Mikä idea tuossa suojaviljan korjaamisessa vihantana on? Eka satohan on pelkkää kortta ilman jyväsatoa ja toinen korjuu varmistaa nurmen perustamisen epäonnistumisen?
[/quote]
Riippunee niin monesta seikasta, mikä missäkin kannattaa...
Oma historiani Etelä-Savossa puolsi kokoviljasäilörehun käyttöä nurmen perustamisessa. Keväällä puitavat kylvettiin ensin, sitten perustettavat nurmialat kivettiin perusteellisemmin, lannanlevitys, ojien tarkistuksia, kevyt pikakesannointi, kylvöt kesäkuun puolivälissä, toinen säilörehukorjuu (siis puna-apilaan satsaavilla luomutiloilla) aloitettiin elokuun puolenvälin aikoihin näillä kokoviljasäilörehuilla. Nurmi vankistui hyvin seuraavaa vuotta varten, jos oli kuiva ja lämmin syksy, niin lokakuun alussa haettiin vielä kasvua pois.
Voisin kuvitella, että lounaisilla savikoilla pitää kylvää samaan putkeen viljojen kanssa orastumisen varmistamiseksi. Edellinen kylvöaikalogiikka ei toimi, moreenimailla kosteutta riittää lähes aina itämiseen. Nyt täällä pohjoisempana harjoittelemme vielä sopivaa logiikkaa omiin toimiimme.
Jääpolteriskialueilla pitäisi perustettavan nurmen hengityksen varmistamiseksi olla viljan sänki, joten sinne ei systeemi käy.
Sitten vielä: syötetäänkö lypsylehmille, emoille vaiko peräti lampaille. Lypsylehmille ykköskasvit ovat ohra ja rehuvirna, hernekin. Tämä sulavuuden vuoksi. Maksimisatoa vaan heikompaa sulavuutta haluaville vehnä (emot?), ruisvirnaa jos tarvitaan valkuaista. Härkäpapua käytetään paljon Ruotsissa, sulavuudesta en tiedä, mutta massaa tulee! Lampaille myös kauraa, kun märehtiessä pureksii tarkemmin.
Mä oon ajatellut kylvää ruista tai vehnää 100 kg 40 rehu tai ruisvirnaa ja 20 italianraita yksvuotiseksi seokseksi. Seoksesta pitäs tulla valkuaisrikasta,maittavaa, sulavaa ja massaa paljon. Mitäpä Petri suosittelis. Ohraa en ennää eläimille yskittäväksi laita,kaura taas liian vankkakortista.
