Agronet
Keskusteluaiheet => Kasvintuotanto => Aiheen aloitti: pööpöö - 07.10.23 - klo:14:44
-
Onko kokemuksia kuivan pellon maanparannuksesta? Jotain maanparannusainetta? Tuo multaa kuiviin paikkoihin? Maanparannuskasveja? On hietapeltoja joissa on kuivia kohtia jotka ovat kuivana vuotena ihan tyhjiä.
-
Salaojitus altakastelulla. Tiheä ojaverkosto, jossa on sulkukaivoja niin tiheästi, että rinnekin voidaan pitää kasteltuna.
Keväällä ojavesien keruu altaisiin, josta sitten pumpataan ojastoon. Muuta keinoa ei juuri ole.
Sopivat hontelovartiset syysviljat ja jotkut heinät työntävät juurensa niin syvälle, että vettä riittää pohjavesistä.
Lajikkeilla on suuri ero, kun toinen lajike selviää 4 tonnin satoon kuivinakin vuosina, toisesta ei saa kuin 500- 1000 kg: satoa tai ei mitään.
-SS-
-
Kannattaako näiden kohtien talousviljely tahi mittavat parannusinvestoinnit niiden takia? Kesantokin on mahdollinen, jos kohdat ovat selviä alueita.
-
Salaojitus altakastelulla. Tiheä ojaverkosto, jossa on sulkukaivoja niin tiheästi, että rinnekin voidaan pitää kasteltuna.
Keväällä ojavesien keruu altaisiin, josta sitten pumpataan ojastoon. Muuta keinoa ei juuri ole.
Sopivat hontelovartiset syysviljat ja jotkut heinät työntävät juurensa niin syvälle, että vettä riittää pohjavesistä.
Lajikkeilla on suuri ero, kun toinen lajike selviää 4 tonnin satoon kuivinakin vuosina, toisesta ei saa kuin 500- 1000 kg: satoa tai ei mitään.
-SS-
Hömppäheinälle tuollaiset lohkot.
-
Kastelu tulee vähitellen välttämättömäksi yhä vain kauempana etelärannikolta. Altakastelun tiheä ojaväli toisaalta mahdollistaa tulvien poislaskun syksyn runsaissa sateissa.
-SS-
-
Itselläki on parin rinnepellon läpi "santasuoni" joka melkeen ain kuivaa pystyy, ei oikein kesannoksi ku muute hyvät lohkot, sopivasti ku satelee ni pääsee melkein joosepis sadoille, siis melkein, et ei siin taid ottaa mikkä muut maaparannus aineet ku se tärkein, vesi.
-
Itselläki on parin rinnepellon läpi "santasuoni" joka melkeen ain kuivaa pystyy, ei oikein kesannoksi ku muute hyvät lohkot, sopivasti ku satelee ni pääsee melkein joosepis sadoille, siis melkein, et ei siin taid ottaa mikkä muut maaparannus aineet ku se tärkein, vesi.
Juu juttelin tuossa yhden kollegan kanssa, entinen suo on saanut kuivua ja hapettua nyt noin puoli vuosisataa. Pellon pinta on laskenut ainakin metrillä, koko viemäriojitus on tehty muutamaan kertaan uudelleen, että vesi saadaan pois. Salaojituskin on taidettu tehdä jonkun kerran, vedenalainen, koska rautasaostumia. Mutta tänäkin vuonnakin se oli ainoa alue, josta tuli melko huippusato, vaikka kalkkia pitäisi varmaan laittaa 30 t/ha, jotta viljavuudet saisi edes samalle tasolle kuin näissä kuivissa, vaakasuorissakin, savimaissa. 1970-luvulla siellä suossa oli aina istutettuna jokin puimuri syvälle turpeeseen. Nyt siellä voi ajaa 15000-18000 kg:n puimakoneella hyvin.
Vesi korvaa aika monta pääravinnetta, samoin kalkkia.
-SS-
-
Hietapelto kuulostaa siltä, että SS lienee lähimpänä oikeita menettelytapoja. Minulla on kuivia töyryjä joissa maalajit jotain HtS,Hss tyyppiä. Näitä on nyt hoidettu nollakuidulla ja sen päälle apila,mailas, ruokonatanurmisekoituksella. Tuloksista en uskalla sanoa vielä mitään, kun on vasta nurmivaihe menossa. Kokeilen kylvää ensin syysvehnää ja sen jälkeen kauraa. Katsotaan miltä vaikuttaa. Jos yhtä heikkoa kasvua, niin sitten ajetaan uusi satsi nollakuitua ja laitetaan takaisin nurmelle. Eläkeikään mennessä saattaa olla jo jotain tuloksia nähtävissä ja voin antaa lausunnon, kannattaako.
-
Homma on periaatteessa yksinkertainen. Satoja tonneja pyrolyysin kautta pelkistettyä hiiltä hehtaarille. Mielummin ruokamultakerroksen alle. Ratkaisu on yksinkertainen. Toteutus vaatii vähän pientä säätöä. Hiili toimii kondensaattorina vedelle todella hyvin. Sitoo myös liian hyvin ravinteita, joten tiettyä harmia isosta yhtäkkisestä hiilen lisäyksestä on. Suorakylvö ja syyskasvit auttavat myös akuuttiin vesitalouspulmaan.
-
Itselläki on parin rinnepellon läpi "santasuoni" joka melkeen ain kuivaa pystyy, ei oikein kesannoksi ku muute hyvät lohkot, sopivasti ku satelee ni pääsee melkein joosepis sadoille, siis melkein, et ei siin taid ottaa mikkä muut maaparannus aineet ku se tärkein, vesi.
Juu juttelin tuossa yhden kollegan kanssa, entinen suo on saanut kuivua ja hapettua nyt noin puoli vuosisataa. Pellon pinta on laskenut ainakin metrillä, koko viemäriojitus on tehty muutamaan kertaan uudelleen, että vesi saadaan pois. Salaojituskin on taidettu tehdä jonkun kerran, vedenalainen, koska rautasaostumia. Mutta tänäkin vuonnakin se oli ainoa alue, josta tuli melko huippusato, vaikka kalkkia pitäisi varmaan laittaa 30 t/ha, jotta viljavuudet saisi edes samalle tasolle kuin näissä kuivissa, vaakasuorissakin, savimaissa. 1970-luvulla siellä suossa oli aina istutettuna jokin puimuri syvälle turpeeseen. Nyt siellä voi ajaa 15000-18000 kg:n puimakoneella hyvin.
Vesi korvaa aika monta pääravinnetta, samoin kalkkia.
-SS-
Kun turvepeltoja ilmastosyistä vainotaan, niin herääkin kysymys, tuleeko mitään päästöjä enää 1970-luvulla raivatuista turvepelloista? Sen ymmärtää että 2000-luvulla raivatuista vielä tulee.
-
Kun turvepeltoja ilmastosyistä vainotaan, niin herääkin kysymys, tuleeko mitään päästöjä enää 1970-luvulla raivatuista turvepelloista? Sen ymmärtää että 2000-luvulla raivatuista vielä tulee.
Sitä mukaa kun pohjaturve kuivuu maan pinnan laskiessa, koska ojia joudutaan syventämään, typpiyhdisteitä ja hiilidioksidia vapautuu runsaasti, tietenkin liukoisia ravinteita myös. Lopputulos on alava kivennäismaa, niin kuin näissä 1000 vuotta sitten raivatuissa silloin rehevissä pelloissa. Mutta kyllä siinä vähintään viisi sukupolvea viljelee hekseleitä paukutellen, kun se sato tuntuu tulevan aivan taivaasta siihen.
-SS-
-
Kun turvepeltoja ilmastosyistä vainotaan, niin herääkin kysymys, tuleeko mitään päästöjä enää 1970-luvulla raivatuista turvepelloista? Sen ymmärtää että 2000-luvulla raivatuista vielä tulee.
Sitä mukaa kun pohjaturve kuivuu maan pinnan laskiessa, koska ojia joudutaan syventämään, typpiyhdisteitä ja hiilidioksidia vapautuu runsaasti, tietenkin liukoisia ravinteita myös. Lopputulos on alava kivennäismaa, niin kuin näissä 1000 vuotta sitten raivatuissa silloin rehevissä pelloissa. Mutta kyllä siinä vähintään viisi sukupolvea viljelee hekseleitä paukutellen, kun se sato tuntuu tulevan aivan taivaasta siihen.
