OK-LIHAN MYYMINEN
10.2.1986 Yle 2 klo 10.15
ONKO MINUTKIN MYYTY?
Pääluottamusmies Kari Vienon puheenvuoro
Kerron nyt mietteistäni OK-Lihan myynnistä, työntekijöiden näkökulmasta.
Itse työskentelen Tampereella Makkarakolmio Oy:ssä, joka myös kuului OK-Lihaan.
Niin, mitä tieto siitä, että minutkin on myyty tuo tullessaan? Se luo suuren joukon kysymyksiä siitä miksi minut on myyty, mikä on myymisen syy. Olenko se ehkä minä, työtoverit, kiinteistön vanhanaikaisuus tai laitteiden, johdon ammattitaidottomuus, markkinoinnin tehottomuus jne. vai mikä?
Yleensä syy löytyy jostain muualta. Kuitenkin aina tällaisessa tilanteessa asia tulee ennalta varoittamatta ja se aiheuttaa sekasorron ihmisen mielessä. Mitä nyt, miten elämässä eteenpäin, mitenkä selviydyn seuraavista laskuista, lainojen korot ja lyhennykset painavat päälle ja niin edespäin. Tämä kaikki on se, mikä sekasortoisena äkkiväläyksenä välähtää tietoisuuteen myynnistä tiedon saatua.
Ajatusten selkiydyttyä alkaa analysointi. Onko minulla mahdollisuus säilyttää tämä työpaikka vai pitääkö minun hakea uusi ja onko siihen edes mahdollisuuksia. Käyn mielessäni kaikki ympäristön vastaavat työpaikat ja tulos ei ole mieltä ylentävä. Tässä vaiheessa mieleeni nousee taas tosiasia, että minutkin on myyty, mutta kuinka voi myydä ihmistä, vaikka yritykset myytäisiinkin.
On ns. orjamainen olo. Kuinka voidaan minut myydä minulta edes kysymättä.
Vaikka saimmekin tiedon kilpailijan eli Suomen Sokerin ja OK-Lihan välisestä esisopimuksesta vasta lehdistä sopimuksen jo synnyttyä, ei työntekijät kuitenkaan reagoineet siihen niin voimakkaasti kuin mitä tapahtui silloin, kun kuultiin TLK:n isolla rahalla tunkeutuneen jo melkein valmiin kaupan väliin. Silloin jo pelkäsimme, että TLK:n väliintulo tietää työpaikkojen menetystä. Ollen boikottiuhan alaisena TLK taipui yleistä käytäntöä ja sopimuksia edullisempaan henkilöstösopimukseen, joka takaa parhaassa tapauksessa 9 kuukauden toimeentuloturvan irtisanomistapauksessa. Jos puhutaan pelkästään OK-Lihan myynnistä TLK:lle eli tuottajain kauppa sinällään syksyllä -85 ei vaikuttanut mitään. Ainoana asiana kysyttykään saako heidät myydä.
ja sen työntekijöiden Lihakeskuskunnalle, niin henkilöstösuhteisiin vai oli vain, ettei henkilöstöltä jopa 2.1.1986 annettiin kuitenkin irtisanomisen ennakkoilmoitus noin 760 henkilölle eikä myöskään kysytty haluavatko he sen vai eivät. Ja tämä ennakkoilmoitus tuli yrityksen uuden omistajan taholta.
Jo kaupantekovaiheessa henkilöstöryhmät aavistelivat ostajan suurta hyötymistarkoitusta liha-alan keskittymisen myötä, mutta suuret johtajat aina TLK:n pääjohtajaa myöten vakuuttivat, ettei ole mitään pelättävää, koska liha-alalla on tulevaisuutta ja muutokset siinä ovat erittäin hitaita.
