Muurmannin rata
Saksa onnistui ennalta ehkäisevässä iskussaan valtaamaan/tuhoamaan valtavat venäläiset sotamateriaalivarastot, jotka Venäjä oli keskittänyt länsirajalleen omaa hyökkäystään varten. Saksan joukkojen edetessä myös noin 85% Venäjän valtavasta sotateollisuudesta jäi saksalaisten käsiin tai tuhoutui (koska Venäjä oli sijoittanut sotateollisuutensa länteen oman hyökkäysaikomuksensa vuoksi).
Siten Venäjällä oli suunnattomista resursseistaan huolimatta valtava puute sotamateriaalista, polttoaineista, elintarvikkeista, jne.
USA ja Englanti antoivat Venäjälle todella massiivista materiaaliapua, joka yksiselitteisesti pelasti Venäjän luhistumiselta. Tämä materiaaliapu tuli tärkeimmässä alkuvaiheessa nimenomaan Muurmanskin kautta Muurmannin rataa pitkin.
Jos Muurmannin rata olisi katkaistu Sorokassa - johon Suomi olisi selvästi kyennyt - niin, ...
Kenraali Aksel Airo, apunaan kenraalit Erkki Raappana ja Ruben Lagus, teki kirjallisen operaatiosuunnitelman hyökkäyksestä Sorokkaan. Airo oli vielä sodan jälkeenkin varma siitä, että operaatio olisi onnistunut ja sanoi sodan jälkeen haastattelussa: »Minusta on virhe, ettei menty. Kun sodassa ollaan, pitää käyttää kaikki hommat.»
Vaan Suomen sotilaallinen johto ja poliittinen johto tekivät poliittisilla perusteilla päätöksen, ettei Suomi katkaise Muurmannin rataa. Tällä päätöksellään he ilmeisesti pelastivat Venäjän luhistumiselta.
Kenraali Erik Heinrichs: "Kysymys Muurmannin radan katkaisemisesta ei ollut mikään rutiinikysymys. Mannerheim ei epäillyt, ettei operaatio olisi ollut toteutettavissa. Mutta asialla oli suurpoliittinen tausta.
Muurmannin radan merkitys oli maailmansodan ensi vaiheessa sangen suuri. Materiaalikuljetuksia Venäjälle Englannista ja Amerikasta voitiin tähän aikaan suorittaa vain kahta tietä, itäistä, joka kulki Pohjois-Euroopan kalotin ympäri Murmanskiin ja Arkangeliin, sekä läntistä Pohjois-Amerikasta Kaukoitään, Siperian satamiin. Vasta myöhemmin voitiin ruveta käyttämään tietä, joka vei Afrikan ympäri Persian lahdelle ja sieltä edelleen Etelä-Venäjälle. Talvisaikaan, jolloin jää sulki tien Arkangeliin, Nordkapin ympäri ohjatut valtavat tavaramäärät menivät kaikki Murmanskiin. --
Tässä suuressa ja elintärkeässä kysymyksessä tasavallan presidentti ja hänen ylipäällikkönsä olivat täysin yhtä mieltä."[xvii]
Kenraali Heinrichs näyttää kirjassaan Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa II, sivuilla 296-304, että vaikka Mannerheim näennäisesti lupautui saksalaisille hyökkäämään Sorokkaan, niin hän käytännössä asetti hyökkäykselle sellaiset ehdot, ettei se hyökkäys voinut mitenkään toteutua. Professori Lundin on sanonut tästä Mannerheimin taktiikasta, että hän »petti» saksalaisia. Itse en käyttäisi näin voimakasta sanontaa. Suomi oli sellaisessa »pakkoraossa», että tällainen »kyllä-mutta» taktiikka on täysin puolustettavissa. Ainakaan sillä hetkellä kun Mannerheim esitti nämä »kyllä-muttansa», niin saksalaiset eivät esittäneet vastalausettaan - vaan jopa tyytyväisyytensä. Mannerheim oli suuri sotilas ja suuri poliitikko - se on sitten eri asia oliko tämä Suomen etu vaiko ei.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Suomi_pelasti_Venajan.htm
