Esimerkki on ihan hyvä ja bisnes on siinä omassa kaskessa. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa että kokonaisuuden kannalta pellonraivaus on järjetöntä. Tässäkin esimerkissä päädytään siihen, että pellon hinta ja saatavuus on huono ja se ajaa raivaamaan. Tähänkin pikkuseikkaan saataisiin kunnon korjaus kun tukia alennetaan reilusti jollon viljelijät vähenevät ja pellon hinnan olisi pakko laskea tuottoarvoaan vastaavalle tasolle, kun se vanhakin raha ennen pitkää täppäreiltä loppuu. Se myös ajaisi pellonimistajia myymään peltojaan viljelijöille koska vuokratulot pienenevät. Tukien leikkaamisella olisi pelkästään postitiivisia seurauksia...
Minkähän kokonaisuuden? Maailmalta tulee sellaisia näkökulmia, että välillä hirvittää. Mm. se, että Suomi ja Ruotsi on niitä harvoja euroopan alueen maita, joissa vielä on mahdollisuus kasvattaa ruuantuotantoalaa...muualla se kutistuu vääjäämättä
Tuosta leikkuuhommasta ollaan kyl samaa mieltä, samoin kuin siitä ettei raivioita tarvi tukien piiriin ottaa. Kutistuva tukiala on tavallaan keittiönovesta tuleva säästöleikkuri
Ennen kuin Suomessa aletaan raivaamalla lisäämään tuotantoa, pitää tuotantoa ensin
tehostaa. Löysää on paljon ja tuet, tai oikeammin niiden pienentäminen, on hyvä keino aikaan saada tehokkuutta.
perustan pellonraivauksen turhuuden lähinnä ympäristönakökohtiin ja siihen, että ainakin toistaiseksi suomen jo olemassa oleva peltopinta-ala on riittävän suuri suuremmallekin väestölle.
Se on totta, että pallon tietyissä osissa ei ole enää mitään, mistä raivata lisää peltoa. Mutta toisaalta mikä on tarve? Viljelykelpoisten alueiden käyttöä tarkastelemalla huomaamme että sielläkin on ruuan tuotantoa ajatellen paljon parantamisen varaa.