Näennäiskerääjänä timotei on ehkä ykkönen, mutta syysvehnän kanssa todellakaan nämä heinät ei ehkä hyvä juttu. Ne, jotka alkavat vasta ajatella kerääjäkasvia ovat jo joutuneet varmasti taistelemaan pienannosaineita kestävien vesiheinien ja matarien ja tällaisten kanssa. Siksi apilaa hellävaroen kohtelevan rikkakasviaineen löytäminen voi olla haastavaa, jos haluaa mm. vesiheinän hallinnassa pitää.
Mutta sitten tulee laajasti Etelä-Suomeen levinnyt hukkakaura. Haluaako joku oikeasti ottaa hukkakaurariskin timotei- ja/tai raiheinäviljelyksellä ? Hukkista ruiskutetaan vasta melko myöhään, tai voihan sitä ruiskuttaa vaikka viljankylvön yhteydessä mutta ei sillä ole kyllä mikään maailman tehoa hukkikseen. Apila taasen kestää jonkin verran Puma Extraa, yksin ruiskutettuna, mutta sen pitää olla vähintään nelilehdellä tai jotain, ennen kuin se parhaiten kestää.
Sitten tuon syyskylvöisen kasvin viljely kerääjäkasvin jälkeen tai uudelleen syksyllä kerääjäkasvia laittaen, en sanoisi vieläkään varmaa sanaa, ennen kuin näen, että kerääjäkasvimaan saa muokata aikaisen ohran jälkeen ihan kunnolla, saa sen tuen siltä ohrtavuodelta ja sitten hybridiruis ja uusi kerääjäkasvi seuraavalle vuodelle. Jos näin ei sallita tehdä, jää syysvilja-alueilla kyllä kerääjäkasvi aika marginaaliseksi; tietty jos joka 7. vuosi nurmikierrossa laittaa, eihän siinä mitään ongelmaa matarasta ja saunakukasta.
Kenellekään ei ole tullut mieleen apilan toistuva viljely; onko siis totta, että jatkuvana muun kasvin aluskasvina apila ei koskaan ota itseensä näitä apilan monokulttuuritauteja ?
-SS-