Viljan laadussa on suuri vaihtelu tilojen välillä. Osa porukasta viljelee 100 hehtaaria 50 hehtaarin apulannalla, työkoneina liian painavat koneet ja suorakylvö vaikka se ei maalajille sopisikaan. Lounais-Suomen ongelma on myös kuivuus, ei ole ollenkaan harvinaista että huhti- ja heinäkuun välillä ei sada ollenkaan. Itäminen on hidasta ja jyvien koko jää pieneksi. Nykyaikaiset lajikkeet vaativat myös enemmän, kuin mitä halutaan panostaa.
Etelän savet vaatisivat nurmenviljelyä viljelykiertoon erityisesti jos talvet alkavat olla sadekausia.
Edelliskeväänä pyörin kylvöillä suhteellisen suurella alueella. Viljatilojen savimaihin ei meinannut mikään äes pystyä ja ojan takana harvat karjamiehet muokkasivat keveillä nostolaiteäkeillä ja hienoa tuli.
Joo. Olen huomannut itsekkin tämän. Nurmi jäi kierrosta pois 5 vuotta sitten, satotaso on laskenut 1000 kg/ha tähän mennessä!!!
Ei muutakun etelän vihneenviäntäjät Mansikkia* kehiin, nimittäin apilasäilörehuun perustuvaa biokaasureaktoria (isoa) pykäämään, niin pellot ja siinä sivussa maailma pelastuu..
Oisko jtn 1000-3000ha peltoa /reaktori josta 1/3 viljelykierrosta bioapilaa
* MTT:n Maaningan yksikön biokaasureaktorin nimi
Tähän linjaan minäkin uskon. Siinä piilee vastausta aika moneen haasteeseen Suomessa. Maan rakenne, öljyn säästö (typpilannoitteettomuus, metaani), viljan ylituotanto, koneiden käyttöaste (apilaisia nurmia voi korjata koko kesän kun vähän järjestetään porrastusta), vesistöjen suojavyöhykkeiden sadolle käyttöä (saadaan fosforia pois rannoilta), työpaikkoja maaseudulle (ympäri vuoden rehunajoa). Hintasuhteista sitten riippuu turvaako energiarehu karjanrehun riittävyyttä vai päin toisin.
Turvemaille on jo ruokohelpi, joka kyllä sitoo hiiltä, mutta typen osalta on ryöstöviljelyä. Valitettavasti markkinatalous ja yhteiskunta ei ole onnistunut hinnoittelemaan ehtyviä fossiilienergian varantoja oikealle tasolle ennen kuin on myöhäistä.