Niin. Kyseessä on hahmo joka pohjalaiseen tapaan on peräänantamaton ja itsevarma, aloitekykyinen ja lannistumaton vastoinkäymisten edessä. Diplomaattisuus tai ns. pelisilmä ehkä ole se suurin vahvuus, mutta sitä ei tarvita kun sitä kovuutta löytyy tarpeeksi.

Tämä hahmo ei ole sen enempää Isontalon Antti kuin Rannajärvikään, eikä vahvoista yhtymäkohdista huolimatta edes Nusplussa, se on



Ylermi (Eino leino)

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi temppelin ovesta,
lausui kirkon laivan alta:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
kadu ei tehtyä tekoa,
ei parane palkan eestä." [1]

Paasi seinässä pakisi,
puhui Neitsyt puusta tehty:
"Äsken sie sitä katunet,
kun on tuhkana tupasi."

Ylermi ylpeä isäntä
kilahutti kilpehensä,
karahutti kankahalle;
näki tuhkana tupansa,
lausui hirsihiilokselta:
"Tupa uusi tehtänehe,
tupa entistä ehompi."

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi keskikäytävälle,
keskiristiltä kirosi:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei ole porossa polvin,
surustansa suurentuvi."

Paasi seinässä pakisi,
sai sanat kivinen Kiesus:
"Äsken oot porossa polvin,
kun on vaimos valkeana."

Ylermi ylpeä isäntä
murti ruoskan mursunluisen,
karahutti kankahalle;
näki vaimon valkeana,
lausui luota lautsallisen:
"Vaimo toinen tuotanehe,
vaimo entistä ehompi."

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin alttarille,
herjasi veralta Herran:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei murehi mennehiä,
riensi myrskynä ratansa."

Paasi seinässä pakisi,
kuva haastoi kirjokulta:
"Äsken sie sitä murehit,
kun on poikas mielipuoli."

Ylermi ylpeä isäntä
iski peitsen permantohon,
karahutti kankahalle;
näki poian mielipuolen,
vyöltä tapparan tapasi,
isä poikansa omansa
löi tasaksi tanterehen.
Huuti suulla huikealla:
"Poika toinen tehtänehe
poika entistä ehompi."

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin akkunasta
messurahvahan rakohon;
tulta tuiski orhin turpa,
valoi silmät valkeata,
enemmän ylpeän isännän,
satulassa seisovaisen.

"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei anele armahdusta,
itse raudalla rakasti."

Ääni pilvistä jyrähti:
"Äsken sie sitä anelet,
kun sa tullet Tuonen maille."

Ylermi ylpeä isäntä
tunsi lattian lahovan,
näki lieskan leimahtavan,
veti miekkansa verisen,
heitti kintahan kivehen
käden kanssa poikki lyödyn,
virkkoi vielä vierressänsä:
"Ennen kirkko kaatunevi
kuin kinnas kivestä irki!
Ennen muurit murtunevi,
kuin sormi seinästä murene!
Ennen aika tulkohonkin,
aika toinen, ankarampi,
joka ei kuololle kumarra,
ei matele Manalle mennen."
Kannusti oritta, liekit
löi yli kultaisen kypärän. -
Vielä on kivessä kinnas.


On se kova

Eino Leino, sanan hallitsi 

kun nyky sanottajia kuuntlee niin eipä ole paljon sanavarastoa kartutettu pentuna!   helekutti että osaa olla jankkaamista, jopa runot!

Ikuinenelämä tulee sanoituksista
http://www.youtube.com/watch?v=_9eHCLRLrhw

  Kovin pohjalainen tais olla se Louhi pohjan akka jonka takia se sampo,joka jauhoi kaikkea kivaa uppos siinä ryöstössä

Niin. Kyseessä on hahmo joka pohjalaiseen tapaan on peräänantamaton ja itsevarma, aloitekykyinen ja lannistumaton vastoinkäymisten edessä. Diplomaattisuus tai ns. pelisilmä ehkä ole se suurin vahvuus, mutta sitä ei tarvita kun sitä kovuutta löytyy tarpeeksi.

