Alkuperäiseen kysymykseen vastauksen tynkää murskepavun tekemisestä muutaman vuoden kokemuksella.

 Murskaus onnistuu ok, vaatii rihlavalssit. Jos kama on märkää, K% yli 35, valsseja joutuu avaamaan reilusti enemmän. Myllyn tukkeutumista on vahdittava. Teho on kostealla tavaralla ok. Lopputuote on helposti taikinaa, joka jäätyy jonkin verran kovilla keleillä. Siiloon painattaessa tr-renkaat tahtoo jättää jälkiä, ja laitojen painatus hankalaa. Kama pakenee laidoilta. Kuutiopaino on korkea.

Näistä jutuista huolimatta ainakaan omia papuja ei tulisi mieleenkään lähteä kuivaamaan normaalisyksynäkään.

Ketjuraaputin on ok kahden vuoden kokemuksella. Koneikon voi sijoittaa myös ulos, hyvä saneerauskohteessa. Myös pohjois-savon firma myy näitä koneita deboer-merkkisenä.

Liian kuivan käytävän huonot puolet tulee esille kesätuulilla verhot-auki pihatossa, jos kuiviketta käytetään oikeasti parsissa. Lanta liiskaantuu käytäville, niinkuin voita leivälle. Ja ainakin valuasfaltti muuttuu kirotun liukkaaksi liian kuivana. Nämä kokemukset siis vanhasta, remontoidusta rakennuksesta.
15 vuotta sitten suunniteltiin jo lantakäytävien kuivatusta mahdollisimman hyvin. Kokemus on osoittanut, että kostea on kuitenkin toimiva. Ei pidä ajatella tätä kaksimielisesti.

Miten ammoniakin haihtumisen käytäntö kulkee? Onko ongelma navettailmassa vai enemmän ilmaston suojelussa?

Tästä asiasta voi olla useampaakin mieltä. Liian kuiva lantakäytävä avoraappa-pihatossa tekee ongelmia lantakoneen kulkemisen kanssa. Samoin kuivikkeen käyttöä täytyy rajoittaa, jos kusi erotetaan pois käytäviltä. Joku, ainakin m.farmi suositteli taannoin aivan tasakäytävää ilman vaijeriuria. En tuota uskonut, ja nyt tapellaan juuri näiden ongelmien kanssa. Niin, meillä on toistakymmentä vuotta vanha perusrakennus, johon ei pitkittäiskaato onnistu enää.