-SS-
Tuo kertoo myös siitä, että humifioitumisprosessissa syntynyt humus ei olekaan kestävässä muodossa. Tai ehkä ainakin vuosittaiset muokkaukset ovat häirinneet prosessia niin, että humus on haihtunut ajan kuluessa.
-
Tuntuu monelle vaikealta tunnustaa, että pohjaveden pinnan laskeminen tehokkaalla ojituksella on merkittävä syy turpeen hajoamiseen.
Veden pinnan lasku tuo happea syvempiin kerroksiin, ja mikrobit pääsevät alkamaan hajotustoiminnan.
Vaikka metsäsoita ei ole äestetty vuosittain, ojitus on riittänyt päästöjen syntymiseen.
-SS-
-
Varmasti näinkin, mutta kun puhutaan Suomen suopeltojen päästöjen merkityksestä ilmastonmuutokseen, ei asioilla ole yhtään mitään tekemistä keskenään.
Tietysti omatuntoa voi ravita noilla ajatuksilla. Voi olla ns.hyvä ihminen.
-
Varmasti näinkin, mutta kun puhutaan Suomen suopeltojen päästöjen merkityksestä ilmastonmuutokseen, ei asioilla ole yhtään mitään tekemistä keskenään.
Tietysti omatuntoa voi ravita noilla ajatuksilla. Voi olla ns.hyvä ihminen.
En ole ottanut mitään kantaa ilmastonmuutokseen. Totean vain, että ojitusalueet ja vesijätöt sekä raivatut suot/entisten soiden paikalla olevat maatuneet turvepellot
rakentavat harhan siitä. että kaikki voisivat viljellä jatkuvalla 50 kg N alijäämällä suursatoja, riippuen vain viljelijän nerokkuudesta. Kyse on humuksen hiljaisesta hapettamisesta mikrobitoiminnan muodossa, ja sivutuotteena saadaan ravinteita viljelykasveille. Tätä kutsutaan nimellä "soil mining"
Liittyen siis tuohon maanparannushommaan, mopomies oli aika jäljillä: viisisataa tonnia alkaen hiiltä, humusta, turvetta, ym hapettumaan sinne maahan, niin satotaso voi kasvaa, ilmankin lisättyjä mineraalilannoitteita.
Kivennäismaalla kuitenkin kastelu ehkä on se pääasiallinen keino saada kasvua aikaiseksi. Varsinkin jos sokerijuurikasta on viljelty vuosikymmenet, juurikkaiden mukana multaakin on viety pois runsaasti. Kahdesta viiteen tonnia multaa vuodessa, 40 vuotta - neljäkymmentä - kahdeksankymmentä tonnia. Vaikka koko pelto olisi viljavuuksiltaan vihreätä vinoneliötä, kevätviljan kohtalona on kuolla tällaisena vuonna.
-SS-
-
Karut viljelyyn soveltumattomat alat kannattaa istuttaa männylle.
-
Jos lohkolla jossain vaiheessa perataan ojia voisi ojamaat ajaa noihin kohtiin, jostain ulkopuolelta maan tuominen taitaa olla turhan iso työmaa.
Mulla on kanssa noita poutivia kettuhiekka kohtia missä käytännössä lähes joka vuosi kuolee niin syys kuin kevätkylvöisetkin kasvit, ikihömppä ei ole noihin ratkaisu, tulee viljelyteknisesti niin typeriä kasvulohkoja.
Yhden tällaisen vieressä muutettiin pihatien linjausta ja siihen hiekan päälle tuli reunaan jonkinlainen kerros hietaa, nyt tuon rajan erottaa selvästi, hietaa päälleen saanut kohta pysyi hengissä jopa tänä kesänä.
-
Karut viljelyyn soveltumattomat alat kannattaa istuttaa männylle.
Tarkootikko nuita etelän pilattuja savimaita 🤣 ?
-
Hirveesti ei kannata rahaa käyttää pellon kalliisiin perusparannuksiin. Ei tule yhden sukupolven aikana kannattavaksi investointi.
-
Jos lohkolla jossain vaiheessa perataan ojia voisi ojamaat ajaa noihin kohtiin, jostain ulkopuolelta maan tuominen taitaa olla turhan iso työmaa.
Mulla on kanssa noita poutivia kettuhiekka kohtia missä käytännössä lähes joka vuosi kuolee niin syys kuin kevätkylvöisetkin kasvit, ikihömppä ei ole noihin ratkaisu, tulee viljelyteknisesti niin typeriä kasvulohkoja.
Yhden tällaisen vieressä muutettiin pihatien linjausta ja siihen hiekan päälle tuli reunaan jonkinlainen kerros hietaa, nyt tuon rajan erottaa selvästi, hietaa päälleen saanut kohta pysyi hengissä jopa tänä kesänä.
Oikeaa savea kun saisi noihin kuiviin kohtiin, sillä paranisi huimasti vesitalous. Salaoja kun menee tuollaisen kohdan yli, siinä kuivaan aikaan vihreä piiru kun maalajit sekoittuneet. Toisaalta ei ole isossa mittakaavassa vaihtoehtona pyöräyttää savea/hiesua pintaan pohjalta, kun siellä kiviä ja todella hapanta. Happamuuden kanssa voi elää, mutta kivien nostaminen pellon pintaan hölmön hommaa, saa ikuisen riesan. Jossain kuorittu noita harjanteita ja sitten välistä hiekkaa pois multamaalle kerrokseksi ja sieltä tilalle multavampaa maata+pintamaat takaisin. Toimii, mutta työlästä vaikka ajomatkaa ei olisi pellon sisällä kuin 100-200m suuntaansa. JOS pelkästään tasoittaa noita harjanteita, jää paras kasvumaa hiekan alle ja harjanteen paikat täysin raakaa hiekkaa. Ei kasva oikeen mitään missään :)
tällaista maata itsellä ehkä 35ha, jossa maalaji vaihtelee vuorotellen mullasta hienoon hiekkaan. Lohkolla maalaji voi vaihtua 10 kertaa pitkällä sivulla, joten työtä on paljon. Vielä sellaisena miinuksena että nuo matalammat, multavat kohdat painuu ts. tasaustarvetta aina.
Tuossa joku sanoi ettei isoja parannuksia kannata tehdä, niin en kyllä allekirjoita lainkaan. Tottakai parannuksia tehdään jatkuvasti, ei se pelto mihinkään häviä vaikka sukupolvet vaihtuu. Tuolla asenteella täällä keräiltäisiin vielä marjoja metsistä :) Rajansa kaikella, mutta maanvaihto omana työnä kuitenkin hyvinkin palkitsevaa ja tuo hyötyä kaikkina kasvukausina, ei vain kuivina. Jos lohko vaikkapa 20ha ja siinä tekee töitä 400h, sanoisin että paljon on tapahtunut. 500 kiloa keskimäärin lisää satoa hehtaarille, kymppitonni vuodessa. 200 euroa tonni, pari tonnia vuodessa. Kymmenessä vuodessa 20 tonnia. Sillä saa jo 50 euroa bruttona tunnille, kyllä sillä jo polttoaineita ja työkuluja maksaa. Mitään muuta oikotietä noissa karuissa maissa ei ole, kuin tasata korkeimpia kumpareita jolla tasoittaa kosteusoloja, sekä kuivana että märkänä vuonna.
-
Jos lohkolla jossain vaiheessa perataan ojia voisi ojamaat ajaa noihin kohtiin, jostain ulkopuolelta maan tuominen taitaa olla turhan iso työmaa.
Mulla on kanssa noita poutivia kettuhiekka kohtia missä käytännössä lähes joka vuosi kuolee niin syys kuin kevätkylvöisetkin kasvit, ikihömppä ei ole noihin ratkaisu, tulee viljelyteknisesti niin typeriä kasvulohkoja.
Yhden tällaisen vieressä muutettiin pihatien linjausta ja siihen hiekan päälle tuli reunaan jonkinlainen kerros hietaa, nyt tuon rajan erottaa selvästi, hietaa päälleen saanut kohta pysyi hengissä jopa tänä kesänä.
