Sibeliuksen, Icemanin ja Jaarlin siemenviljelys loppuu. Kahta viimeistä en ihmettele mut Sibben sakoluvun kesto omaa luokkaansa.
Lajikekehitys on niin nopeaa, että uusiakin lajikkeita tippuu nopeasti pois kelkasta. Noista Jaarli olisi ollut sellainen, että sitä olisi tehnyt mieli kokeilla. Raision uusimmat taulukot katselin läpi, eikä se ollut huonoimmasta päästä. Ilmeisesti kaikki odotukset suunnataan nyt Winxiin. Raisiolta tuli näyttelyssä sellaista viestiä, että uusia vehnälajikkeita pian ja äkkiä. Helpommin sanottu kuin tehty. Kesän olosuhteet on usein sellaiset, että monen lajikkeen kohdalla kenttäkelpoisuus tulee testattua viimeisen päälle. Ei siellä vaan tahdo pärjätä, vaikka on kuinka kova paperilla.
Näistä syrjäytyneistä lajikkeista minulla on 160hl Iron ohraa siilossa. Itävyys 99%, tjp 54g, hlp 74kg. En tiedä onko se hyvä vai huono lajike. SKN sitä joskus viljeli ja minäkin innostuin. Tärkkelykseen tai rehuksi. Mutta mitäpä tälläkään tekee, kun ohraa ei enää tarvita. Silti otin pari säkkiä Vanillea lisäykseen, että joskus tulevaisuudessa pystyisi ehkä jonkun mallasohran hintapiikin hyödyntämään. Saa nähdä.