Tähän nurmen perustamiseen, kasvinsuojeluun ja lajivalintoihin on olemassa niin älyttömän monta käytäntöä, että vois vaikka väitöskirjan joku tehdä
Ensimmäiseen kysymykseen eli apilaa vai ei, niin ehdottomasti kyllä. Lajike/lajikkeet vaan pitää valita oikein.
Laitumilla on tullu käytettyä englannin raiheinää jo monta vuotta. Kasvaa hyvin, on sulavuutta ja kestää talvea ainakin meidän mailla. Myös säilisnurmissa on englannin raiheinää käytetty ja jatkossa taitaa olla aina vaan enemmän. Aikaisemminkin on ollut juttua valkoapilan ks-aineiden kestävyydestä ja kokemusperäisesti vois sanoa että kestää. Laitumilla valkoapila muutenkin parempi vaihtoehto, koska kestää tallausta.
Alsike- ja puna-apilan käyttö on perinteisesti rajattu kylvettävän maalajin mukaan. Alsikeapila vaatimaton, joten jos happamuus vaivaa niin sitä sitten. Puna-apilaa jos tuumaat käyttää, niin älä ota bjurseleä. Kaikista pahiten kasviestrogeeniä, jota ei pitäis olla valkoapilassa ollenkaan.
Tuosta ruokonata mietteestä "ettei maistu", niin olen eri mieltä. Liian myöhäiseksi on menny korjuu jos ei maistu. Nyt kun on tullu noita päivitettyjä ruokonatalajikkeita, niin kannattaisi harkita sellaisia vielä. Karoliina vissiin pitäis korvata retun. Just eloperäisillä ja karkeilla maalajeilla ruokonadasta tulee satoa ja paljon - muista maalajeista ei itellä kokemusta. Jos timoteitä haluat viljellä nurmissa, niin kokeileppa vaikka grindstad + ruokonata seosta. Menee korjuu ajankohta paremmin yksiin kuin pohjoisen tyypin timoteilla. Ja kolme korjuuta ettei vanhene... Ehdottomasti seoksia nurmiin joka tapauksessa. Jokin laji menestyy jos toinen tykkää kyttyrää olosuhteista.
Rehuherneen kanssa perustettuja nurmia ei itellä ole (vielä), mutta pitäis onnistua tosi hyvin. Ainakin näin asiaa sivusta seuranneena asian ymmärtäny. Täydennyskylvö syksyllä apilalla kokeilemisen arvoinen juttu.