Oikeaa savea kun saisi noihin kuiviin kohtiin, sillä paranisi huimasti vesitalous. Salaoja kun menee tuollaisen kohdan yli, siinä kuivaan aikaan vihreä piiru kun maalajit sekoittuneet. Toisaalta ei ole isossa mittakaavassa vaihtoehtona pyöräyttää savea/hiesua pintaan pohjalta, kun siellä kiviä ja todella hapanta. Happamuuden kanssa voi elää, mutta kivien nostaminen pellon pintaan hölmön hommaa, saa ikuisen riesan. Jossain kuorittu noita harjanteita ja sitten välistä hiekkaa pois multamaalle kerrokseksi ja sieltä tilalle multavampaa maata+pintamaat takaisin. Toimii, mutta työlästä vaikka ajomatkaa ei olisi pellon sisällä kuin 100-200m suuntaansa. JOS pelkästään tasoittaa noita harjanteita, jää paras kasvumaa hiekan alle ja harjanteen paikat täysin raakaa hiekkaa. Ei kasva oikeen mitään missään :)
tällaista maata itsellä ehkä 35ha, jossa maalaji vaihtelee vuorotellen mullasta hienoon hiekkaan. Lohkolla maalaji voi vaihtua 10 kertaa pitkällä sivulla, joten työtä on paljon. Vielä sellaisena miinuksena että nuo matalammat, multavat kohdat painuu ts. tasaustarvetta aina.
Tuossa joku sanoi ettei isoja parannuksia kannata tehdä, niin en kyllä allekirjoita lainkaan. Tottakai parannuksia tehdään jatkuvasti, ei se pelto mihinkään häviä vaikka sukupolvet vaihtuu. Tuolla asenteella täällä keräiltäisiin vielä marjoja metsistä :) Rajansa kaikella, mutta maanvaihto omana työnä kuitenkin hyvinkin palkitsevaa ja tuo hyötyä kaikkina kasvukausina, ei vain kuivina. Jos lohko vaikkapa 20ha ja siinä tekee töitä 400h, sanoisin että paljon on tapahtunut. 500 kiloa keskimäärin lisää satoa hehtaarille, kymppitonni vuodessa. 200 euroa tonni, pari tonnia vuodessa. Kymmenessä vuodessa 20 tonnia. Sillä saa jo 50 euroa bruttona tunnille, kyllä sillä jo polttoaineita ja työkuluja maksaa. Mitään muuta oikotietä noissa karuissa maissa ei ole, kuin tasata korkeimpia kumpareita jolla tasoittaa kosteusoloja, sekä kuivana että märkänä vuonna.
-
Hevosaikakaudella tehtiin isoja perusparannustöitä, tuotiin järvien rannasta mutaa savimaille, samoin turvetta liikuteltiin tuhansia hevoskuormia, sekin sentään on kymmeniä tonneja talven mittaan. Täälläkin tuotiin turvetta sokerijuurikkaanviljelyllä autioitetuille pelloille, seurauksena luohosaastunta. Toisaalta, 70-80 vuotta sitten Suomessa oli hevosia yli 400000, lehmiä yli miljoona. Pellot olivat yhtenäistä lantatunkiota melkein.
Lannalla kyllästetyt pellot tuottavat noin 20 vuoden ajan erinomaisen hyvin, vaikka eläintuotanto on lopetettu, joten 1950-luvun alun suurimittaisesta viljan tuonnista siirryttiin 1960-luvun kitkerään viljan ylituotantotilanteeseen. Hevoset ja lehmät saivat kyytiä, jolloin maata vapautui nopeasti viljantuotannolle.
-SS-
-
Karut viljelyyn soveltumattomat alat kannattaa istuttaa männylle.
Tarkootikko nuita etelän pilattuja savimaita 🤣 ?
Puoli metriä satanut vettä ja vielä mietitään miten kuivan pellon saa kastumaan. On ne toisilla ongelmat ;D
-
Puoli metriä satanut vettä ja vielä mietitään miten kuivan pellon saa kastumaan. On ne toisilla ongelmat ;D
Siis missä ajassa ? Niin, 480 mm on todellakin satanut tammikuun alusta lähtien, mutta on muistettava, että osa talvisateista menee routaisen maan pinnalla, painumatta maahan. Toukokuun alusta tähän päivään on satanut 276 mm. Kasvukaudella huhtikuun alusta heinäkuun loppuun satoi 107 mm. Kuvista näkee, että pohjavesistä kuiva alue on ollut Halikonlahdelta pitkin Lohjanharjua koilliseen.
(http://www.viistonninen.com/muut/koe/Pohjavesitilanne_ennuste.jpg)
Kuva: https://wwwi2.ymparisto.fi/i2/90/gvyy2/vesitilanne.html
-SS-
-
Puoli metriä satanut vettä ja vielä mietitään miten kuivan pellon saa kastumaan. On ne toisilla ongelmat ;D
Siis missä ajassa ? Niin, 480 mm on todellakin satanut tammikuun alusta lähtien, mutta on muistettava, että osa talvisateista menee routaisen maan pinnalla, painumatta maahan. Toukokuun alusta tähän päivään on satanut 276 mm. Kasvukaudella huhtikuun alusta heinäkuun loppuun satoi 107 mm. Kuvista näkee, että pohjavesistä kuiva alue on ollut Halikonlahdelta pitkin Lohjanharjua koilliseen.
(http://www.viistonninen.com/muut/koe/Pohjavesitilanne_ennuste.jpg)
Kuva: https://wwwi2.ymparisto.fi/i2/90/gvyy2/vesitilanne.html
-SS-
Eilen akka luki jostain netistä, että meitä lähellä olevalla sääasemalla (Ähtäri )oli satanut toukokuun alusta lähtien 550 mm vettä. Täytyy kysyä mikä oli lähde.
-
Hirveesti ei kannata rahaa käyttää pellon kalliisiin perusparannuksiin. Ei tule yhden sukupolven aikana kannattavaksi investointi.
Kylhän se näin on et jos asiaa laskee. Jotakin maanparannuskasveja voi viljellä kun siihen jollain lailla tukipolitiikkakin ohjaa. Samoin kuin voihan ne ojasavet levitellä niihin "kuiviin" kohtiin. Mut et aletaan johonkin älyttömiin maanvaihto operaatioihin niin niissä nyt ei voi kyllä millään tavalla laskien ole järkeä. Vähän sama kun jossain luvatulla c-alueella luin jostakin takavuosina et ammuttiin kalliota pois pellon tieltä. Ei vain ab alueen kasvinviljelijä voi tuollaista tehdä tai edes sikojen pitäjä kannattavasti. ::)
Joozeppi se taisi mainostaa tuolla apulanta keskustelussa et hyvä kun tullut pidettyä peltojen kasvukunnosta huolta kokoajan eikä ole tuudituttu tukien varaan. Tämä tietysti osittain totta mut lähtökohdatkin kannattaa katsoa ja sen mukaan mennä. Joozepilla taitaa olla kananpaskaa omiksi tarpeiksi ravitsemaan peltoja. Jollain toisella on sit kastelumahdollisuus. Jollekkin on sitten sattuneet ne vähäravinteiset maalajit jotka vielä poutivat.
Laskemalla homma tietysti selviää ja mikäli se näyttää et ei kannata panostaa kuin tukien keräilyyn niin kauan kun niitä saa ja sen jälkeen sitten kasvamaan vaikka sitä mäntyä niin näin kannattaa toimia. Et sä ole viljelijä silloin epäonnistunut vaan sulle on vaan arvonnassa osuneet huonot pellot. Ja niinkuin yllä kirjoitin niin pieniä muutoksia voi tehdä esim. Itsellä tämä luomu jotta tule varmasti niitä nurmia viljeltyä ;D mut "vuoria" ei kannata alkaa siirtämään.
Itsellä on pari kohtaa joissa muutamissa kallio pinnassa ja yhdessä kaivo. Kaivon ympärillä ikuinen nurmikasvusto. Koneen nostamalla ajaa yli niin ei niin iso vaiva. Jos olisi vielä nykyaikaisemmat koneet niin satokartoitus/lannoitusohjaus niin kohdat jossa kallio lähellä niin voisi kääntää syötöt minimille siemenistä ja lannoitteistä kokonaan kiinni. Rikat voi ajaa mut kalliimmat aineet sit lohko kiinni. Tai sit kylvää sen nurmen näihin. Nurmen niitto onnistuu hyvin viljan orasvaiheessa, rukiilla voi tulla kiire keväällä mut voihan sen käydä sit elokuussa ajamassa.
Nämä toimii jos pieniä alueita. Sit jos isompi alue niin tuo nykyaikainen ohjausautomatiikka vois olla kova. Isossa maailmassa säädetään siemen ja lannoitemäärää ja ruiskutuksia se mukaan mitä dataa edellisiltä vuosilta on. Suomen pieni tilakoko ei tietysti puolla tätä toimintaa. Mut ehkä 100v vuoden päästä..
