Meillä tehtiin satakunta metriä peltotietä savipellolle. Ensin ajettiin metri savea pois salaojat reunoille soran kanssa. Matto pohjalle, täyttö peltokivellä. Päälle 0-32. Viimeksi jyräys isolla täryjyrällä. Hyvin on kantanut jurttiautotkin.

Routamaton päälle vaan puoli metriä peltokiviä ja päälle 20-30 senttiä kolmekakkosta mureketta.

Kangas, täytehiekkaa 30-50 cm, 0-100 mm mursketta 50 cm (vähintään),  sitten 0-32 mm murske lana kuskin mukaan, ja 0-16 murske tasoitukseen sitten asfaltti päälle näin tein itse. Kaksi talvea ollut eikä routa ole jättänyt jälkeäkään.
Niin 0-100 murske ja hiekka "ammuttiin" kiinni ajettavalla n.16 t painavalla jyrällä.
Pintoihin riitti asfaltti porukan jyrä. 
Salaojitus (ja niiten oikeaoppiset paikat) alueella tärkeät

Nonii ruvetaan olemaan kunnon maatalousteissä kun kerroksissa mennään jo toiselle metrille. Ei taida motareilla olla moista. No joo. Mutta mikä on maton paikka kun ajatuksissa se on aina siellä saven ja ekan kerroksen välissä mutta yks ehdotti että laittais sen ennen pintakerroksia eli joku 20 cm alle valmiin pinnan.

Nonii ruvetaan olemaan kunnon maatalousteissä kun kerroksissa mennään jo toiselle metrille. Ei taida motareilla olla moista. No joo. Mutta mikä on maton paikka kun ajatuksissa se on aina siellä saven ja ekan kerroksen välissä mutta yks ehdotti että laittais sen ennen pintakerroksia eli joku 20 cm alle valmiin pinnan.

Eikös sen kankaan pitäisi pitää hieno saviaines ja sora erillään? Eli tällä logiikalla alimmaiseksi tai ainakin riittävän kantavan kerroksen alle.
Kovin pintaan ei kannata laittaa, menee rikki vuosien mittaan lanauksissa.
Pinnaksi laittaisin 0-32 KAMia. Liikenne sen tiivistää. Ei se jyräyksiä tarvi, jos leveyttä on riittävästi. 0-16 KAM sitten joskus seuraavana vuonna pintaan.
Niin  ja pinta kuperaksi, niin vesi menee ojiin.

Riittävä kerrospaksuus jossain siellä nollan ja ratapenkan välissä.

Kyl se halvin ratkasu on vaan ajaa siitä niin kauan että se tiivistyy sopivan kovaksi, turha sitä mitään on pohjustaa 

Juu kerrospaksuudet alkaa jo topicissa olla kohdallaan juuu 
lisäisin yhden kommentin noista raviojista. tietä näyttäis tehtävän huonosti kantavalle maaperälle. Silloin ravit täytyy kaivaa kauemmas tienlaidasta, jolloin tien ja ravin väliin jää ns. vastapainepenkka. huonosti kantavan maaperän päälle ajetaan kiviainesmassaa (itse kantava massa aiheuttaa myös painetta sinne alempaan pehmeään maaperään, jolloin oikein pehmeillä maaperillä tie painuu jo pelkästään sen tiehen ajettavan kantavan kerroksen takia.
Tuon voi toteuttaa kahdella tavalla. kaivamalla savikerrosta pois ja ajamalla kantavampaa maata tilalle. Jos meinaa että se savi ei roudi niin kaivu syvyys routa rajan alapuolelle onko järkee???

Toinen on tuo pohjamaan muotoilu ja paksu kangas sen päälle. Kantavat kerrokset sen päälle. jos tien ajoradanleveys 5m, ja vastapaine penkka ottaa metrin puoleltaan ja ravit sen 3m. ollaan 10m-12m tiealueen leveydessä.

Noita vois vaikka käyttää hyväksi
http://www.metsateho.fi/files/metsateho/Opas/Tieohjeisto_osa_1_Tekstiosa.pdf

http://alk.tiehallinto.fi/thohje/pdf/2230053_ykstienkpohje.pdf

On se jännä kun tuo asfaltti on niin ihana juttu mutta mutta mites sitten jos se rupeekin reikiintymään ja painumaan. Pitää olla pikipytty jolla halkeamat paikataan jotta tien runkoon ei mene vettä ja öljymursketta varastossa jolla paikataan reiät Muutaman kovemman talven jälkeen nuo rakennetutkin pikitiet ovat saaneet roudantakia muodonmuutoksia. Itse kyllä vakavasti miettisin asfalttia savipohjaisiin pihoihin. Jos murskepintaa kovempaa pintaa haluaa niin vaihtoehtona olisi asfalttimurske. asfalttimursketta levitetään 100mm paksu kerros ja jyrätään. Asfalttimursketta pystyy muokkaamaan kuumina hellepäivinä esim. tiehöylällä tai muulla raskaalla terälaitteella ja levittämään uudestaan pinnaksi. asfaltissa tuo ei onnisttukkaan vaan poisto joko kaivurilla tai jyrsimällä tai uusi asfaltti pintaan. 

