Isovarvas hikoilee..
Perjantaina 2.7.2010 klo 6.00 starttasi 16 aamuvirkkua Venäjän matkaajaa Kuusamon kaupungintalon pihalta.
Määränpäänä oli Paanajärvi, lähempi kahdesta Paanajärvestä. Kortesalmen raja-asemalla oli tutut rituaalit, joista selvittiin kuitenkin kohtuuajassa. Raja-asemalta oli parin tunnin matka Pääjärvelle. Pääjärvellä ruokailimme erään pariskunnan luona ja käytiinpä tutustumassa myös kaupan anteihin.
Iltapäivällä jatkoimme matkaa kohti Paanajärveä. Kahdeksankymmenen kilometrin matkaan käytimme noin kolme tuntia (nimismiehen kiharat), joten matkalla oli hyvää aikaa katsella maisemia. Allekirjoittanut oli käynyt Paanajärvellä viimeksi vuonna 1995. Viidentoista vuoden aikana oli silloiset avohakkuualueet taimettuneet pääsääntöisesti koivulle.
Illalla kuuden maissa olimme Paanajärven itäpäässä, jossa heti leiriydyimme, osa telttoihin ja puolet porukasta mustan puhuvaan mökkiin. Illalla käytiin jo kalalla ja tarvittiin kaksi heittoa ensimmäisen harjuksen ( 40 cm ) saantiin.
Lauantaina teimme purtiloristeilyn Mäntykoskelle. Maisemat Paanajärveltä katsoen olivat upeat. Järvireissun aikana muisteltiin entisiä talonpaikkoja, sillä meitä oli monta Paanajärvellä sukujuuria katsomassa ollutta matkaajaa.
Lauantaina Piiraisen Heikki tempaisi nelikiloisen taimenen, jota syötiin antaumuksella lauantaipäivän lounaaksi.
Sunnuntaina osa porukasta käveli kahdeksan kilometrin mutkan Kivakkakoskella. Se on Karjalan suurin valjastamaton koski ja paikan päällä nähtynä tosi upea luomus.
Kalansaanti jatkui hyvänä myös sunnuntaina ( kaksi taimenta, kymmeniä harreja ), joten pyhän ruokalistalla oli yllättäen kalaa ja pottuja.
Reissulla tuli myös todistettua se, että vaikka on kuinka kokenut kalamies, saattaa iso kala laistaa vieheet.
Mukana oli noin kymmenen tosi aktiivista kalamiestä, jotka antoivatkin hyviä neuvoja meille amatöörikalastajille. Etupäässä Oinaan Erkiltä eivät vinkit loppuneet ja Erkin tekemiin litkoihin harrit kiinnittyivät päntiönään.
Maanantaiaamuna 5.7.2010 lähdimme takaisin kohti Suomea. Muutama päivä Paanajärven kansallispuiston alueella oli mukava kokemus kaikille 14:lle kuusamolaiselle ja kahdelle taivalkoskelaiselle idänmatkaajalle. Ikähaitari porukassamme vaihteli 14-69 vuoden välillä, mutta pojankloppiahan me tunsimme kaikki olevamme hyvässä seurassa.
Puolen päivän aikaan pysähdyimme syömään borskeittoa Pääjärvellä. Ostimme tuliaisia ( karamelliä ) paikallisista kaupoista ja suuntasimme kohti raja-asemaa. Rajamuodollisuudet hoituivat tällä kertaa jouhevasti ja olimme Kuusamossa jo kello 17:n aikoihin.
Kiitoksia kuljettajalle ( Oiva Kilpelä ) ja ja matkan vetäjälle ( Jukka Määttä ). Ilman kokeneita Venäjän matkaajia homma olisi ollut paljon vaikeampaa. Basiba.
Markku Paloniemi
Paanajärven jälkeläinen, Taivalkoski
Liiku hiirellä
Viimeksi muokattu: 13.07.10 - klo:13:14 kirjoittanut pavo heskanen