-
Niin ja sitten tuo Yarasensor-tyyppinen touhuilu on toimiva pelloissa, joissa on 100% alueella reilu (orgaaninen) ylilannoitus, ja sitten täydennetään jotakin läiskiä ravinnetasapainon osalta. Tilakohtaisella vajaalla keskilannoituksella tuommoisella kohdelannoituksella vahvistetaan hyvien viljavuuksien kohtia ja heikennetään muun osan tyydyttävän tason kohtia heikoksi, ja lopuksi sadottomaksi autiomaaksi. Toisaalta, heikot kohdat vastaavat lannoitukseen heikommin, joten lannoituksen hyöty jää heikossa kohdassa vähäiseksi. Mutta jos lähialueilla on teollista orgaanista jätettä liikaakin, toki sinne heikkoon kohtaan kannattaa upottaa satumaisia määriä, joten vähitellen niidenkin kohtien viljavuus sitten paranee ja keinolannoituksen hyötysuhde paranee.
1980-luvun tonnin apulanta-annos -tyylille Yarasensor-teknologia olisikin juuri omiaan, joidenkin hyvien kohtien vieläkin roimempi lisälannoitus aivan tähtitieteellisillä tasoilla ei ole nitraattidirektiivin hengen mukainen, vaikka täyttäisikin tilan keskilannoituksen vaatimukset. Lannoitukseen sijoitetulla markalla kolme takaisin.
Olen tässä laskeskellut Osmo-projektin kationinvaihtokapasiteetilaskurilla, ja näyttää siltä, että ainakin tuolla yhdellä kevätviljat pettävällä lohkolla on kalsiumia liikaa, eli magnesiumia pitäisi laittaa lisää, samalla näyttää olevan hivenlannoituksille tarve, koska pH on jo 7 tienoilla. Vaikka olen kyllä parikin kertaa laittanut kelaatit kasvukauden aikana. Olisikohan kipsi tuommoisella savimaalle sopiva. Sitä ei kuitenkaan saa tuohon laittaa, koska pohjavesialue. Pitää katsoa, paljonko tuo
edellistalven biotiitti vaikuttaa Mg-pitoisuuteen, siinä on magnesiumia tuplat kalsiumiin verrattuna.
-SS-
-
Niin ja sitten tuo Yarasensor-tyyppinen touhuilu on toimiva pelloissa, joissa on 100% alueella reilu (orgaaninen) ylilannoitus, ja sitten täydennetään jotakin läiskiä ravinnetasapainon osalta. Tilakohtaisella vajaalla keskilannoituksella tuommoisella kohdelannoituksella vahvistetaan hyvien viljavuuksien kohtia ja heikennetään muun osan tyydyttävän tason kohtia heikoksi, ja lopuksi sadottomaksi autiomaaksi. Toisaalta, heikot kohdat vastaavat lannoitukseen heikommin, joten lannoituksen hyöty jää heikossa kohdassa vähäiseksi. Mutta jos lähialueilla on teollista orgaanista jätettä liikaakin, toki sinne heikkoon kohtaan kannattaa upottaa satumaisia määriä, joten vähitellen niidenkin kohtien viljavuus sitten paranee ja keinolannoituksen hyötysuhde paranee.
1980-luvun tonnin apulanta-annos -tyylille Yarasensor-teknologia olisikin juuri omiaan, joidenkin hyvien kohtien vieläkin roimempi lisälannoitus aivan tähtitieteellisillä tasoilla ei ole nitraattidirektiivin hengen mukainen, vaikka täyttäisikin tilan keskilannoituksen vaatimukset. Lannoitukseen sijoitetulla markalla kolme takaisin.
Olen tässä laskeskellut Osmo-projektin kationinvaihtokapasiteetilaskurilla, ja näyttää siltä, että ainakin tuolla yhdellä kevätviljat pettävällä lohkolla on kalsiumia liikaa, eli magnesiumia pitäisi laittaa lisää, samalla näyttää olevan hivenlannoituksille tarve, koska pH on jo 7 tienoilla. Vaikka olen kyllä parikin kertaa laittanut kelaatit kasvukauden aikana. Olisikohan kipsi tuommoisella savimaalle sopiva. Sitä ei kuitenkaan saa tuohon laittaa, koska pohjavesialue. Pitää katsoa, paljonko tuo
edellistalven biotiitti vaikuttaa Mg-pitoisuuteen, siinä on magnesiumia tuplat kalsiumiin verrattuna.
-SS-
Tuo liika kalsium onkin mukava kaveri, jos "ajoon otettavaa" kv-kapasiteettia ei ole, johtuen mm. korkeasta pHoosta. Kipsillä saa ahdinkoa syvennettyä, jos maalaji on vähänkin kevyempää, koska rapautuvaa magnesiumia ei oikein ole saatavilla. Savimaillahan tätä mgeetä on yleensä liikaa suhteessa kalsiumiin ja siinä kipsi auttaa. Tämä on se ainoa tapaus, kun kipsiä kannattaa levittää peltoon.
Jos pHoota on vara nostaa, se "kannattaa" tehdä dolomiitilla tai jollain mg pitoisella kalkilla. Jos pHoota ei halua nostaa, resetointi jollakin pHoota alentavalla materiaalilla on yksi vaihtoehto. Karkeilla kivennäismailla oikeastaan se ainoa vaihtoehto. Ja sen jälkeen mg pitoista materiaalia perään. Myös kalsiumin pommittaminen toistuvalla mg-lannoituksella vähentää kalsiumin määrää, mutta vahvemman sidoksen ansiosta, se säilyy paremmin hengissä poteroissaan aiheuttaen huuhtoumatappiota magnesiumille.
Sitten on vielä se yksi tapa. Eli orgaanisen aineksen lisäys peltoon. Tämä lisäys pitää olla säännöllistä. Säännöllistä siksi, että orgaaninen aines hajoaa ja aineksen tärkein osa eli hiili karkaa taivaalle. Sen vuoksi hiili pitäisi olla pyrolyysin kautta tullutta pelkistettyä hiiltä, jota muotitalot biohiileksikin kutsuvat. Mitä ihmeen bioa siinä on? Ilman tulta et saa biohiiltä. Silloin meillä olisi lisää kationinvaihtokapasiteettia, joka säilyy kauan ja sen varaan voi ravinnetoimia perustaa. Siinä jäisi myös tyhmät ja vainotut sivutuotteet pois, kuten tyypi ja fosfori, joita useissa paskoissa on itämeren kauhuksi liikaa.
Kationitasapainon saa nopeasti korjattua, mutta se vaatii rahaa ja näyttäviä peliliikkeitä.
-
Jos tuota orgaanista ainesta ja maanparannusta ajattelisi syväjuurisilla kasveilla niin miltä seuraava resepti kuulostaisi?
Sinimailasta 2/3 ja valkomesikkä 1/3 suhteella. Siemenet kannattaa vissiin ympätä.
Ilmottais ekana vuonna monimuotoisuus/pölyttäjäkasvina ja toinen vuosi vaikka viherkesantona.
Mikä tuossa olisi tukien puolesta paras vaihtoehto?
Tuolla saisi varmaan jonkinverran typpeäkin sidottua seuraavaa satokasvia varten.
Biohiilihän varmaan hyvää, mutta siitä vähemmän tietoa esim annostuksesta ym.
Mitä enemmän sitä parempi varmaan. Hinta varmaan kanssa melkoinen mikäli hakeautollisen hehtaarille ajaa..
-
Jos tuota orgaanista ainesta ja maanparannusta ajattelisi syväjuurisilla kasveilla niin miltä seuraava resepti kuulostaisi?
Sinimailasta 2/3 ja valkomesikkä 1/3 suhteella. Siemenet kannattaa vissiin ympätä.
Ilmottais ekana vuonna monimuotoisuus/pölyttäjäkasvina ja toinen vuosi vaikka viherkesantona.
Mikä tuossa olisi tukien puolesta paras vaihtoehto?
Tuolla saisi varmaan jonkinverran typpeäkin sidottua seuraavaa satokasvia varten.
Biohiilihän varmaan hyvää, mutta siitä vähemmän tietoa esim annostuksesta ym.
Mitä enemmän sitä parempi varmaan. Hinta varmaan kanssa melkoinen mikäli hakeautollisen hehtaarille ajaa..
Hyvä idea, mutta jos keväällä meinaat alkuun saada, voi olla, että lähtee vasta syyskuulla kasvamaan, on kesän harmaalla mulloksella, eikä kemiallista rikkatorjuntaa voi monimuotoon tehdä. 2018, 2020, 2021 ja tämä kulunut satovuosi olivat sellaisia alkukesiä, että vasta syyspakkasille ensimmäiset kukat aukesivat.
