Se propionihapotus taas Petriltä unohtunut.Kätevin tapa säilöä rehuviljaa edelleen ::)Vilja säilyy jos ei ole tarkoitus siementä siitä ottaa .

Ei ole unohtunut, mutta ei laittanut sitä viestiin sotkemaan keskustelua. Suomulevyä voisi kuitenkin etsiä; haave omasta siemenestä elää, osittain...

Petri

> suomu tai reikälevy...
Toisekseen tähän aikaan vuodesta varmaan rupeaa kaipaamaan jo lisälämpöä että kuivuu??

Jotain tällaista kuvittelinkin.

Lisälämpöä kaivannee. Tarve olisi vain parin kärryllisen työstäminen siihen kuntoon, ettei talvea vasten lähde lämpenemään. Kevätlämpimillä syötettävä tavara ajetaan sitten kuivuriin kauemmaksi,ehkä tässä tehtävän esikuivauksen jälkeen.

Petri

PS. tosi viljanviljelijät tietysti säälivät tällaista "pelleilyä", mutta itsellä viljanviljelyssä tärkeänä motiivina on myös kuivikkeiden saaminen - viljaa on helppo ostaakin, mutta kuivikkeita ei. Eikä viljelykierron hyötyjäkään kannata väheksyä.

Kohta saattaa puinnit painaa päälle ja yllätykseksi lähin rahtikuivuri onkin kylmänä koko syksyn. osa tavarasta haluttaisi saada kuitenkin kuivaksi ja kärrystä voisi rakentaa jotain. Tiedän, että on ilmakanavat ym., jotka voi sinne pohjalle heittää, mutta jos kuitenkin yrittäisi vähän itse eli... jotain salaojaputkea tai mitä hyvänsä sopivasti rei'itettyä kanavistoa pohjalle.

Onko raatilaisilla kokemuksia moisista virityksistä, vai olisiko suosiolla lähdettävä lähimpään maatalouskauppaan?

Petri

Yksi systeemi on vanha kelasilppuri tms. jolta otetaan pyörät pois. Hitsataan puomi kiinni, eli se käyttäytyy ihan kuin nostolaitemurskain. Kuljetusasento on sit vielä keksimättä...

Jos kokonaisleveys jää alle 3,5 metrin, niin ainakin lyhyillä siirroilla hiljaisilla teillä voisi kokeilla... Näin tällaisen virityksen Kainuussa, siinä kyllä oli pyöriä jätetty paikalleen, helpottaa kuulemma kevyellä traktorilla sopivan korkeuden hakua.

Petri

Tuolla alalla pajun juurta noin 10% peittävyydellä, seassa jopa 5 -metristä koivua. Pajukin on jo pirun paksua, ja kävi mielessä että jos kaivurilla nykisi kannot ennen muuta käsittelyä. Taitaa jokainen konsti kuitenkin tulla halvemmaksi kuin kunnostusjyrsiä koko alue.

En väittäisi, että "jokainen konsti" tulee halvemmaksi, jos vain urakoitsijan saa tontille. Ja voihan sillä urakoitsijalla teettää vähän valikoiden; ne helpommat osuudet omilla keveillä vehkeillä ja ongelmapaikkoihin urakoitsija. Itselläni erinäisistä tilkuista suurin osa menee ongelmitta omalla kalustolla, mutta aina jostain reunasta löytyy edellisen (naapurin tekemän) ojituksen jäljiltä tasoittamattomia, pajuttuneita ojamaakasoja, joita en viitsi itse lähteä repimään. Kun vastaavia kohteita löytyy kunnostusjyrsimelle päiväksi, niin urakoitsijakin viitsii lähteä matkaan. Ja itseltä säästyy parin viikon moottorisaha-risunpoltto-kantokoukku-metsäkuormainrumba, jona aikana voi tehdä jotain muuta peltojen kunnostusta edistävää.

Petri

Eli kannattaako edes harkita kelajyrsintä? Kauan viljelemättä ollutta peltoa, jossa paikoin helpijuurakkoa, muualla korkeaa tupasta, eli nurmilauhaa jne. Lisäksi tietysti lehtipuun juurta ja pientä kantoa. Onko kelajyrsimestä hommaan, vai pitääkö tilata kunnostusjyrsin koko alalle?

Kesä lautasäestystä, niin hyvä tulee. Paitsi jos otat ns. vastakelajyrsimen kivien ym. töryn upotus"kammalla" siinä kelan takana. Sitten pelittää. Laitapa hakukoneeseen vaikka saksalainen termi "umkehrfräse", niin kuvia ja muuta infoa löytyy - useilla sivuilla myös englanninkielinen optio.

Petri

Petri

Pitäisi vielä syksyn aikana värkätä liukuovi (2 kertaa 3 metriä) ja jonkinlaiset rullat ja niille tietty kisko täytyisi laittaa. Muutamasta vanhasta pikkuovesta saisi mallia itsetehdylle, mutta näyttääpä olevan kaupan vartavasten ovea varten tehtyjä viritelmiä. Kannattaako (hinta/toimivuus) etsiä noita (ja mistä?) vaiko rakennella itse? Ja millainen - olisiko raatilaisilla asiallisia vihjeitä toteutukseen?

Petri

Aikoinaan tutkittiin miten kävisi jos koko maapallon maatalous muutettaisiin luomulle. Semmoinen 2 miljardia ihmistä kuolisi nälkään, kuka ottaa vastuun siitä. 
[/quote]

Tästä on huomattavasti toisenlaisiin tuloksiin päätyneitä selvityksiäkin olemassa. Mitä sitten luomutuotannolla ymmärretään onkin jo vaikeampi juttu; menetelmät ovat kuitenkin käyttökelpoisia, sertifioidaan lopputuotetta tai ei.