Jo näinkin lyhyen ajanjakson noin neljä kuukautta sisällä näemme mitä se on vaikuttanut lihatuotteiden hintoihin vähittäiskaupassa. Nousu keskimäärin on noin 15-20 prosenttia eikä syy suinkaan ole kauppiaiden, vaan niille lihatuotteita toimittavan yrityksen. Asia, joka ehkä monesti unohtuu on se, että raaka-aineen tuottaja voi olla se suurempi kärsijä taloudellisesti, koska teuraseläinten kasvattajan on myytävä sille ainoalle ostajalle ja sillä hinnalla kuin ostaja määrää. Jos näin tarkastelemme työllisyysvaikutusta ei kukaan voi edes sadan tarkkuudella arvioida kuinka paljon OK-Lihan myynti seuraavan kolmen vuoden sisällä aiheuttaa työttömyyttä. Tähän työttömyyteen seuraamuksena liittyy myös niin paljon inhimillistä kärsimystä, mitä ei voida millään mittarilla mitata. Oman arveluni mukaan Makkarakolmion nyt jäljelle jääneet noin 80 työpaikkaa tulee loppumaan tämän vuoden syksyllä tai viimeistään ensi vuoden alussa. Tapahtuuko näin, sen aika näyttää. Selväähän on, että edellisiin alan vastaaviin yrityskauppoihin verrattaessa, työpaikkojen lukumäärä alalla putoaa 2-3 vuoden aikana nyt myytyjen kontra ostettujen noin 2000 työpaikan määrällä. Inhimillisistä kärsimyksistä suurempia välittömästi on epätietoisuus siitä, jatkuuko työ ja toimeentulo vai ei. TLK:n ja sen osuus teurastamoiden päätöksentekoprosessi tuntuu olevan ns. maallikkojäsenien varassa, joilla ei ole minkäänlaista tuntumaa siitä, miten nykyisten lakien ja sääntöjen mukaan yritystä on hoidettava. Jo OK-Lihan osto ja siihen liittyvä farssinomainen tarjouskilpailu TLK:n taholta osoittaa mitä suurinta asiantuntemattomuutta tämäntapaisissa asioissa.
Ja kyllä, vielä korostaisin, ettei tämänkään kaupan historiassa kenellekään päättäjälle edes juolahtanut mieleen, että kysymys on noin 2000 ihmiskohtalosta, jotka kuitenkin myytiin maininnalla "jatkavat vanhoina työntekijöinä", johon itse lisäisin: kunnes ovat kokonaan vailla työtä.
Liha-alan kehitysnäkymät mielestäni OK-Lihan myynnin ja sen jälkeisen monopolisoitumisen myötä näyttävät erittäin heikolta, koska jo edellä mainitsin asiantuntemattomuudesta, pitää vielä kiinnittää huomiota osuusteurastamojärjestön konservatiivisuuteen ja sen mukanaan tuomaan vanhoillisuus-jääräpäisyyteen, joka ei näennäisdemokratiastaan huolimatta pysty mihinkään päätöksentekoon, jos se edellyttää vanhoista jyväjemmarin kaavoista poikkeamisen. Tästä eräänä todisteena on OTK:n lihateollisuuden myynti TLK:lle vuonna 1980 sekä sen jälkeinen asioiden hoito. TLK:n piiriin kuuluvien entisten OTK:n lihajalostuslaitosten kaikki toiminnot on lopetettu paitsi Vantaa ja ehkä myös Turku sekä työntekijät irtisanottu. Sama pyrkimys on myös OK-Lihan kohdalla. Mitään kehittämistä ei tule tapahtumaan, vaan kaikki tuotannollinen toiminta tullaan fusioimaan jo olemassa oleviin laitoksiin. TLK ei myöskään hintatarjouksia tehdessään ajatellut sitä, mitä se maksaa. Se vaan halusi OK-Lihan maksoi mitä maksoi ja kunhan ei vaan kilpailija sitä saa. TLK jopa korotti omaa tarjoustaan kahdesti; alkukesän -84 6,8 miljoonasta markasta 150 miljoonaan markkaan sekä parin päivän päästä 170 miljoonaan markkaan noin niinkuin varmuuden vuoksi. Tässä vaiheessahan kilpailija jo pelkkien liiketaloudellisten syitten nojalla putosi kilvasta pois. OK-Lihan työntekijät kaikki - niin Suomen Elintarviketyöläisten Liiton, Suomen Teollisuustoimihenkilöliiton kuin Teknisten Toimihenkilöliitonkin jäsenet vastustivat myyntiä TLK:lle, koska jo aiemmin mainitut henkilöstövähennykset olivat tiedossa.