-SS-
-
Jos tuota orgaanista ainesta ja maanparannusta ajattelisi syväjuurisilla kasveilla niin miltä seuraava resepti kuulostaisi?
Sinimailasta 2/3 ja valkomesikkä 1/3 suhteella. Siemenet kannattaa vissiin ympätä.
Ilmottais ekana vuonna monimuotoisuus/pölyttäjäkasvina ja toinen vuosi vaikka viherkesantona.
Mikä tuossa olisi tukien puolesta paras vaihtoehto?
Tuolla saisi varmaan jonkinverran typpeäkin sidottua seuraavaa satokasvia varten.
Biohiilihän varmaan hyvää, mutta siitä vähemmän tietoa esim annostuksesta ym.
Mitä enemmän sitä parempi varmaan. Hinta varmaan kanssa melkoinen mikäli hakeautollisen hehtaarille ajaa..
Kuuleman mukaan kumpikaan noista ei ole ainakaan savimailla eli kovilla mailla kovinkaan hyviä talvehtijoita. Kokeilla tietysti aina voi.
Puna-apila omilla kokemuksilla talvehtii hyvin mut seisovasta vedestä sekään ei tykkää. Näkee muuten hyvin ne notkot ja tiivistyneet kohdat. ;)
Rahakkaisiin tukiin ei apilalla pääse mut ekasta kasvustosta voi toisena tai kolmantena vuonna puida omat siemenet niin sen jälkeen ei ole kulua paljoakaan kylvöstä. Sitten kun alkaa vertaamaan rehunurmen ja näiden rahakkaimpien toimenpiteiden tukitasoja niin omalla siemenellä kylvetty puna-apila alkaa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta..
-
Mitäköhän tuo biohiili voisi maksaa? Onko kukaan ostanut rekkamäärin? Jos sitä on hirveästi liikaa sitä hiiltä, niin se sitoo ravinteita reippaasti suhteessa siihen, kuinka paljon niitä on olemassa kasvien käyttöön. Hiilen kanssa olisi hyvä olla jotain ravinnepitoista tavaraa, kuten lanta tai apulanta tai joku komposti. Siten saisi yhdellä iskulla vedenvarastoitumispaikkoja ja kationinvaihtokapasiteettia. Viherlannoitus joo, mutta se on maltillista ja hidasta.
-
Jos tuota orgaanista ainesta ja maanparannusta ajattelisi syväjuurisilla kasveilla niin miltä seuraava resepti kuulostaisi?
Sinimailasta 2/3 ja valkomesikkä 1/3 suhteella. Siemenet kannattaa vissiin ympätä.
Ilmottais ekana vuonna monimuotoisuus/pölyttäjäkasvina ja toinen vuosi vaikka viherkesantona.
Mikä tuossa olisi tukien puolesta paras vaihtoehto?
Tuolla saisi varmaan jonkinverran typpeäkin sidottua seuraavaa satokasvia varten.
Biohiilihän varmaan hyvää, mutta siitä vähemmän tietoa esim annostuksesta ym.
Mitä enemmän sitä parempi varmaan. Hinta varmaan kanssa melkoinen mikäli hakeautollisen hehtaarille ajaa..
Kuuleman mukaan kumpikaan noista ei ole ainakaan savimailla eli kovilla mailla kovinkaan hyviä talvehtijoita. Kokeilla tietysti aina voi.
Puna-apila omilla kokemuksilla talvehtii hyvin mut seisovasta vedestä sekään ei tykkää. Näkee muuten hyvin ne notkot ja tiivistyneet kohdat. ;)
Rahakkaisiin tukiin ei apilalla pääse mut ekasta kasvustosta voi toisena tai kolmantena vuonna puida omat siemenet niin sen jälkeen ei ole kulua paljoakaan kylvöstä. Sitten kun alkaa vertaamaan rehunurmen ja näiden rahakkaimpien toimenpiteiden tukitasoja niin omalla siemenellä kylvetty puna-apila alkaa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta..
Omissa rakennetutkimuksissa puna-apila tulee ensin ja vasta jossain kaukana takana kaikki muut. En ole päässyt selvyyteen alsikeapilan runsaudesta suhteessa puna-apilaan, kun sitäkin oli neljänneksi kasviksi pakko ottaa mukaan. Näppituntumalla alsikettakin löytyy paljon suhteesssa kilon siemenmäärään. Olen käyttänyt melko runsaita siemenmääriä, tiedä sitten olisiko syytä pudottaa, mutta kokemukset on sen suuntaisia, että pehmeissä, hyvissä paikoissa, kaikki kasvaa tautisen hyvin, mutta siellä missä apua eniten tarvittaisiin, kasvusto harvenee kovasti. Suurin syy nuo kesän kuivat jaksot. Jos kasvuston perustaa puhtaana, ilman suojaviljaa, niin tulos sille kesälle on suoraan riippuvainen sademääristä. Esim. kesän 2022 kasvusto hyökkäsi kunnolla vasta tämän vuoden heinäkuun lopulla. Tämän vuoden kasvusto on selkeästi parempi kuin viime vuotinen vastaavaan aikaan, mutta suurin syy on juurikin nämä loppukesän sateet. Nämä viherjutut vaatii vettä, vettä ja vettä. Minulla on ollut itsesekoitettuna seoksena ruokonataa 12kg, puna-apilaa 5kg, sinimailasta 2,5kg ja alsikeapilaa 1kg. Nadan pitäisi olla pääkasvi, mutta käytännössä sitä on tupsu siellä toinen täällä. Mielestäni se on alkuvaiheessa erittäin herkkä kuivuudelle. Luultavasti vuosi sitten nata iti jostakin sateesta, mutta kuivahti ja nyykähti sitten siihen. Sinimailanen kasvaa reheväksi ja hyväksi, jos maan laatu on sille sopivaa. Kuivissa tönkissä se on melko kitulias, eikä oikein vakuuta. Menee muiden mukana seoksena, muttei siitä pääkasviksi ole. Kyllä se varsinainen juttu on kuitenkin puna-apila, joka pensastuu ja täyttää koko pinta-alana. Harvoissakin paikoissa,apilan peittokyky on erinomainen, kun kasvuston siirtää syrjään, niin alta löytyy paljas savi, apilakasvusto taittuu sivulle ja valtaa tilan. Pari niittoa kesässä vaikuttaisi lisäävän pensastumista ja varsinkin ensimmäinen niitto kannattaa tehdä heti heinäkuun alussa. Kasvusto kerkiää sakoamaan ja peittämään loppukesäksi maata niin hyvin, että rikkakasvit jäävät armotta toiseksi. Aktiivisella niitolla ja apiloilla saadaan peltoa siistiin kuntoon. Uskon, että onnistunut luomukin on tehty juuri tällä reseptillä. Maanrakenteen parantumiseen ei pysty vielä ottamaan kantaa, kesällä 2025 nähdään vasta ensimmäisiä tuloksia.
-
Jos tuota orgaanista ainesta ja maanparannusta ajattelisi syväjuurisilla kasveilla niin miltä seuraava resepti kuulostaisi?
Sinimailasta 2/3 ja valkomesikkä 1/3 suhteella. Siemenet kannattaa vissiin ympätä.
Ilmottais ekana vuonna monimuotoisuus/pölyttäjäkasvina ja toinen vuosi vaikka viherkesantona.
Mikä tuossa olisi tukien puolesta paras vaihtoehto?
Tuolla saisi varmaan jonkinverran typpeäkin sidottua seuraavaa satokasvia varten.
Biohiilihän varmaan hyvää, mutta siitä vähemmän tietoa esim annostuksesta ym.
Mitä enemmän sitä parempi varmaan. Hinta varmaan kanssa melkoinen mikäli hakeautollisen hehtaarille ajaa..
Kuuleman mukaan kumpikaan noista ei ole ainakaan savimailla eli kovilla mailla kovinkaan hyviä talvehtijoita. Kokeilla tietysti aina voi.
Puna-apila omilla kokemuksilla talvehtii hyvin mut seisovasta vedestä sekään ei tykkää. Näkee muuten hyvin ne notkot ja tiivistyneet kohdat. ;)
Rahakkaisiin tukiin ei apilalla pääse mut ekasta kasvustosta voi toisena tai kolmantena vuonna puida omat siemenet niin sen jälkeen ei ole kulua paljoakaan kylvöstä. Sitten kun alkaa vertaamaan rehunurmen ja näiden rahakkaimpien toimenpiteiden tukitasoja niin omalla siemenellä kylvetty puna-apila alkaa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta..
