Luin jostakin hengellisestä lehdestä entisen homon elämäkerran.OLen lukenut niitä ennenkin,mutta tämä jotenkin pisti silmään,koska hän oli elänyt homosuhteessa useita vuosia. Olin täyshomo,en mikään bi-seksuaali.Sitten kyllästyin siihen ja ajattelin,että voisinko päästä siitä irti.Päätin kokeilla rukousta. Sanoin Jumalalle:jos päästät minut tästä homoudesta,niin palvelen sinua lopun ikäni.Ja vähitellen hän alkoi muuttua.Hän sanoutui irti siitä suhteesta ja alkoi rukoilla puolisoa itselleen.Tätä nykyä hän on naimisissa ja hänellä on vaimo ja lapsia. Olen todella kiitollinen,että rukoukseni kuultiin.En olisi jaksanut sitä elämää enää kauaa.Hän sanoi lopuksi:Olen elävä esimerkki siitä,että homoudesta voi päästä ,eikä se ole Jumalan tahdon mukaista elämää.Se ajanjakso on enää kaukainen paha muisto elämässäni. Tämä ei ole ainoa kertomus,mitä olen lukenut tai kuullut todistettavan.Eikä tätä ole pakko kenenkään uskoa, vaikka se totta onkin.
Mä luin yhestä lehestä et Timo Soini on viisas mies. Eikä tätä ole pakko kenenkään uskoa, vaikka se totta onkin.
+
Mä luin yhestä lehestä et Timo Soini on tyhmä mies. Eikä tätä ole pakko kenenkään uskoa, vaikka se totta onkin.
Minäkin muistelen lukeneeni jostain, että äänekkäimmät homouden vastustajat tosiasiassa vain peittelevät ja yrittävät torjua omia tunteitaan. Eli toisin sanoen hyökkäys on paras puolustus.
Onko se sitten kaikkien kohdalla totta? Sitä en ryhdy totuudeksi vannomaan. 
No ei homouden vastustamisessa sinänsä mitään järkeä ole, ei se vastustamalla lopu tai muutu miksikään, mutta ei se sitä tarkoita, että meidän pitää ruveta tanssimaan niiden pillin mukaan, kyllä me voimme ihan puhtaalla omallatunnolla päättää, ettei kirkkohäitä järjestetä, ole niin homo kuin haluat
?
