Heinäkuun sateet eivät ole huhtikuun kylvöksiä enää muuttaneet miksikään. Leijona-kevätvehnän lajikeominaisuus on erityisherkkä poutivuus. Siemenessä oli kauraa noin 5 kpl suursäkissä. Ne kaurat olivat pitkiä ja tummanvihreitä. Mutta vehnät ovat tehneet koko kesän ajan kuolemaa.


Kuva: Leijona-kevätvehnä, 88 vuorokautta kylvöstä.

-SS-

Heinäkuun sademäärä n.85mm,vois tuo jo lopun kessää olla satamattakkii,mut lissee tahtoo tulla....

3kk sademäärä kylvöjen jälkeen on 76 mm. Tänään tuli 1 mm.

Heinäkuun sateet eivät ole huhtikuun kylvöksiä enää muuttaneet miksikään. Leijona-kevätvehnän lajikeominaisuus on erityisherkkä poutivuus. Siemenessä oli kauraa noin 5 kpl suursäkissä. Ne kaurat olivat pitkiä ja tummanvihreitä. Mutta vehnät ovat tehneet koko kesän ajan kuolemaa.


Kuva: Leijona-kevätvehnä, 88 vuorokautta kylvöstä.

-SS-

Kuinka SS olet kylvänyt lajiketta, joka on ominaisuuksiltaan herkkä poutimaan. Niin kauan kun muistat olet julistanut oman alueesi kuivuutta kasvukaudella.

Kuinka SS olet kylvänyt lajiketta, joka on ominaisuuksiltaan herkkä poutimaan. Niin kauan kun muistat olet julistanut oman alueesi kuivuutta kasvukaudella.

Okei. Ensinnäkin, löytyykö lajikkeen ominaisuuslistasta "poutiva" ? No ei löydy.  Nyt tämän kesän perusteella minun kirjoissani se ominaisuus Leijonalle löytyy, mutta täysin uusi lajike siis tuo oli itselleni. Ja Fazer on ottamassa sitä omaan lajikelistaansa, josko sillä mitään merkitystä itselleni on.

Kotona oli kevätvehnän TOS siementä vain Iisakista, mutta se ei kelpaa täällä kuin Hankkijan rehutehtaalle, joten päätin lähettää viimeisetkin kilot sinne Turkuun.

No, nyt olen aikaisin liikkeellä tilauksessa, melko lähellä viljeltynä on jo 2021 ainakin kokeiltu, WPB Troy on erityisesti mainittu: "High yield potential in drought years"  Ja siemenviljelijällä on tavaraa, toivottavasti varaus pitää.

Toki on kokeiltava itse, pitääkö mainostus paikkaansa. Luken kokeissa kuitenkin liejusavella tuon WBP Troyn satotaso on ollut hyvä, mikä jonkun verran kertoo kuivuudenkestosta.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: seepra12 - 20.07.23 - klo:21:47

Kuinka SS olet kylvänyt lajiketta, joka on ominaisuuksiltaan herkkä poutimaan. Niin kauan kun muistat olet julistanut oman alueesi kuivuutta kasvukaudella.

Okei. Ensinnäkin, löytyykö lajikkeen ominaisuuslistasta "poutiva" ? No ei löydy.  Nyt tämän kesän perusteella minun kirjoissani se ominaisuus Leijonalle löytyy, mutta täysin uusi lajike siis tuo oli itselleni. Ja Fazer on ottamassa sitä omaan lajikelistaansa, josko sillä mitään merkitystä itselleni on.

Kotona oli kevätvehnän TOS siementä vain Iisakista, mutta se ei kelpaa täällä kuin Hankkijan rehutehtaalle, joten päätin lähettää viimeisetkin kilot sinne Turkuun.

No, nyt olen aikaisin liikkeellä tilauksessa, melko lähellä viljeltynä on jo 2021 ainakin kokeiltu, WPB Troy on erityisesti mainittu: "High yield potential in drought years"  Ja siemenviljelijällä on tavaraa, toivottavasti varaus pitää.

Toki on kokeiltava itse, pitääkö mainostus paikkaansa. Luken kokeissa kuitenkin liejusavella tuon WBP Troyn satotaso on ollut hyvä, mikä jonkun verran kertoo kuivuudenkestosta.

-SS-

Aika lailla sivussa ketjun otsikosta, mutta pakko kommentoida.