Sikäli tossa meidän tapauksessa projekti on helppo että luulen että pohja kestäisi 10 kuukautta vuodessa ajaa ihan ilman mitään kunhan vähän mursketta rioteltaisi pintaan. Se pohjasavi on siis tosi kovaa eikä kauheasti edes liety kun pinnasta. Tietä on kuitenkin tarkotus käyttää paljon ja kelirikkoaikoinakin joten siksi täytyy tehdä pidemmän kaavan mukaan ja laittaa matto jotta savi ei ajallaan kuohu kerroksiin.

Sikäli tossa meidän tapauksessa projekti on helppo että luulen että pohja kestäisi 10 kuukautta vuodessa ajaa ihan ilman mitään kunhan vähän mursketta rioteltaisi pintaan. Se pohjasavi on siis tosi kovaa eikä kauheasti edes liety kun pinnasta. Tietä on kuitenkin tarkotus käyttää paljon ja kelirikkoaikoinakin joten siksi täytyy tehdä pidemmän kaavan mukaan ja laittaa matto jotta savi ei ajallaan kuohu kerroksiin.

Savi on kuivana kyllä kovaa, mutta ongelma onkin routiminen. Syksy sateiden jäädessä tien runkoon ja roudan laajentaessa savea pehmee sekin ja sulaessa pehmennyt savi yhdessä sulavan veden ja tienliikenteen tehostaessa aiheuttaa mielenkiintoista kuplimista tiessä. Sitä voipi ihailla tiestössä monessa kohtaa varsinkin keväiseen aikaan. Täällä parhaat kohteet kyseiseen bongailuun löytyvät saimaan rannoille tehdyt tiet, jotka kulkevat juuri kyseisen tyyppisellä pohjamaalla. Kesällä tuo kuplinut savi on kovaa sitkeää repiä hyölälläkin irti ja keväällä tulee yhtenä liejuna terissä.

Tutkippa metsätehon ohjeistoa siellä oli jotain näistä pohjamaan laaduista ja kantavuuksista.

Sininen savi tulee kankaastakin läpi ajan oloon! Muotoilee sen tiepohjan valmiiksi ja keväällä ajaa kivikoneen alta peltokivet tiepohjalle ja sen jälkeen tasoittaa kaivurilla ja ajaa murseet pintaan. Kyllä se savikin rauhoittuu kun tulee tarpeeksi päänkokoista kiveä seuraksi.

Ei voi kyllä puhua kustannuskriisistä jos teiden pohjatkin kaivetaan nykyisin maatiloilla metrin syvyyteen

Sitä täytyy kans ihmetellä että kun täällä ihannoidaan karkeaa mursketta ja kovasti. Hiekkahan on kuitenkin todellisuudessa paljon parempaa tientekoainesta kuin murske, se kun ei nimittäin lähde painumaan ja leveämään samallalailla.
Peltokiviäkin harva on ehdottanut rungoksi jne. Öljysoraa (joka on ilmeisestikkin samaa kuin tuo asfalttimurske. Ylivoimaisen kestävä vrt. murskeisiin eikä kuitenkaan yhtä vaativa ja kallis kuin asfaltti.

Onneksi valtio ja kunnat pitää huolen suurimmasta osasta peltoteistä ja tilustie on öljysoralla päällystetty, ei tartte murehtia

Sen verta täytyy kommentoida alan koulutuksen saaneena, että sinne pohjalle kankaan päälle suodatinhiekkaa=halpaa tavaraa ja sen päälle vasta ne isot kivet kantavaksi kerrokseksi ja jakavaksi sitä karkeaa mursketta ja kantava kerros sitten vähän hienompaa 

Mää tekisin siiloelementeistä tunnelin maan alle. Ei tarvitsi lingota eikä peltoalaa tärvääntyisi.

Aika paljon riippuu tuo pintamaton paksuus sen tavaran laadusta, mitä sieltä penkasta ajatte. Puolimetriä soraa tai sopivan kivistä kivennäismaata tampattuna vahvistaa kulku-uran melkoisen lujaksi jos alla ei ole ihan hyllyvä savi tai pohjaton suo.

Tierungon kuivatukseen kannattaa panostaa jo perustusvaiheessa, eli olosuhteisiin sopivat reunaojat. Tien oikea muoto ja reunaojat estävät kuoppien muodostumisen ja tierungon liiallisen vettymisen.

Se penkkamaa mikä aateltiin kerrokseksi on sellasta nollan ja pään koon välistä kiveä ja moreenia tai jotain. Perjaatteessa jos systeemi pelaa niin se kipataan rungon päälle ja pusketaan penkasta alas tielle jotta lajittuu tasaiseksi. Joutuuko tuhlaamaan johonkin 100 milliseen kerrokseen pintaan vai riittääkö se kolmikakkonen lähivuosiksi aina kuorma silloin toinen tällöin.