Hei ! Olen timoLiisa, uusi ystävänne ! Sain tänään kirjeen Vääksyn kunnalliskodista. Ylästalon vanha Edward on alkanut kirjoittaa muistelmiaan !
Hei, Timppaliisa !
Muistan nuorena miehenä, kun olin köyhän sepän poika. Sain tuolloin lähteä kotoani repaleiset ryysyt ylläni. Kun olin raitis ja työtäpelkäämätön ja sain vaimokseni työteliään ihmisen, alkoi tulla mieleeni oman kodin hommat. Teimme vanhoista luonnonniityistä "kahaheinää" (puolet heinistä maanomistajille, puolet meille tekijöille). Sitä tehdessä olimme niin tiukalla, että hädintuskin saimme leipää ja silliä syödäksemme. Vieläkin tahtoo kyynel silmään pakata, kun muistuu mieleeni, miten tiukalla olimme silloin.
Vaimoni itki kohtaloamme, kun koetimme yötä päivää työtä tehdä. Asuntonamme oli heinälato ja aamukahvin asemesta saimme ryypätä vettä juoksevasta purosta. Rohkaisin vaimoani sanoen : Ehkä onnentähti koittaa vielä meillekin -Johon sain vastaukseksi : Tuskin se koittaa meille milloinkaan.
Vaikka elomme taivas alussa näyttikin synkältä, uskoin minä olomme paranevan, kun muistui aina mieleeni eräs säe : Rukoile ja työtä tee, niin työsi onnistuu ! Majasta matalasta linna valmistuu ! Ja siihen luottaen yritin aina lujemmin ja lujemmin.
Noin pari vuotta myöhemmin sain sain vaimoni perinnön osuutta neljä hehtaaria kivikkomaata, josta puoli hehtaaria oli peltoa. Samaan aikaan perustettiin kunnan säästöpankki, josta anoi 100 markan lainaa, mikä minulle myönnettiin ehdolla, että saan kaksi takausmiestä. Mutta siinäpä se leikki olikin : Ei kukaan uskaltanut käydä takaamaan. Vihdoin eräs naapurini sanoi : Kyllä minä rupean toiseksi takaajaksi, pyydä isääsi toiseksi, niin ehkä he antavat rahat ! Ja niin kävikin.
Nostamani rahat, 100 markkaa, päätin käyttää uudismaan raivaukseen mahdollisimman tarkoin ja siksipä laadinkin seuraavan suunnitelman.
Ensiksi päätin mielessäni, etten kenellekään paljasta työsuunnitelmaani : Jospa en jaksaisikaan sitä toteuttaa, niin ehkä joudun naapurien pilkan esineeksi. Ja niin päätin tehdä vain minkä jaksan. Kun hevosta ei ollut, päätin tehdä kaitoja sarkoja, että riittäisi ojamullat peittomaaksi.
Palkkasin itseni päiväpalkalla raivaamaan puut pois ja samoin kaivoin ojaa, jota tuli 680 metriä. Kun olin viikon tehnyt työtä, nostin palkkani sitä myöten, mutta kaikki, mitä suinkin voin tuosta palkastani säästää, panin talteen eri paikkaan. Viikon kuluttua nostin taas "palkkani" ja niin tein kolme viikkoa, sitten lainaamani rahat loppuivat lainakassastani, mutta palkkakassassani oli nyt rahaa. Kun pelto oli vielä kesken, täytyi nyt ruokatarpeitten ostosta yli jäänyt palkkarahani muuttaa taas pellontekokassaan ja niin sain raivatuksi viisi 120 metriä pitkää ja 8 metriä leveää sarkaa valmiiseen kuntoon seuraavana keväänä kylvettäväksi. Mutta nyt oli taas paha edessä : Saada maalle kauransiemen, heinänsiemen ja lannoitusainetta. En jaksanutkaan niitä kaikkia hankkia niin kuin olisin mielinyt. Kauran-ja heinänsiemenet sain, mutta apulantaa en enää saanutkaan kuin säkin luujauhoja ja toisen kalia : Eivät uskoneet enempää velkaa. Karjanlantaa ei ollut, joten tulos oli tietysti huono sekä kaurasta että heinästäkin. Nyt sain torat vaimoltani sekä muiltakin ihmisiltä. -Sanoivat, ettei se kannata peltoa raivata, olisit käynyt muualla työssä senkin aikaa, niin ei olisi tullut semmoista velkaa.
Tällä välin onnistui meidän saada niin sanottu kotilehmä vaimoni kotoa, tietysti armosta. Nyt saatiin uudesta pellosta kuitenkin parempia heiniä kuin ennen samalta paikalta ja olihan niitä heiniä vähän runsaamminkin kuin ennen, niin että saatiin jo jättää vasikkakin talvelle. Ja samalla ehti luottokin kasvaa niin paljon, että eräs rahamies jo uskalsi antaa vanhan riihensä minulle tuparakennukseksi ja vielä rahaakin sen valmistukseen, josta lainasta piti tehdä sadastakahdestakymmenestäviidestä markasta sadanviidenkymmenen markan velkakirja. Mutta minkäs sille, se oli täällä maan tapa ja huonetta oli tarvis !
Kirjoittelen sinulle, parahin Timppaliisa taas jonkin ajan kuluttua, aikani täällä kunnalliskodissa ei tahdo oikein kulua. Mutta hyvin täällä pärjäillään !
Terveisin : Ylästalon Edward
--------------------------------------------------------------------------------------------
Oi, kuinka kiehtovaa ! -Ja olenhan minäkin ollut hupsu, kun olen elänyt uskossa, että Ylästalon vanha Edward olisi aina ollut hyvin varakas mies....
