Joka vuosi on näköjään joku hysteria menossa, toissa vuonna vouhotettiin kaalikoista, viime vuonna sateista ja nyt yökkösistä, aina on jotain hysterisointia erikoiskasvien ympärillä.
Mitähän ensi vuonna?
Helpompaa kun pitäytyy perinteisissä viljelykasveissa. Alkaa sitten viljellä noita erikoiskasveja kun niiden hinta on sellainen, että hommassa on jotain järkeä. Joku härkäpapukin on sellainen, että omat satovaihtelut sillä on lähese nollasta 3,5tn/ha. Liian iso haarukka.
Tässä luomussa ja minun viljelysysteemissäni on härkäpavulla useita tärkeitä tehtäviä:
Ensinnäkin tietysti tuottaa mahdollisimman hyvää satoa ja sitä kautta rahaa tilille.
Toinen lähes yhtä tärkeä tehtävä on tuottaa typpeä maahan oman tarpeensa lisäksi myös seuraavan vuoden yleensä kevätviljalle.
Se on myös juuristoltaan runsas ja sen maata parantava vaikutus on yksivuotisista kasveista parhaasta päästä.
Sen juurieritteiden ainakin pitäisi olla varsin tehokasta irrottamaan ravinteita maahiukkasista, jolloin myös niitä jää myös seuraaville kasveille.
Lisäksi luomussa on 30 % palkokasvivaatimus viljelykierrossa. Sitä voi toki kattaa vaikkapa virnalla tms, mutta satokasvista saa tuottoakin. Hernekin on typensitojana hyvä, mutta juuristoltaan ja ehkä myös rikkakasvien torjuntakyvyltään papua heikompi. Ja oman kokemukseni mukaan herneen viljelyvarmuus on papuakin huonompi. Samalla kotimaisen valkuaisen tase paranee ja ulkomaisen soijan tarve vähenee.
Siksi viljelen papua runsaasti ja sadon onnistuessa hyvin, olen tyytyväinen hyvään satoon ja sen tuottamaa hyvään tiliin. Jos papu epäonnistuu, lohduttaudun sen maanparannusvaikutuksella ja typellä, mitä se on tuonut seuraavalle viljelykasville.