on tullu luvettuo se Iso kirja, eli Raamattu. Heino se ei mennä yönä saanu unen peästä kiinni, vaekka porrikoukulla koetin näpätä siitä ja kaksin käsin pitteä. Niinpä läpsyttelin köökin puolelle ja siellä läsötti vanahempieni noen 60 vuotta sitte saama vihki-raamattu. Oesikko pensakat sen siihen kuletelleet. Koetin luveskella päevällä tulleita sanomalehtie, vaen sitte hoksasin, että nyt Heino ottaa ja rupejaa lukemaan Raamatun kannesta kanteen. Ensimmäenen Mooseksen kirja on jo meleko pitkällä... meleko pientä ränttie, vaen ajan kans...
jaa, pittäähän tähän yks jae maenita, vae mikähä se lie... eli 1. Mooseksen kirja 9.21
Elämä on parasta kometiijjaa