Omissa rakennetutkimuksissa puna-apila tulee ensin ja vasta jossain kaukana takana kaikki muut. En ole päässyt selvyyteen alsikeapilan runsaudesta suhteessa puna-apilaan, kun sitäkin oli neljänneksi kasviksi pakko ottaa mukaan. Näppituntumalla alsikettakin löytyy paljon suhteesssa kilon siemenmäärään. Olen käyttänyt melko runsaita siemenmääriä, tiedä sitten olisiko syytä pudottaa, mutta kokemukset on sen suuntaisia, että pehmeissä, hyvissä paikoissa, kaikki kasvaa tautisen hyvin, mutta siellä missä apua eniten tarvittaisiin, kasvusto harvenee kovasti. Suurin syy nuo kesän kuivat jaksot. Jos kasvuston perustaa puhtaana, ilman suojaviljaa, niin tulos sille kesälle on suoraan riippuvainen sademääristä. Esim. kesän 2022 kasvusto hyökkäsi kunnolla vasta tämän vuoden heinäkuun lopulla. Tämän vuoden kasvusto on selkeästi parempi kuin viime vuotinen vastaavaan aikaan, mutta suurin syy on juurikin nämä loppukesän sateet. Nämä viherjutut vaatii vettä, vettä ja vettä. Minulla on ollut itsesekoitettuna seoksena ruokonataa 12kg, puna-apilaa 5kg, sinimailasta 2,5kg ja alsikeapilaa 1kg. Nadan pitäisi olla pääkasvi, mutta käytännössä sitä on tupsu siellä toinen täällä. Mielestäni se on alkuvaiheessa erittäin herkkä kuivuudelle. Luultavasti vuosi sitten nata iti jostakin sateesta, mutta kuivahti ja nyykähti sitten siihen. Sinimailanen kasvaa reheväksi ja hyväksi, jos maan laatu on sille sopivaa. Kuivissa tönkissä se on melko kitulias, eikä oikein vakuuta. Menee muiden mukana seoksena, muttei siitä pääkasviksi ole. Kyllä se varsinainen juttu on kuitenkin puna-apila, joka pensastuu ja täyttää koko pinta-alana. Harvoissakin paikoissa,apilan peittokyky on erinomainen, kun kasvuston siirtää syrjään, niin alta löytyy paljas savi, apilakasvusto taittuu sivulle ja valtaa tilan. Pari niittoa kesässä vaikuttaisi lisäävän pensastumista ja varsinkin ensimmäinen niitto kannattaa tehdä heti heinäkuun alussa. Kasvusto kerkiää sakoamaan ja peittämään loppukesäksi maata niin hyvin, että rikkakasvit jäävät armotta toiseksi. Aktiivisella niitolla ja apiloilla saadaan peltoa siistiin kuntoon. Uskon, että onnistunut luomukin on tehty juuri tällä reseptillä. Maanrakenteen parantumiseen ei pysty vielä ottamaan kantaa, kesällä 2025 nähdään vasta ensimmäisiä tuloksia.
Niin miksi se pitäisi puhtaana kasvustoja perustaa? Suojaviljalla vaan niin melko takuuvarma onnistuminen tiedossa. Jos nyt pakko puhtaana niin jättäisin kylvön sinne kesäkuun lopulle tai juhannuksen alle. Silloinhan yleensä vettä sataa ainakin täällä etelässä.
Luomussa ei ekaa niittoa voi jättää heinäkuun alkuun vaan ensimmäisen vuoden eka niitto on tehtävä niin ajoissa keväällä kuin ehtii rikkojen vuoksi. Käytännössä itsellä jäänyt yleensä kesäkuun alkuun kevätkylvöjen ja lannan ajojen jälkeiseen aikaan. Muutenkin ekana vuonna niittoja tehtävä rikkojen mukaan. Tokana vuonna voi sit yleensä niitellä miten haluaa kun apila ottanut täydellisen vallan pellossa eikä rikkoja juuri enää ole. Mut niinkuin mainitsin niin jokainen notko on tyhjä. Siellä kasvaa sit heinät. Itse olen viimeaikoina käyttänyt timoteitä apilan kaverina. Omalla siemenellä voi kylvömäärät pitää reiluina yleensä vähintään 30kg/ha 50-50 suhteella.
En ole apiloita koskaan pitänyt pidempään kuin kaksi vuotta. Eli suojaviljaan perustaminen. Seuraavana vuonna niitot rikkojen mukaan yleensä 3-4 niittoa. Eka kesäkuun alussa toinen juhannuksen tietämillä, kolmas heinäkuun puolessa välissä ja viimeinen elokuun lopulla.
Toisena vuotena sit niittoja rytmittää kukinnan alku ja se milloin lopetusmuokkaukset aloitetaan. Liian pitkä niitetty kasvusto ei mene muokkaamista läpi eli kaksi viimeistä niittoa tehtävä lyhyemmällä välillä. Yleensä kolme niittoa riittää.
-
Juu oma apilan siemen on se kova juttu viherlannotuksiin... kun voi laittaa reilusti siementä ja seuraavina vuosina kylvää lisää jos tulee aukkoja... Pneumalla ja 2-lautasviskalla kylväessä ei tarvitse edes siementä saada puhtaaksi kuorista ja pikku roskista ,,, toimii jopa paremmin kun täysin puhdas siemen..
Viherlannoitukset merkkaan rehunurmiksi kun kylvän vain apilaa enkä 4 lajia kuten tukiehdot vaatii >:( tai tulee sinne suojaviljaksi siilon pohjia yms. . Suojavilja murskataan alas korkeaan sänkeen tähkimisen seutuun.
Niitot murskalla juhannuksen jälkeen ja syksymmällä... syysvilja tulee aina apilan jälkeen.
-
Siis eihän sitä pellon "kasvukuntoa" edes tarvitse ajatella, jos pari-kolme vuotta voi niitellä tos-apilapeltoja ja saada siitäkin yksistään hyvät tuotot ? Vilja on tuommoisessa hommassa lähinnä se tarpeettomin viljelykierron osa.
Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt, pari jyvää oli miniröyhyn tyvessä, ruis on ollut melko läpinäkyvää hipsua, tyypillistä kasvustoa, kun ilman typpeä kasvaa. Apilaa ja muutakin kirjaviisaiden suosittamia viherlannoituskasveja on käytetty kauan, alkuvuosina rehevääkin. Mutta nyt näinä viimeisinä vuosina ei heinäkasvusto tahi apila ole kasvanut ollenkaan, pujoa on muutamana tupsuna ja kosteammalla kulmalla ohdaketta ja valvattia. Luohoa, niittynurmikkaa(?) on hiukan vaalean kellahtavana matalana oraana, ehkä jäkälää ja semmoista. Satoheinää ei saisi tehdyksi. Jopa nuo peltoteiden ja ojanpyörtänöiden nurmipuntarpäät tuottaisivat mahtisadon tuohon verrattuna. Mäentöyräät ovat niin jankolle asti kuluneita, että mikään kasvi ei lähde enää kasvamaan.
Ehkä se viherlannoitus on jonkinlaisen harhan tulos. Nämä mainoskuvissa mahdottoman tuuheat metrien korkuiset viherlannoituskasvustot saattavat kasvaa vuosikymmenien aikana kertyneen satojen tonnien orgaanisen hidasliukoisen karjanlantapatjan päällä, metrin paksuisessa mustassa mullassa.
(http://www.viistonninen.com/muut/koe/Viherlannoitus_3.jpg)
Kuva: Luke seminaari 1/2022 / Känkänen
Tuosta nähdään selvästi, että ohra - tai muukin vilja - on pellon perusongelma. Eli kesät virnaa ja syksyt öljyretikkaa. Silloin maa näyttäisi kasvavan normaalisti. Pitää vain keksiä se taloudellinen hyödyntämiskeino sadolle. Lisäksi typen huuhtoutumiseen pitää kiinnittää huomiota: Känkänen toteaa, että parhaat typpisadot hehtaarilta ovat olleet 400 kg/ha ! (Viherteho-hanke) . Kuitenkin seuraavana kesänä vaikutus on ehkä 100 kg/ha, jos hyvin käy. Mihin hävisi 300 kg ?
Jos itse kyntäisin toista tonnia salpietaria hehtaarille syyspakkasilla liukenemaan talven räntäsateisiin, haastaisi ympäristöministeriö Itämeren pilaamisesta varmaan oikeuteen ja laittaisi vankilaan.
