uusimmassa tiede-lehdessä (14/ '19 ) on artikkeli jossa käsitellään luomua. aika mielenkiintoista kun siinä kerrotaan että jo ruotsissa viljellyssä luomuherneellä on 50% isompi ilamstokuorma kuin tavanomaisessa. ja talvivehnästä kuorma karkaa jo 70%:iin tavanomaisesta. ja brittein saarilla olis kiva kun 40% tuotanto pienenisi luomun myötä. peltoa ei kait tuolla raivata helpolla lisää..
eli oikeaan suuntaan on eu menossa. kohta ei ole truokaa jokaiselle etes euroopassa.. eipä sit tartte kinuta jostain uusia asukkeja maihin..
Ei pohjoisen alueen kasvinviljelyluomussa ole muuta ongelmaa kuin se, että ollaan keräävinään typpeä monet kasvukaudet, erittäin tehokkaalla menetelmällä, yhden tehokkaan satokauden tarpeisiin, mutta todellisuudessa liuotetaan se typpi talvesta toisen talvisateisin ja vesistöihin. Kesä mennään sitten kellertävänä ja loppukin latausravinne syötetään rikkakasveille, tuhoeläimille ja sienitaudeille. Mahdollinen kana/sika/nautahallin lanta, tavanomainenkin sivuvirta kelpaa hyvin, sitten tuo kasvun, ja "lataus" on siis jonkinnäköistä kulissia "luonnonmukaisuudesta". Lämpimien maiden luomussa, jossa satokasvustoa saattaa olla ympäri vuoden, luomuravinteiden alkemia toimii lämpimässä maaperässä hyvin, esimerkiksi yhdessä viljeltynä latauksen ja rinnakkaisviljelynä peitekasvien kanssa. Silti maaperän muiden ravinteiden liukoisuudesta on pidettävä huolta ehkä tarkemminkin kuin tavanomaisessa viljelyssä. niitähän louhitaan siitä viljelymaasta eikä kaivoksesta, jollei nyt sitten halua tuoda kymmeniä tonneja pelkkää hienoksi jauhettua malmia sinne pellolle. Niinhän nämä bioapatiititkin ovat tavanmaisen fosfaattirikastuksen sivutuote, murskauksen pölynerottimista sitä kerätään, jotta saisi prosentin fosfaatista liukenemaan sitten pellossa. Hivenlannoituksiin kelpaa luomussa kemialliset rikasteet, hieman tekopyhyyden huippu. Ojituksen parantaminen ja ahkera mullan hapettaminen muokkaamalla lisäksi tuhoaa niitä viljelymaan "hiilivaroja" aivan samalla tavalla kuin tavanomainenkin viljely.
Aivan täysin eri asia on, kun luomussa käytetään sisäistä kiertoa, eläintalouden yhteydessä. Latauskasvit kelpaavat eläimille ravinnoksi, ne jalostavat siitä massasta korkearavinteista lantaa, joka voidaan säilyttää suojassa liukenemiselta ja hapettumiselta, ja levitetään vasta kasvien juurille, kasvien käyttöön. Eläimet ja vahvat laidunkasvustot myös torjuvat rikkakasveja, joten homma on aivan toimiva, varsinkin jos poistuvat ravinteet imetään tavanomaisen viljelyn sivuvirroista. Ja jos ei myydä paljon mitään, vaan aineenvaihdunnetaan vaan mitä lie karvabiisoneja siellä, niin ei tarvitse mitään täydennyksiäkään.
-SS-
