Legendaarisesta metsurista Jaakko Pessisestä oli juttu Aarre-lehdessä. Pessinen on melkoinen "ihmismoto", joka saattaa konemotot häpeään. Pessinen arvostaa niin paljon metsänomistajaa, että ensiharvennuksilla tekee ajourat 40 metrin välein, tuohon ei motot pysty. No eihän se vaadi maksimissaan kuin noin 20 metriä, eli noin 20 askelta pöllin raahaamista ajouran varteen.
Tuollaiset pessiset kun katoaa lopullisesti metsurikaartista, ollaankin harvennuksilla pelkästään motojen varassa, ja sit hakkuuvauriot lisääntyy ja metsät on harvoja tiheiden ajourien takia.
Antaa Pessisen raahata puut minne tahtoo, mutta ei se 20 metrin ajouraväli liian harvaa metsää tee. Kyllä nuo 20 metrin ajouravälillä harvennetut on ainakin toistaiseksi tuottanu päätehakkuussa sen 400 mottia hehtaarille.
Mä en ainakaan niin hölmö ole, että antaisin omaan metsääni tehdä noin tiheän, eli 20 metrin ajouravälin, eihän siellä sit paljon metsää enää ole. 50 metriä on paras.
Eikö teillä oo ojia metsissä? Näillä nurkin kun metsät on ojitettu kuin pellotkin, ojaväli määrittää uravälin. Harmittavasti usein on 30 metrin ojaväli, ja ne puut kasvaa juuri siellä ojanlaidassa parhaiten. Vieläpä ojaanpäin kallellaan. Saa raahata puita tuolla 30 metrin uravälilläkin ihan tarpeeksi kun ei nosturissa ulottumaa. Tarttis sen vinssin... Kuormaaja ja liina sekä kaks miestä, tuolla toki nykkii silloin tällöin ojan varteen kaadetut isot puut uran lähelle pätkittäväksi. Tehty myös 15 metrin ajouraväliä noissa, ojien lähettyville. Pakko, kun ei se moto seuraavassa hakkuussa kuitenkaan saa harvennettua keskeltä koko sarkaa. Tuntuu, että ojitussuunnitelmat tehnyt joku, joka ei ole ajatellut metsänkasvatusta työvaiheittain, vain kuivatuksen kannalta??