Ajattelis näin tyhmänä, että miten ne lehmät ennen pysyi edes hengissä. Tälläkin kylällä omat myllyt oli vähissä vielä 70-luvullakin. Mylläri kävi pölllyyttämäs kait kerran viikossa, niissä paikoissa missä omaa myllyä ei ollut. Ja varmaankaan missään ei litistetty, vaan iso reikäisellä seulalla jauhettua lehmille. Harjoittelu tilallakin aikoinaan oli vielä vasaramylly ja annostelu silti lehmälle tehtiin alumiinisella lumilapiolla kahdesti päivässä. Onneksi oma nenä ei haista asetoonia, joten pienet poikkeavuudet ei häiritse. Tosin nytkin yksi hieholehmä jättää jauhoja syömättä. Vähensin annosta, josko alkais syömään kaikki. Pullotus, KOP KOP , ei kuulu mun rutiineihin. Jemmas kyllä correkin Ketosista, jos nyt tuohon joku todella sairastuu. Mielestäni hyvää mutta kallista ainetta.