnan konsepti on jonkinlainen kompromissi joka ei sovi kenellekään. Miten se voi palvella niitä jotka tahtovat ostaa aina halvimmalla esim netistä ja samalla huomio asiakkaat jotka arvostavat henkilökohtaista palvelua ja siihen kuuluvaa myyntineuvottelua? Ei mitenkään.
Ugh.