Sekä virallisissa että varsinkin siemenfirmojen omissa lajikekokeissa monet uutuuslajikkeet menestyvät jostain merkillisestä syystä aika hyvin. Sitten niistä kohkataan pari vuotta ja sen jälkeen useimmat katoavat markkinoilta vähin äänin. Jonkinlaisina nyrkkisääntöinä tästä havainnosta voisi kiteyttää seuraavat teesit:

1. Älä innostu liikaa uusista lajikkeista. Odota pari vuotta. Jos uutuus yleistyy viljelyssä, se on turvallinen valinta etkä maksa oppirahoja tai jotain älytöntä uutuuslisää.
2. Älä koskaan ota viljelyyn lajikkeita, jotka eivät kelpaa sellaisenaan vientiin (kaura, mallasohra)
3. Älä koskaan ota viljelyyn hyvin lyhytkortista tai erittäin laonkestävää viljalajiketta. Ei kestä kuivuutta, eikä tuota satoakaan. Poikkeuksena jotkut syysvehnät, joita ei saa millään järjellisellä typpimäärällä lakoontumaan.
4. Lue tilastoja oikein. Jos uutuudella on lajikevertailussa esim. seitsemän koetta ja toisella lajikkeella 50, eikä ratkaisevia eroja löydy, valitse se, jolla on enemmän koehistoriaa takana.
5. Varo kotimaisia jalosteita. Ne tuntuvat häviävän markkinoilta aina vain nopeammin. Vrt. RGT Planet vs. kotimaiset mallasjalosteet tai ikivanha Amaretto vs. kotimaiset kevätvehnät.

 

1. Älä innostu liikaa uusista lajikkeista. Odota pari vuotta. Jos uutuus yleistyy viljelyssä, se on turvallinen valinta etkä maksa oppirahoja tai jotain älytöntä uutuuslisää.

Yleisyys ei kerro viljelyvarmuudesta vaan odotuksista lajiketta kohtaan. Minulla on kuudetta vuotta Helmi-vehnä viljelyssä ja tämä tulee olemaan myös viimeinen kausi sille. Erinomainen vehnä pohjalaiselle broileritilalle, jonka pelloissa kosteutta ja ravinteita riittää. Etelän kuivilla savilla kärsii poutivuudesta ja vaatimaton jyväkoko surkastuu hiirenpapanoiksi. Vaatii ehdottomasti kasvinsuojelua tähkään, jotta saa pelastettua jyväkokoa jotenkin tol*****seksi. Minulla ei ole ollut Anniinaa, mutta ilmeisesti tämä voisi olla samantyyppinen. Okrassa juttelin yhden ammattimiehen kanssa, joka oli siinä päässä, että liian aikainen vehnä. Olen samoilla linjoilla. Seuraavaksi otan jotain päätyypin vehnää ja lajikejalostaja joku muu kuin Boreal. Niin yleisyydesta. Lajikelistan kakkonen 2022.

Niklas kaura. Pitkä jyvä. Kuivana vuonna kapenee merkittävästi. Jos ei tiedä millaista on tikkuinen kaura, niin Niklaksen jälkeen tietää. Sellaista pitkää, ohutta puikulaa, jota tuuppaa lajittelijassa pihalle kuin apulantaa viskan siiviltä. Ilmeisesti ei mene kaikista kylvinkoneistakaan kunnolla läpi. Lajiteltuna toki valmis tavara näyttävän näköistä, mutta mitä tekee lajittelujätteelle. Vastaava aikainen kaura Borealilta on esim. Perttu, joka on jyväkooltaan tasapainoisempi. Niin yleisyydestä. Lajikelistan ykkönen 2022.

Minulla on tänä vuonna 20:s kausi Belinda kauraa menossa. Hakkaa kyllä kevyesti Pertun, joka ei tykännyt kesäkuun olosuhteista. Lämpösummaa tuli rajusti ja aikaiset lajikkeet etenivät munaravia röyhylle ja tähkälle. Sateista toki parani huomattavasti. Jälkiversoa on (Pertussa siis), en ole jaksanut pöyhiä paljonko, mutta katsotaan sitten puintiaikaan. Myöhäisyys on tällä kohtaa vain eduksi lajikkeelle ja Belinda on taas hyötynyt siitä. Ei lähtenyt hyökkäämään turhan aikaisin. Aikaisuudella on etunsa, esim. kesäkuussa kylvetyillä raivioilla. Toki kasvusto on sitten melko matalaa. Silloin joskus, kun oli vielä märkiä syksyjä, vaiettu ominaisuus oli hyvä homeiden kesto. Mielestäni paksukuorisuus on suoraan verrannollinen toksiinikestävyyteen. Se on pakko myöntää, että Belindan hehtopaino ei tahdo enää oikein pärjätä näiden kuivien vuosien kanssa. Vanhana lajikkeena kevyempää ja siten ei pysty lisäpainoa taikomaan tyhjästä. Uudemmissa lajikkeissa paremmat painot jo lähdössä, sillä edellytyksellä ettei ole ominaisuuksia, jotka hävittävät jyväkoon.  Niin yleisyydestä. Lajikelistan yhdeksäs 2022. Poistunut, historiallinen lajike. Ei kannata koittaa haalia mistään.

