Jossakin vaiheessa vielä tulevat nekin talvet takaisin, jolloin syysvehnän sato ei olekaan priimaa, talvehtimisen ongelmista lähtöisin, ja kosteat kesät, jolloin kevätviljat turpoavat satoa aivan mittaamattomuuksiin asti. Toisaalta, viljelykiertovaatimukset eivät mahdollista sitä syysvehnää vuodesta toiseen, kun tiedetään, että joka lohkolle ei syysvehnä kerta kaikkiaan sovi. Vielä toistaiseksi ylihintaisen rukiin 20000-22000 ha vuosittainen viljelyala on suurin mahdollinen, joka paikallisille markkinoille sopii, joten ainakaan siitä ei voi oikein Suomen 1 milj ha:n viljanviljelyalalle pysyvää ratkaisua saada.
Syysrapsi ja syysohra keskittyvät samoille edullisimmille aloille, joissa syysvehnäkin kasvaa. Eli kyllä kevätviljoihinkin pitänee saada jonkinlainen stressinsietokyky aikaiseksi. Varsinkin kun samoja peltoja on kunnostanut yli neljäkymmentä vuotta, kalkitusta, ojitusta, hivenravinteita, niin alkutilanne oli Paavo-ohra 10 hl 10 aarilta, lakoa, kyllä, puimuri tukkeessa, kyllä, patti otsassa, kyllä. Nyt sama tilanne on jokin Kaarle ohra, 10 cm korkeana, lakoa ei todellakaan, 10 aarilta 5 hl.
Ehkä fosfaattien puute on se suurin muutos nykytilanteen ja "vanhanajan" välillä. Voi olla, että teen (pimeän) kokeen Fosforiravinne - lannoitteella. Yaran lannoiteoppaassa on kaavio peltojen fosforitasosta, se tietenkin voi osaksi johtua myös näytteenoton "huijaamisen" lisääntymisestä, koska nykyään korkea fosforitaso pellossa on rasite, ennen isäntä oli ylpeä, kun pellon jokainen viljavuus saatiin vihreäksi vinoneliöksi. Mutta 20 vuoden aikana siirtymä näkyy olleen melkoinen. Ja kokemuksesta voi todeta, 15 vuotta kun on yrittänyt pelkällä NK tai salpietarilla saada fosfaatteja laskemaan (kun EI SAA käyttää fosforia) , niin sekin on 30 vuoden homma, ja nyt jo keväinä näkyy, että kasvit punertavat kitkerässä fosforinpuutteessa ja kituvat melkein kuoliaaksi. Kovimpien viljavuuksien pelto koskaan jota olen edes nähnyt ! Ja vilja kuolee paikalleen !
-SS-