Hyvä juttu Karjalaisessa
opiksi - 22.01.2009 09:12
Teksti on julkaistu Karjalainen-lehdessä 21.1.2008, kirjoittaja on Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen.
"Kyllä on harmittanut viime aikoina! Yleensä katumaan joutuu vain pahoja puheitaan, mutta nyt on kerrankin toisinpäin: tuenilmaisut ja solidaarisuuden osoitukset eivät rakentaneet pohjaa sille, että niihin olisi vastattu samalla mitalla. Päinvastoin.
Kyse on tietysti maataloustukipolitiikasta.
Kun Etelä-Suomen viljelijöiden kansallisesta tuesta, 141:stä, neuvoteltiin Brysselissä, Karjalainenkin oli yhdessä rintamassa etelän kanssa. Ylipäätään, täällä sataneljäkakkosen alueella asuvat viljelijät tukivat ammattiveljiään. Jos joku kuiskutti, että pärjäävät ne siellä parhailla viljelymailla ja suotuisimmassa ilmanalassa vähän vähemmälläkin, hän teki sen ihan hiljaa ja hyvin epävirallisesti.
Heidän asiansa oli meidän asiamme.
Mutta onko meidän asiamme heidän asiansa? Ehei.
Kateus voittaa kiiman, sanoi maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ja taisi olla oikeassa. Huittisten kapinakokoukseen ja ylimääräiseen valtuuskunnan kokoukseen johtanut eripura etelän ja pohjoisen viljelijöiden välillä ja MTK:n sisällä on ollut arvoton näytelmä.
Sittenkö asiat ovat hyvin, kun ne ovat kaikilla huonosti?
Pohjoinen tuki saatiin juuri reilaan, tietysti EU:n kanssa käytäviin maataloustukineuvotteluihin liittyvin huononnuksin höystettynä. Kompastuskivi olivat sika- ja siipikarjatilojen tuet, jotka irrotettiin tuotannosta. Se ei ollut pohjoisen tukialueen viljelijöiden mieliin.
Mutta ei se ollut etelän kollegojenkaan mieliin. Tukea jäi liikaa. Nyt sitä pitäisi leikata vielä lisää.
Puheen MTK:n hajottamisesta nostettiin varaventtiiliksi, jota pitkin suurin höyry pääsi ulos. Eiväthän nyt edes siankasvattajat ole niin hölmöjä, että tappaisivat viimeisen lypsävän lehmänsä joskin mahon ja jo pahasti ehtyneen.
Jos MTK hajotetaan, viljelijöillä ei ole sitäkään äänen pihinää, joka nyt vielä joskus kuuluu.
Pohjoisen tuen leikkaamista MTK ei vaadi, siihen ei onneksi etelän viljelijöiden voima riitä. Mutta maatalouspolitiikassa ei viljelijöiden sana enää juuri paina, joten niin siinä voi lopulta kuitenkin käydä. Hallituksen on helppo mennä ali siitä, missä aita on matalin, kun viljelijät itse hövelisti kohottavat paimenlankaa.
Jos pohjoista tukea leikataan Suomen omalla päätöksellä, Suomi ei käytä EU:n antamia tukivaltuuksia, ja se taas antaa EU:lle valttikortin uusiin leikkauksiin.
Siihenkö kannattaa tähdätä?
Etelän viljelijöiden kiukkua voi ymmärtääkin. Eihän se naurata, kun naapurimaakunnassa, pahimmillaan naapuritilalla, tuet ovat eri kymppitonneilla. AB- ja C-alueiden raja on väkivalloin vedetty kuin Afrikan kartta, mutta kokonaisuudessaan pohjoinen C-alue on epäsuotuisempaa niin ilmaston kuin peltolakeuksienkin suhteen. Älköön sitä unohdettako.
Kateusruuvia kiristää, että hyvät tuottajahinnat jäivät hetken kangastukseksi. Kaiken kruunaa, että Keski- ja Pohjois-Suomen lihajätti Atria porskuttaa, etelän HKScan makselee Ruotsin keikkaansa. Siinä missä Atrialle possunsa myyvät kuittaavat osuuspääomalle huippukorkoa, HK-laiset ovat kriisiyhtiön omistajia ja asiakkaita.
Tulotasoa vetää siis alas kolme aivan erillistä tekijää yhtä aikaa.
Pohjois-Karjalan aluetalouden kannalta sika- ja siipikarjatuet, ovat marginaalissa, mutta tilatasolla vakava kysymys. Eniten kyse on periaatteesta. Jos nyt avataan tie pohjoisen tuen leikkauksille vieläpä omaehtoisille tulevaisuuteen näkee ilman kristallipalloa.
Sitten kun aletaan puhua maidon- ja naudanlihantuotannon tukileikkauksista, ollaan Pohjois-Karjalassakin totuuden edessä.
Nyt viljelijät tekevät itse likaista työtä. Sontaa mättämään ei siis tarvita ilkeää ministeriä, komissaarista puhumattakaan."
Takaisin aiheluetteloon
