Toasa aamusella navetallaen tovin aekaa vietin
ja sontakonneen sisimpätä olemusta mietin
ja sitä kuinka aamuin illon työntää ulos lehmänlannat
ja työsä tekee jämynä, kun vaen sille käskyn annat
Oe sontakone pellonpajan, ja monen muunkin merkin
nyt ootie sulle kirjottelen, mielin meleko herkin
ei tunteenpurkauksie meijään sille pijä kaehtaa
kun muistaa vaen ses suotattimen, sekä ölöjyt joskus vaehtaa
Oe sontakone, hytraulinen, kera rosterien putkin
sinun sielunmaalimaasi aamusella, hartaen mielin tutkin
on tehtäväsi kulukea, vaen aena sammaa rattaa
silti kovin harvoen loorisi sun aplooteja sattaa
TAPU TAPU TAPU
Viimeksi muokattu: 10.11.15 - klo:10:28 kirjoittanut Heino Leino
Elämä on parasta kometiijjaa