Tämä hahmo ei ole sen enempää Isontalon Antti kuin Rannajärvikään, eikä vahvoista yhtymäkohdista huolimatta edes Nusplussa, se on



Ylermi (Eino leino)


On se kova

... ja niin kiire mullan alle.

  Kovin pohjalainen tais olla se Louhi pohjan akka jonka takia se sampo,joka jauhoi kaikkea kivaa uppos siinä ryöstössä

Semmosta se on näiden heimosotien seurauksesta, yhteinen hyvä katoaa meren pohjaan 

Niin. Kyseessä on hahmo joka pohjalaiseen tapaan on peräänantamaton ja itsevarma, aloitekykyinen ja lannistumaton vastoinkäymisten edessä. Diplomaattisuus tai ns. pelisilmä ehkä ole se suurin vahvuus, mutta sitä ei tarvita kun sitä kovuutta löytyy tarpeeksi.

Tämä hahmo ei ole sen enempää Isontalon Antti kuin Rannajärvikään, eikä vahvoista yhtymäkohdista huolimatta edes Nusplussa, se on



Ylermi (Eino leino)

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi temppelin ovesta,
lausui kirkon laivan alta:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
kadu ei tehtyä tekoa,
ei parane palkan eestä." [1]

Paasi seinässä pakisi,
puhui Neitsyt puusta tehty:
"Äsken sie sitä katunet,
kun on tuhkana tupasi."

Ylermi ylpeä isäntä
kilahutti kilpehensä,
karahutti kankahalle;
näki tuhkana tupansa,
lausui hirsihiilokselta:
"Tupa uusi tehtänehe,
tupa entistä ehompi."

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi keskikäytävälle,
keskiristiltä kirosi:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei ole porossa polvin,
surustansa suurentuvi."

Paasi seinässä pakisi,
sai sanat kivinen Kiesus:
"Äsken oot porossa polvin,
kun on vaimos valkeana."

Ylermi ylpeä isäntä
murti ruoskan mursunluisen,
karahutti kankahalle;
näki vaimon valkeana,
lausui luota lautsallisen:
"Vaimo toinen tuotanehe,
vaimo entistä ehompi."

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin alttarille,
herjasi veralta Herran:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei murehi mennehiä,
riensi myrskynä ratansa."

Paasi seinässä pakisi,
kuva haastoi kirjokulta:
"Äsken sie sitä murehit,
kun on poikas mielipuoli."

Ylermi ylpeä isäntä
iski peitsen permantohon,
karahutti kankahalle;
näki poian mielipuolen,
vyöltä tapparan tapasi,
isä poikansa omansa
löi tasaksi tanterehen.
Huuti suulla huikealla:
"Poika toinen tehtänehe
poika entistä ehompi."

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin akkunasta
messurahvahan rakohon;
tulta tuiski orhin turpa,
valoi silmät valkeata,
enemmän ylpeän isännän,
satulassa seisovaisen.

"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei anele armahdusta,
itse raudalla rakasti."

Ääni pilvistä jyrähti:
"Äsken sie sitä anelet,
kun sa tullet Tuonen maille."

Ylermi ylpeä isäntä
tunsi lattian lahovan,
näki lieskan leimahtavan,
veti miekkansa verisen,
heitti kintahan kivehen
käden kanssa poikki lyödyn,
virkkoi vielä vierressänsä:
"Ennen kirkko kaatunevi
kuin kinnas kivestä irki!
Ennen muurit murtunevi,
kuin sormi seinästä murene!
Ennen aika tulkohonkin,
aika toinen, ankarampi,
joka ei kuololle kumarra,
ei matele Manalle mennen."
Kannusti oritta, liekit
löi yli kultaisen kypärän. -
Vielä on kivessä kinnas.