Ja ne oli koettu niin kuin kantapään kautta TLK:n edellisistä yritysostoista ja ounasteltiin, että sama pätee myös OK-Lihan henkilöstöön. Nyt sitten tiedetään, että kaikista henkilöstöryhmiin kohdistuvista toimenpiteistä ounastelemamme pelot olivat oikeita.
31.1.1986 yksi TLK:n osuusteurastamojäsen SOT eli Satahämeen Osuusteurastamo jakoi irtisanomispaperit noin 180:11e entiselle OK-lihalaiselle sekä noin 80 jäljelle jäävää siirtyy 17.2.86 alkavalla viikolla 4-päiväiseen työviikkoon. Ja tämä kaikki on tapahtunut vain yhden osuusteurastamon piirissä. Mitä sitten tekevätkään muut? Tasapuolisuuden vuoksi mainittakoon, että kyseessä oleva osuusteurastamo sentään työllisti entisiä OK-lihalaisia noin 140-150 toistaiseksi. Näistä toistaiseksi työllistetyistä ja 4-päiväistä viikkoa tekevistä henkilöistä 80 työskentelee Makkarakolmio Oy -nimisessä lihajalostuslaitoksessa, jonka tuotteet ovat tähän asti olleet maan kuuluja. Käsitykseni mukaan kaupan perimmäisenä syynä voidaan pitää TLK:n halua päästä lihamarkkinoilla ns. monopoliasemaan ja OK-Lihan oston yhteydessä se toteutti tämän unelmansa seurauksista välittämättä. Suuri TLK ja vielä suurempi MTK eli Maataloustuottajain Keskusjärjestö johtohenkilöineen iskivät silloin kuin vastustaja oli heikoimmillaan ja ottivat sen mitä otettavissa oli. Ostohinnan suuruus ei ratkaissut, koska TLK-MTK -järjestelmissä pelataan ensisijaisesti jäsentuottajilta otettavilla rahoilla eli osuusmaksuilla ja mikä tietenkin on korotonta ns. lainaa. Ja mikä taas jälkeenpäin ulosmitataan kuluttajilta. Eli mielestäni niin TLK:n kuin MTK:n ylimmän johdon vallan näytöstä tässä oli kysymys. Pahin mitä mielestäni tässä vallan näytössä tapahtui oli se, ettei avoimesti jo alkuvaiheessa otettu huomioon palkkalistoilla olevia ihmisiä, vaan sivuutettiin kaikkein tärkein - inhimillisyys. Jos ymmärtäisin asian, vaikka en sitä hyväksyisikään ja jos olisi kysytty esimerkiksi minulta: haluatko tulla myydyksi ja jos vastaisin, että en ja siitä huolimatta yritys tai laitos myytäisiin, tunnelma olisi aivan toinen, jos jo kaupanteon alkuvaiheesta asti olisi tieto syistä miksi ollaan myymässä tai ostamassa, mitkä ovat seuraukset minun tai muiden työntekijöiden osalta. Jos tämä tieto olisi jo tapahtuman alkuvaiheesta asti sekä jonkinnäköinen vaikutusmahdollisuus tehtyihin ratkaisuihin nähden, niin uskoisin ainakin työntekijöiden kannalta katsottuna vaurioiden jäävän - no jollei kokonaan pois, niin ainakin nykyistä pienemmiksi. Työntekijöiden keskuudessa on myös paljon pohdittu yrityksen vastuuta pitkään palvelleiden ja työn loppumisen tai vähyyden takia irtisanotuista työntekijöistä ja päädytty voimakkaasti siihen lopputulokseen, että irtisanova yritys pitäisi asettaa vastuuseen siitä, että mahdollisen uudelleenkoulutuksen kustannukset korvaisi irtisanova yritys. Asia nyt on kuitenkin niin kuin on ja ilmeisesti pysyy, koska jo ministeritasollakin annetaan lausuntoja, että työntekijöiden lähtökohta on sellainen, että he eivät voi tietää kaikkia koko kauppaa koskevia asioita.
He ovat kiinnostuneita vain omista työpaikoistaan. Ihmettelen vaan, mistä sitten muusta pitäisi olla kiinnostunut.