Ja tuskin nykymaatalouden aikanakaan kukaan foorumilaisista ajattelee pelastua siitä rististä (vapaa-ajattelijat, muslimit ym. poislukien) viimeisen leposijan päällä, vaikkei se rautaa nykymuodin mukaan olisikaan.

Pitää paikkansa mutta jos oikaistua tulosta käytetään ainoastaan vanhemmanpolven tuloksen tekoon eikä siitä lainkaan sijoiteta, niin on helppo tehdä HYVÄÄ TULOSTA pienelläkin tilalla.

Jos jatkajaa yritystoiminnalle ei ole tiedossa, niin kannattaa polttaa pääomat pois. Sukulaismies kun lopetti 65 iässä, niin mitään poistettavaa ei enää ollut, navetta jäi just kopilleen harrastustiloiksi, traktori pihakoneeksi ja loppuunajetut maanmuokkauskoneet kotitarveperunan viljelyyn. Yritysmielessä erinomaisesti toimittu. Ei tarvinnut viimeiseen kymmeneen vuoteen turhaan stressata laskelmien kanssa, kunhan tilillä riitti rahaa.

Mutta jos jatkuvuutta toiminnalle hakee, niin täysin toisin on meneteltävä.

Ja tyylejä on monenlaisia. Kyllä itselläni on 50 ha tilallakin vaikea perustella kovin paljon yli 10 kiloeuron traktoria, ainakaan jos taloutta katsoo. Muutama luotettavasti toimiva vanha kone (sopivasti urakoitsijoita hyödyntäen), ja vuotuiset 500-800 tuntia tulee järjellisin kiintein kustannuksin hoidettua. Kun ei liikaa seurustele agroholisti-viljelijöiden kanssa, niin muun kylänväen kanssa kyllä pärjää.

Petri

Jos vanhempi polvi aikoo saada jatkajia, niin rakennuksien koko on pidettävä kohtuullisena min. keskiarvo kokoluokassa. Tekniikka ja ikä ei saa ylittää rippikouluikää!

Jos kursseja käymällä nyt jotain oppii, niin "oikaistuun tuloslaskelmaan" pitää poistot laskea sen mukaan, että yrityksen koko (tuotantovolyymi) pysyy ennallaan suhteessa toimintaympäristöön. Eli jos nyt vaikkapa X elukkaa, niin poistot ja varautuminen tilanpidon jatkuvuuteen edellyttää, että oikeasti lasketaan poistot/investointipääoman kertyminen esimerkiksi 1,3 kertaa tuo X elukkaa.

Tietysti tämä pääomakulu voi olla eri tiloilla hyvinkin erilainen. Pääomakustannus ja työkustannus ovat jonkin verran vaihtoehtoisia keskenään, samoin toinen pärjää vanhoja sähköpylväitä hyödyntäen, toinen Lujabetonia tukien. Ja vanhakin traktori voi "keskikokoisella" tilalla olla täysin pätevä, jos vain on kunnossa.

Petri

Lämpöeristettyyn lampolaan olisi tarkoitus tehdä polykarbonaatti-kennolevystä yhdistettyjä valo/tuuletusilmantuloaukkoja. Mitta noin 60(pysty) x 210(vaaka) cm, seinän ylöosaan, yläreunasta saranoitu.

Kovalla rahalla saa tietysti vaikka mitä, mutta muutamassa navetassa asiat näyttävät aika yksinkertaisestikin ratkaistuilta; ilman tuloaukkohan ei täysin tiiviiksi tarvikaan saada (?).

Olisiko jollakulla linkkiä johonkin yleistajuiseen perustekstiin? Jos kaksikerroslevy (16 mm), niin ontelot vaaka- vai pystysuoraan? Miten pitää ontelot sulkea päistään? Ja... olisihan noita kysymyksiä. Myös muita kommentteja ja "meillä tehtiin näin" -tarinoita otetaan vastaan.

Petri

Mutta ehkei siitä kovin suurta lisäkulua tule, laiduntajien päisteajosta, siis.

Petri

Ei passais masentaa nuorta yrittäjää, ihmiskunta tarvitsee kehittyäkseen näitä pellepelottomia.

Jo pari vuosikymmentä sitten serkkuni ynnäsi kevättalvella, että lämmityspuuvarasto on vähissä, (palkalliset) työt myös ja nurkissa purkupattereita. Tuumasta toimeen, katolle nelisen neliömetriä aurinkokerääjää. Kun talossa on kolmen kuution vesivaraaja, niin systeemillä hoituu lämmin käyttövesi 4-5 kk vuodessa ilman tulen kanssa turaamista. Tukena kevättalven lämmityksessä edellisen lisäksi.

Petri

kunnon korvaus auttaa paksua nahkaa vahvenemaan. Ja seteliselekäranka tukee jos alkaa media ahdistaa. 

Mites se eduskunnan ex-puhemies Erkki Pystynen olikaan neuvonut uusia edustajia: poliitikon nahka paksunee nopeasti sellaiseksi, että se pitää tarvittaessa pystyssä. Ei siinä enää mitään selkärankaa tarvita.

Hyvä asiahan se on eläinten kannalta, ja varmasti lopulta myös karjanpitäjän eduksi parantuneena eläinten yleiskuntona.

Vielä juvemmalla asuessani opin, että eläinten talviulkoilu on niitä juttuja, jota alueella vallitseva luomuinnostus on levittänyt myös muualle kuin Juvan Luomun keräilyautoon tuottaville viljelijöille. Ulkoilun terveysedut, mukaanlukien keväisen laitumellelaskun "pehmeys" (eivät enää loukkaa itseään siinä huumassa) vakuuttivat myös yaaralaiset kolleegat.

Petri