On se kova

Nuo sie jutut häirittee.Ja jokunen muuki kohta.
Oliskohan jostaki vettenkuljettamana tullu.Wannabee moomma

Lainaus käyttäjältä: antti-x - 02.02.14 - klo:23:44

Niin. Kyseessä on hahmo joka pohjalaiseen tapaan on peräänantamaton ja itsevarma, aloitekykyinen ja lannistumaton vastoinkäymisten edessä. Diplomaattisuus tai ns. pelisilmä ehkä ole se suurin vahvuus, mutta sitä ei tarvita kun sitä kovuutta löytyy tarpeeksi.

Tämä hahmo ei ole sen enempää Isontalon Antti kuin Rannajärvikään, eikä vahvoista yhtymäkohdista huolimatta edes Nusplussa, se on



Ylermi (Eino leino)

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi temppelin ovesta,
lausui kirkon laivan alta:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
kadu ei tehtyä tekoa,
ei parane palkan eestä." [1]

Paasi seinässä pakisi,
puhui Neitsyt puusta tehty:
"Äsken sie sitä katunet,
kun on tuhkana tupasi."

Ylermi ylpeä isäntä
kilahutti kilpehensä,
karahutti kankahalle;
näki tuhkana tupansa,
lausui hirsihiilokselta:
"Tupa uusi tehtänehe,
tupa entistä ehompi."

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi keskikäytävälle,
keskiristiltä kirosi:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei ole porossa polvin,
surustansa suurentuvi."

Paasi seinässä pakisi,
sai sanat kivinen Kiesus:
"Äsken oot porossa polvin,
kun on vaimos valkeana."

Ylermi ylpeä isäntä
murti ruoskan mursunluisen,
karahutti kankahalle;
näki vaimon valkeana,
lausui luota lautsallisen:
"Vaimo toinen tuotanehe,
vaimo entistä ehompi."

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin alttarille,
herjasi veralta Herran:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei murehi mennehiä,
riensi myrskynä ratansa."

Paasi seinässä pakisi,
kuva haastoi kirjokulta:
"Äsken sie sitä murehit,
kun on poikas mielipuoli."

Ylermi ylpeä isäntä
iski peitsen permantohon,
karahutti kankahalle;
näki poian mielipuolen,
vyöltä tapparan tapasi,
isä poikansa omansa
löi tasaksi tanterehen.
Huuti suulla huikealla:
"Poika toinen tehtänehe
poika entistä ehompi."

Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin akkunasta
messurahvahan rakohon;
tulta tuiski orhin turpa,
valoi silmät valkeata,
enemmän ylpeän isännän,
satulassa seisovaisen.

"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei anele armahdusta,
itse raudalla rakasti."

Ääni pilvistä jyrähti:
"Äsken sie sitä anelet,
kun sa tullet Tuonen maille."

Ylermi ylpeä isäntä
tunsi lattian lahovan,
näki lieskan leimahtavan,
veti miekkansa verisen,
heitti kintahan kivehen
käden kanssa poikki lyödyn,
virkkoi vielä vierressänsä:
"Ennen kirkko kaatunevi
kuin kinnas kivestä irki!
Ennen muurit murtunevi,
kuin sormi seinästä murene!
Ennen aika tulkohonkin,
aika toinen, ankarampi,
joka ei kuololle kumarra,
ei matele Manalle mennen."
Kannusti oritta, liekit
löi yli kultaisen kypärän. -
Vielä on kivessä kinnas.


On se kova

Nuo sie jutut häirittee.Ja jokunen muuki kohta.
Oliskohan jostaki vettenkuljettamana tullu.Wannabee moomma

Jumala on mitä ilmeisimmin karjalainen, ja ehkä siitäkin syystä Ylermin kanssa riidoissa... 

On se kova
[/quote]Nuo sie jutut häirittee.Ja jokunen muuki kohta.
Oliskohan jostaki vettenkuljettamana tullu.Wannabee moomma
[/quote]

  Laatokan venepakolainen...

Luin äskettäin kirjan Mannerheim-ristinritareista. Kaikkiaan 191 miestä, joista puolenkymmentä syntyjään
Pohjanmaalta. Kovimmat pohjanmaalaiset löytyvät tuosta porukasta.