-SS-
-
Kuinkakohan tuollainen komealupiini? Sitoo typpeä, on haitallinen pölyttäjille, kasvaa ja leviää kauheasti, on vieraslaji. Kuulostaa hyvältä, koska sitä ei edes yritetä tuhota teiden varsilta. Sen täytyy olla hyvä.
-
Jos tuota orgaanista ainesta ja maanparannusta ajattelisi syväjuurisilla kasveilla niin miltä seuraava resepti kuulostaisi?
Sinimailasta 2/3 ja valkomesikkä 1/3 suhteella. Siemenet kannattaa vissiin ympätä.
Ilmottais ekana vuonna monimuotoisuus/pölyttäjäkasvina ja toinen vuosi vaikka viherkesantona.
Mikä tuossa olisi tukien puolesta paras vaihtoehto?
Tuolla saisi varmaan jonkinverran typpeäkin sidottua seuraavaa satokasvia varten.
Biohiilihän varmaan hyvää, mutta siitä vähemmän tietoa esim annostuksesta ym.
Mitä enemmän sitä parempi varmaan. Hinta varmaan kanssa melkoinen mikäli hakeautollisen hehtaarille ajaa..
Kuuleman mukaan kumpikaan noista ei ole ainakaan savimailla eli kovilla mailla kovinkaan hyviä talvehtijoita. Kokeilla tietysti aina voi.
Puna-apila omilla kokemuksilla talvehtii hyvin mut seisovasta vedestä sekään ei tykkää. Näkee muuten hyvin ne notkot ja tiivistyneet kohdat. ;)
Rahakkaisiin tukiin ei apilalla pääse mut ekasta kasvustosta voi toisena tai kolmantena vuonna puida omat siemenet niin sen jälkeen ei ole kulua paljoakaan kylvöstä. Sitten kun alkaa vertaamaan rehunurmen ja näiden rahakkaimpien toimenpiteiden tukitasoja niin omalla siemenellä kylvetty puna-apila alkaa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta..
Omissa rakennetutkimuksissa puna-apila tulee ensin ja vasta jossain kaukana takana kaikki muut. En ole päässyt selvyyteen alsikeapilan runsaudesta suhteessa puna-apilaan, kun sitäkin oli neljänneksi kasviksi pakko ottaa mukaan. Näppituntumalla alsikettakin löytyy paljon suhteesssa kilon siemenmäärään. Olen käyttänyt melko runsaita siemenmääriä, tiedä sitten olisiko syytä pudottaa, mutta kokemukset on sen suuntaisia, että pehmeissä, hyvissä paikoissa, kaikki kasvaa tautisen hyvin, mutta siellä missä apua eniten tarvittaisiin, kasvusto harvenee kovasti. Suurin syy nuo kesän kuivat jaksot. Jos kasvuston perustaa puhtaana, ilman suojaviljaa, niin tulos sille kesälle on suoraan riippuvainen sademääristä. Esim. kesän 2022 kasvusto hyökkäsi kunnolla vasta tämän vuoden heinäkuun lopulla. Tämän vuoden kasvusto on selkeästi parempi kuin viime vuotinen vastaavaan aikaan, mutta suurin syy on juurikin nämä loppukesän sateet. Nämä viherjutut vaatii vettä, vettä ja vettä. Minulla on ollut itsesekoitettuna seoksena ruokonataa 12kg, puna-apilaa 5kg, sinimailasta 2,5kg ja alsikeapilaa 1kg. Nadan pitäisi olla pääkasvi, mutta käytännössä sitä on tupsu siellä toinen täällä. Mielestäni se on alkuvaiheessa erittäin herkkä kuivuudelle. Luultavasti vuosi sitten nata iti jostakin sateesta, mutta kuivahti ja nyykähti sitten siihen. Sinimailanen kasvaa reheväksi ja hyväksi, jos maan laatu on sille sopivaa. Kuivissa tönkissä se on melko kitulias, eikä oikein vakuuta. Menee muiden mukana seoksena, muttei siitä pääkasviksi ole. Kyllä se varsinainen juttu on kuitenkin puna-apila, joka pensastuu ja täyttää koko pinta-alana. Harvoissakin paikoissa,apilan peittokyky on erinomainen, kun kasvuston siirtää syrjään, niin alta löytyy paljas savi, apilakasvusto taittuu sivulle ja valtaa tilan. Pari niittoa kesässä vaikuttaisi lisäävän pensastumista ja varsinkin ensimmäinen niitto kannattaa tehdä heti heinäkuun alussa. Kasvusto kerkiää sakoamaan ja peittämään loppukesäksi maata niin hyvin, että rikkakasvit jäävät armotta toiseksi. Aktiivisella niitolla ja apiloilla saadaan peltoa siistiin kuntoon. Uskon, että onnistunut luomukin on tehty juuri tällä reseptillä. Maanrakenteen parantumiseen ei pysty vielä ottamaan kantaa, kesällä 2025 nähdään vasta ensimmäisiä tuloksia.
Niin miksi se pitäisi puhtaana kasvustoja perustaa? Suojaviljalla vaan niin melko takuuvarma onnistuminen tiedossa. Jos nyt pakko puhtaana niin jättäisin kylvön sinne kesäkuun lopulle tai juhannuksen alle. Silloinhan yleensä vettä sataa ainakin täällä etelässä.
Luomussa ei ekaa niittoa voi jättää heinäkuun alkuun vaan ensimmäisen vuoden eka niitto on tehtävä niin ajoissa keväällä kuin ehtii rikkojen vuoksi. Käytännössä itsellä jäänyt yleensä kesäkuun alkuun kevätkylvöjen ja lannan ajojen jälkeiseen aikaan. Muutenkin ekana vuonna niittoja tehtävä rikkojen mukaan. Tokana vuonna voi sit yleensä niitellä miten haluaa kun apila ottanut täydellisen vallan pellossa eikä rikkoja juuri enää ole. Mut niinkuin mainitsin niin jokainen notko on tyhjä. Siellä kasvaa sit heinät. Itse olen viimeaikoina käyttänyt timoteitä apilan kaverina. Omalla siemenellä voi kylvömäärät pitää reiluina yleensä vähintään 30kg/ha 50-50 suhteella.
En ole apiloita koskaan pitänyt pidempään kuin kaksi vuotta. Eli suojaviljaan perustaminen. Seuraavana vuonna niitot rikkojen mukaan yleensä 3-4 niittoa. Eka kesäkuun alussa toinen juhannuksen tietämillä, kolmas heinäkuun puolessa välissä ja viimeinen elokuun lopulla.
Toisena vuotena sit niittoja rytmittää kukinnan alku ja se milloin lopetusmuokkaukset aloitetaan. Liian pitkä niitetty kasvusto ei mene muokkaamista läpi eli kaksi viimeistä niittoa tehtävä lyhyemmällä välillä. Yleensä kolme niittoa riittää.
Niin, minulla on tuota kuidun levitystä ja sen multaamista ennen kylvöä. Jos ei tätä olisi niin, ilman muuta nurmet kannattaa perustaa suojaviljaan. Nythän siitä saa käsittääkseni kerääjäkasvitukeakin kyytipojiksi. Kaksi vuotta on ihan jees suojaviljan jälkeen, mutta minulla kun ensimmäinen kesä on tupannut olemaan vähän kekkuli ja on tuota kuidun hajoittamista, niin mennään nyt kolmella kesantovuodella aluksi.
-
Juu oma apilan siemen on se kova juttu viherlannotuksiin... kun voi laittaa reilusti siementä ja seuraavina vuosina kylvää lisää jos tulee aukkoja... Pneumalla ja 2-lautasviskalla kylväessä ei tarvitse edes siementä saada puhtaaksi kuorista ja pikku roskista ,,, toimii jopa paremmin kun täysin puhdas siemen..
Viherlannoitukset merkkaan rehunurmiksi kun kylvän vain apilaa enkä 4 lajia kuten tukiehdot vaatii >:( tai tulee sinne suojaviljaksi siilon pohjia yms. . Suojavilja murskataan alas korkeaan sänkeen tähkimisen seutuun.
Niitot murskalla juhannuksen jälkeen ja syksymmällä... syysvilja tulee aina apilan jälkeen.
Nuo kesannon lopettamissäännökset meni sellaiseksi, että rehunurmi lienee ainoa järkevä vaihtoehto viimeiselle vihervuodelle, että pääsee järkevään aikaan lopettamaan kasvuston ja valmistamaan pellon syysviljalle.
