Ei Suomi ole kilpailukykyinen suurten maatalousmaitten kanssa missään bulkkituotteiden tuotannossa. Joillakin erityisaloilla se voisi olla mahdollista.
Vaihtoehtona EU:lle olisi ollut se, että maataloustuotanto olisi mitoitettu vain kotimaiselle kulutukselle. Omavaraisuus olisi ollut kaikissa tuotteissa.
Tämä olisi voitu hoitaa viherkesannon avulla. Kesantopalkkio olisi ollut kohtuullinen. Maitten kasvukunto olisi parantunut. Ympäristöihmisetkin olisivat olleet tyytyväisiä. Näin on ilmeisesti tehty Norjassa.
Olin joskus siellä erään maatalousretkikunnan mukana. Norja on maanviljelijän ihannemaa. Siellä pidetään kotimainen tuotanto arvossa ja viljelijät ovat hyvässä asemassa.
Tämä kuvastui heistä kun vierailimme tiloilla. Siellä oli hyvä henki.
Nyt meillä eri tuotantosuunnat ja alueet kiistelevät keskenään, niinkuin tämän Agron keskustelukin osoittaa. Pitäisi vetää yhdestä köydestä ja vielä samaan suuntaan.
Suomeenkin tuli ennen EU-jäsenyyttä pakkokesanto 15%, mille maksettiin korvausta 1200 mk/ha.....nurmitilat oli tietenkin kepulaisen ideologian mukaisesti vapautettu tästä pakosta.
Mutta sitten tämä kehveli maataslousministeri Martti Pura KESK otti kesantokorvauksen pois, pakko säilyi, joillekin tiloille määrättiin korotettu kesantoalavelvoite ilman korvausta (koski lähinnä viljatiloja), ja joiltakin puolitettiin jopa se pieni ha-tuotantotuki, mitä silloin maksettiin (sekin koski lähinnä viljatiloja).
Kyllä se riidan ja eripuran kylvö on lähtöisin Simon- ja Apollonkaduilta. EU-tuet ovat kuitenkin suhtkoht varmoja, MTK/kepu-herroista riippumattomia. Olisi tosi uskaliasta jäädä pelkästään kansallisten tukien varaan, MTK/kepu-herrojen riepoteltavaksi. Tästä riepottelusta esimerkkinä mm. AB-alueen investointitukien poisto heti EU-jäsenyyden alussa, viljan cap-alaan 200 000 ha leikkaus, EU:n myöntämän ainutlaatuisen viljan kuivatustuen hävittäminen, kaikki Simonkadulta käsin juntattu pois