Muutaman kerran on tullut kyseltyä motomiestä harvennukselle ja itse ajaisi. Ei aikataulut kohdanneet ja jotenkin tuntui luovuttamisen meiningiltä, jos istuisi vaan Lokomon kajutassa. Saha on tullut sitten otettua matkaan ja kahvakuulajumppaamaan. Pitää yrittää tuota kroppaa hiukan edes kiusata, muutoin alkaa alamäki jyrkkenemään liian kanssa. Lupasin itselleni, että osta uuden malliset kevyemmät viiltosuojahousut ja pienemmän sahan, kun alkaa kunto hiipumaan. Nyt alkaa lyijypunttihousujen lahkeet olemaan sen verran rispaantuneet, että kilon lisäpaino tarttuu puuterilumesta kumpaankin lahkeeseen. Saa nähdä kumpi taipuu ensin, housut vai mies. Saha on vielä aikuisten mallia.
Tullut sahailta tähän saakka, mutta Marraskuun lopulla tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon, sillä erolla että eläkeläinen ajaa ja minä hakkaan edellä motolla. Aiemmin syksyllä alusraivauksia raivurilla, vähän työn ohessakin edellisellä palstalla. Työn mielekkyys nousi toiseen potenssiin, kun saa jotain muutakin aikaiseksi kuin pelkkiä jälkiä... Raivuria tarttee ulkoiluttaa syksyisin niin paljon kuin vain ehtii, keväällä parhaiden kelien aikaan viljan lajittelut. Silloin ois myös makeimmat hakkuukelit, joten toistaiseksi menee viljelytouhut hakkuun yli. Tänään tuli valmiiksi syksyllä ennakkoraivattu palsta, toista harvennusta.
Ennakkoraivaus kaiken perusta, tekee sitten itse tai teettää toisen koneella. Moottorisahan kanssa voi samalla risukkoa siivotakin ja samalla manata, mutta koneella tuleekin enemmän ketutusta ja vahinkoa, sekä koneeseen että jäävään puustoon. Kun sinne kuusen turrien sekaan ei oikeasti näe koneesta, kun katsotaan ylempää kuin maantasosta. Muissa töissä näkyvyys yleensä paranee ylempää katsoessa, sopivassa kuusikossa just toisinpäin.
Kuntoilumielessä pitää keksiä jotain muuta, ainoa liikunta autolta koneelle ja pois, sekä satunnaiset tieuran tsekkaamiset sekä terärempat tms. Aika näyttää onko taloudellisesti järkevää, sitähän ei tiedä kuin jälkeenpäin vanhoilla koneilla pelatessa.