-
Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt
Nurmi yksinäänkin hiipuu omaan mahdottomuuteensa. Savikoilla pelkät heinät eivät kasva ja apila alkaa muutaman vuoden jälkeen saada tauteja sekin itseensä. Kyllä se 1800-luvun maataloustieteen huippuinnovaatio "viljelykierto" on kaiken avain. Ainakin luomukuvioissa. Yksipuolinen ihan mikä vaan tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, mutta monipuolisella viljelykierrolla onnistuu. Ei tietenkään kaikki eikä alkemia valmista ravinteita tyhjästä, mutta meikäläisessä ilmastossa nurmi- ja yksivuotisten kasvien vuorottelu sopivalla palkokasviosuudella on se, mikä tuottaa myös myytävää.
-
Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt
Nurmi yksinäänkin hiipuu omaan mahdottomuuteensa. Savikoilla pelkät heinät eivät kasva ja apila alkaa muutaman vuoden jälkeen saada tauteja sekin itseensä. Kyllä se 1800-luvun maataloustieteen huippuinnovaatio "viljelykierto" on kaiken avain. Ainakin luomukuvioissa. Yksipuolinen ihan mikä vaan tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, mutta monipuolisella viljelykierrolla onnistuu. Ei tietenkään kaikki eikä alkemia valmista ravinteita tyhjästä, mutta meikäläisessä ilmastossa nurmi- ja yksivuotisten kasvien vuorottelu sopivalla palkokasviosuudella on se, mikä tuottaa myös myytävää.
Juu kyllä kasvinviljelyluomussa multa pellosta vähitellen loppuu, koska häviöitä on myös luomussa. Siinä vaiheessa kun haihateltavat alkemiakasvit eivät enää saa vihreää maan pinnalle kasvamaan, on peli pelattu. Lisäksi jos jotakin mahdollista vähää satoa viedään tilalta pois, mullan loppuminen on vieläkin nopeampaa. Jos taas tila on täynnä elukoita aineenvaihduntamassa ja lisäksi ravinteiden virta on tilalle päin, ostorehuissa, kuivikkeissa, kiertotaloustuotteissa, silloin tilanne on eri.
-SS-
-
Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt
Nurmi yksinäänkin hiipuu omaan mahdottomuuteensa. Savikoilla pelkät heinät eivät kasva ja apila alkaa muutaman vuoden jälkeen saada tauteja sekin itseensä. Kyllä se 1800-luvun maataloustieteen huippuinnovaatio "viljelykierto" on kaiken avain. Ainakin luomukuvioissa. Yksipuolinen ihan mikä vaan tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, mutta monipuolisella viljelykierrolla onnistuu. Ei tietenkään kaikki eikä alkemia valmista ravinteita tyhjästä, mutta meikäläisessä ilmastossa nurmi- ja yksivuotisten kasvien vuorottelu sopivalla palkokasviosuudella on se, mikä tuottaa myös myytävää.
Juu kyllä kasvinviljelyluomussa multa pellosta vähitellen loppuu, koska häviöitä on myös luomussa. Siinä vaiheessa kun haihateltavat alkemiakasvit eivät enää saa vihreää maan pinnalle kasvamaan, on peli pelattu. Lisäksi jos jotakin mahdollista vähää satoa viedään tilalta pois, mullan loppuminen on vieläkin nopeampaa. Jos taas tila on täynnä elukoita aineenvaihduntamassa ja lisäksi ravinteiden virta on tilalle päin, ostorehuissa, kuivikkeissa, kiertotaloustuotteissa, silloin tilanne on eri.
-SS-
On olemassa myös tilanne, jossa myytävää syntyy ja multa säilyy. Viimeisen 60 vuoden aikana on reilulla edullisella väkilannoituksella luotu tuotantorakenne, jossa tästä tasapainosta ei ole tarvinnut välittää. Siksi Luomu-Suomi ei synny vaan sillä, että aletaan noudattaa tämänhetkistä Ruokaviraston sääntökirja, tarvitaan päämäärätietoa ja ehkä 20 vuotta (tai enemmänkin), jotta kotieläimet ja kasvintuotanto saadaan alueellisesti siedettävään balanssiin.
-
Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt
Nurmi yksinäänkin hiipuu omaan mahdottomuuteensa. Savikoilla pelkät heinät eivät kasva ja apila alkaa muutaman vuoden jälkeen saada tauteja sekin itseensä. Kyllä se 1800-luvun maataloustieteen huippuinnovaatio "viljelykierto" on kaiken avain. Ainakin luomukuvioissa. Yksipuolinen ihan mikä vaan tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, mutta monipuolisella viljelykierrolla onnistuu. Ei tietenkään kaikki eikä alkemia valmista ravinteita tyhjästä, mutta meikäläisessä ilmastossa nurmi- ja yksivuotisten kasvien vuorottelu sopivalla palkokasviosuudella on se, mikä tuottaa myös myytävää.
Juu kyllä kasvinviljelyluomussa multa pellosta vähitellen loppuu, koska häviöitä on myös luomussa. Siinä vaiheessa kun haihateltavat alkemiakasvit eivät enää saa vihreää maan pinnalle kasvamaan, on peli pelattu. Lisäksi jos jotakin mahdollista vähää satoa viedään tilalta pois, mullan loppuminen on vieläkin nopeampaa. Jos taas tila on täynnä elukoita aineenvaihduntamassa ja lisäksi ravinteiden virta on tilalle päin, ostorehuissa, kuivikkeissa, kiertotaloustuotteissa, silloin tilanne on eri.
-SS-
Tähän multavuuden lisäämiseen nollakuitu on juurikin sopiva ratkaisu. Siihen päälle viherrystä ja ikuinen kyntämisen välttäminen. Ehkäpä jopa ravinnelietteet yms. voisi olla sopiva lisä. Hintaa tosin tulee sitten lisää maanparannukselle. Tuskin kapisesta savesta koskaan saa huippukuntoista viljelymaata, mutta jos vaihtoehtona on täysin olematon kasvusto, niin jotain ehkä kannattaisi yrittää tehdä asian korjaamiseksi.
-
Vaihtoehtona on myös myydä pellot sellaiselle joka ei asiaa ymmärrä tai vuokrata. Silloin ei maksa itselle mitään.
Tai vuokrata vaikka aurinkopaneeleilla.. ;D
-
Kaikki tietää että juolavehnä on suomen oloissa paras maanparannus kasvi huonosti kasvavilla savikoilla .Juurimassaa on ehkä jopa enempi kuin maan päällistä osaa . Tätähän ei asian tuntijat kehtaa tunnustaa kun on liian yksinkertaista :D
-
Kaikki tietää että juolavehnä on suomen oloissa paras maanparannus kasvi huonosti kasvavilla savikoilla .Juurimassaa on ehkä jopa enempi kuin maan päällistä osaa . Tätähän ei asian tuntijat kehtaa tunnustaa kun on liian yksinkertaista :D
Se juolavehnä ei vain oikein viihdy sellaisella kunnon savella. Itsellä mitä multasempia kohtia on niin niihin on alkanut nyt luomuaikana pikkuhiljaa juolaakin ilmestymään..
-
Kaikki tietää että juolavehnä on suomen oloissa paras maanparannus kasvi huonosti kasvavilla savikoilla .Juurimassaa on ehkä jopa enempi kuin maan päällistä osaa . Tätähän ei asian tuntijat kehtaa tunnustaa kun on liian yksinkertaista :D
Se juolavehnä ei vain oikein viihdy sellaisella kunnon savella. Itsellä mitä multasempia kohtia on niin niihin on alkanut nyt luomuaikana pikkuhiljaa juolaakin ilmestymään..
Kyllä se juolavehnä vähän kovemmalla ja vähämultaisemmallakin savella viihtyy... Mutta tottelee huomattavasti paremmin glyfosaattia kuin hiesuisemmilla mailla.
-
Kaikki tietää että juolavehnä on suomen oloissa paras maanparannus kasvi huonosti kasvavilla savikoilla .Juurimassaa on ehkä jopa enempi kuin maan päällistä osaa . Tätähän ei asian tuntijat kehtaa tunnustaa kun on liian yksinkertaista :D
Olen toisinaan ihmetellyt samaa miksi nämä luonnon voimakasjuuriset rikkakasvit eivät kelpaa maanparannuskasveiksi? Ovat vielä melkoisen viljelyvarmojakin - niin kuivaa tai märkää vuotta ei ole ettei valvatti, ohdake ja saunakukka kasva... niin ja se juolavehnä. Kelpaisi edes kerääjäkasviksi :D
Toki niistä on vähän työläämpää päästä eroon eikä niissä liiku maatalouskaupan raha...