Tuolla minulla oli jo aika pitkälti vastauksia omalta osaltani asiaan:
https://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=71438.60Mutta vielä:
Perus viljelykierto on kyllä 5 vuotta. Se on toimiva kierto varsinkin jos ei lisälannoitusta ole riittävästi tarjolla. Lisäksi noista satovuosista olisi keskimmäisen hyvä olla palkokasvia, eli härkäpapua tai hernettä, joilla saa taas typpeä ladattua maahan. Palkokasveilla on kohtalainen kysyntä luomuna tällä hetkellä. Kuitenkin olen tutustunut myös erilaisiinkin kiertoihin. 1 nurmi ja 2 satokasvia on yksi toteutettava vaihtoehto. Myös 1 nurmi, 3 satokasvia olen kuullut toteutetun. Tuo peruskierto toiminee suunnilleen kaikkialla viljatiloilla, muut kierrot olisi varmaan tutkittava lohkokohtaisesti.
Satotasotkin olivat tuolla toisaalla... Mutta Omat sadot suorakylväen ja vähillä ruiskutuksilla, eli samankaltaisilla menetelmillä kuin sinulla, olivat säistä riippuen tuolla 4 - 6 tonnin välillä/ha. Joskus sateisiin tai kuivuuteen putosi 3 tn tasolle. Luomuun siirryttyäni tosi vähällä ennakkovalmistautumisella ja ilman mitään lannoituksia putosi satotaso tuonne 2 tn tai jopa vähän alle tasolle. Kun sain ensimmäiset palkokasvivaiheet ohitettua, on satotaso ollut nouseva. Tällä hetkellä keskisadot ovat hieman alle 3 tn tasolla. Karjanlantaa on ollut käytettävissä hyvin vähän, n.10 % pinta-alalle. Siis lähes viherlannoituksilla on menty. Tällä hetkellä kaurojen keskisato oli viime vuonna 2700 tasolla, Härkäpapu juuri harmillisesti vähän alle 3 tn, ja mallasohralla 2200 kg. Karjanlanta varmasti parantaa tilannetta, ja jos kasvussa on nurmia tai palkokasveja, ei satotaso välttämättä romahda noin paljoa, kuin minulla.
Hintataso luomuviljoilla varsin hyvä tällä hetkellä, ja kaikesta päätellen jopa nousupaineitakin on. Viimeiset tarjoukset, joita minulle on tehty puhelimitse ovat rehuviljoillakin reilusti yli 300 €. Varsinkin rehuvehnästä on juuri nyt pulaa. Näkisin kuitenkin että hintataso on aika korkea, mutta tuskin kannattaa paljon alle 300 hintoja käyttää laskelmissa. Kuitenkin luomussa hintavaihtelut voivat olla suurempia, kuin kemiallisessa viljelyssä. Mutta näyttäähän sielläkin vaihtelut olevan tosi suuria. Luomussa saattaa olla, että jokin suuri vientikauppa menee jollekin muulle taholle, ja jonkin tuotteen hinta putoaa nopeasti. Pitää siis olla valmis reagoimaan tilanteisiin, eikä viljellä aina vain sitä samaa… Esimerkiksi mallasohran kohdalla kävi niin, että maailmalta tuli jokunen merkittävä luomumallastilaus, jolloin hinta nousi parissa vuodessa lähes tuplaksi. Toisaalta vehnän kohdalla kävi päinvastoin.
Laatuvaatimukset ovat luomuviljalla samat, kuin kemiallisesti viljellyilläkin. Jostain syystä luomuviljojen laaduissa ei kuitenkaan ole juuri ollut eroja kemiallisesti viljeltyihin. Hieman pienempiä jyväkokoja ja kohtalaisen selvästi vähemmän don-toksiineja. Toki niitäkin on ollut. Siihen viljelykierto on tehokas vastalääke ja luomussa viljelykierto toteutuu paremmin, kuin yleensä kemiallisessa viljelyssä käytetään. Sileeäkin voisi kiertoja tehostaa.
Konekustannukset ovatkin sitten kiinnostavia. Kuten edellä mainitsin, minun lähtökohtani ovat varsin samanlaiset kuin sinulla. Suorakylvö ja mahdollisimman vähän ruiskutuksia. Kyllä konetyön määrä siinä lisääntyy. Toisaalta vähemmän kuin luulisi. Nurmet viljelykierrossa vaativat niittoja, mutta syys- ja kevätmuokkauksia ei tehdä koko alalle. Minulla konetyön määrä koko vuoden ajalta lisääntyi n. 30 %. Iis mahdollisimman vähäisestä konetyöstä luomun perusmuokkauksiin. Konekustannuksii luonnollisesti vaikuttaa paljon myös se, että kuinka paljon tuli hävitettyä vanhoja muokkauskoneita suorakylvöön siirtymisen yhteydessä. Minä tulin ne säilyttääkseni, joten niittokone ja vanha kylvökone jäivät ainoiksi hankinnoiksi luomuun siirtymisen yhteydessä.
Suorakylvö aiheutti minulle ankaran pettymyksen vasta jälkikäteen. Minä uskoin, että suorakylvö tekee maan rakenteelle paljon hyvää. Ja se piti paikkansa mutta vain n. 10 cm paksuudelta pinnasta. Meidän maalajimme He ja HeS, ovat luonteeltaan kuorettuvia. Siis syvältäkin, ei vain pinnasta. Maat, joiden luulin olevan hyvärakenteisia, osoittautuivat koviksi ja juurille vaikeiksi läpäistä. Tämä onkin varmaan syy siihen, että satotasoni putosivat odotettua enemmän. Nyt viiden vuoden jälkeen alkavat maat olla kunnossa jo n. 20 cm paksuudelta, ja se näkyy paranevissa sadoissa.
Lannoitusmahdollisuuksissa me täällä kaakkois-Suomessa olemme erityisen hyvässä asemassa. Erilaisia luomuun soveltuvia lannoitteita on saatavilla varsin hyvin.
Neuvo2020 tukea kannattaa hyödyntää laskelmissa ja paperitöissä. Ilmaista apua! Täällä kaakossakin on osaavia neuvojia alueella sekä Proagriassa että yksityisellä puolella.
Tulipa pitkä juttu. Huh.