Ohrista Iron on ollut kehissä varmaan 7-8 vuotta. Ei loista millään osa-alueella, mutta ei myöskään petä. Jälkiversoilua tuntuu esiintyvän helposti. Olen taipuvainen sille kannalle, että kuivina vuosina Yaran rakeet eivät sula kunnolla ja potkua on turhan pitkään käytössä. Kiusallinen ominaisuus kaikilla viljoilla. mutta erityisesti 2t ohralla, jonka kuivaaminen on aikaavievää. Plussaa keskitasoinen tjp 48g, joten siementä menee maltillisesti ja saa jotenkin kuivaksi. Hyvin lannoitettuna ja kasvinsuojeltuna antoi tjp:ksi viime vuonna 54g. Hehtopainot 73-75kg. Huononakin vuonna riittävästi kauppakelpoisuuden saavuttamiseen. Laonkestävyydestä ei oikein muistikuvaa enää, kun lakovuosia ei oikein ole ollut. Niin yleisyydestä. Lajikelistan 34:s 2022. Poistunut, historiallinen lajike. Ei kannata koittaa haalia mistään.

Perjantaina Tilasiemenen Mellilän ruuduilta jäi mieleen pitkähkö Conan -ohra, joka oli kestänyt poutaa paremmin. Syysvehnistä Informer oli komeinta, mutta ei ole se talvehtivin lajike. SU Toppus syysruisvehnä valtavaa. Ehkä petyin siihen, että pitkät kaurat Inka ja Taika eivät sen kummosempia olleet kuin muutkaan, toki pitempiä.

Seuraavaksi otan jotain päätyypin vehnää ja lajikejalostaja joku muu kuin Boreal.

No, tuo Leijona oli päätyypin vehnä, mutta se kuolee pystyyn tällaisina vuosina. Kannattaa vaikka tutkia EkoNu - luomuviljelykokeita, joissa on selvät erot lajikkeiden välillä. Sitten kun sieltä lajikevuosilta poimii märät ja kuivat vuodet, tietää, mikä lajike on poutiva, ja mikä lajike on hienohelma ronkeli. Keinolannoitetaloudessa on koko ajan ravinnepuutteen vaara olemassa, kun se satatonnia korkeatyppistä pötköä puuttuu panoksista. Löysin tuon EkoNu:n vasta nyt kesällä.

Amaretossa on omat ongelmansa, vaikka se on maineikas kuivanmaan vehnä, joten en edes yritä saada vanhaa siementä uuslisäykseen, vaikka olenkin ihaillut Amareton kuivan vuosikymmenen suorituksia melko lähellä tuossa. Tuo WPB Troy on kiinnostava, ja tarkoitus on kokeilla. Onhan se myöhäinen, eikä edistä syysviljapainotteisuutta. Mutta talvet voivat olla hankalia tulevaisuudessakin. Siksi pitää löytyä varaviljeltävä.

Niklas kaura. Pitkä jyvä. Kuivana vuonna kapenee merkittävästi. Jos ei tiedä millaista on tikkuinen kaura, niin Niklaksen jälkeen tietää. Sellaista pitkää, ohutta puikulaa, jota tuuppaa lajittelijassa pihalle kuin apulantaa viskan siiviltä. Ilmeisesti ei mene kaikista kylvinkoneistakaan kunnolla läpi. Lajiteltuna toki valmis tavara näyttävän näköistä, mutta mitä tekee lajittelujätteelle. Vastaava aikainen kaura Borealilta on esim. Perttu, joka on jyväkooltaan tasapainoisempi. Niin yleisyydestä. Lajikelistan ykkönen 2022.

No voi ihme. Tuo Niklas on juuri tuota ! Kuivalla kelillä pitkää ja tyhjää kuoritikkua. Ja kova varisemaan ennen puintia. Mutta pahempi asia täällä kaukana kaikesta on se, että esimerkiksi vuoden 2021 Niklas ei kelvannut yhtään mihinkään. No, viisikymppiä tinkimällä kelpasi sentään rehuksi. Päivän kerrallaan kun pisti esipuhdistimen krapisemaan ja hieroi jyviä, niin hehtopainon sai 56 kilon yli. Olihan siinä täysi traktorinkuorma ulkona maassa, loput sitten rekkaan. Doneja ei koskaan ole ollut.

Ohrista Iron on ollut kehissä varmaan 7-8 vuotta. Ei loista millään osa-alueella, mutta ei myöskään petä. Jälkiversoilua tuntuu esiintyvän helposti. Olen taipuvainen sille kannalle, että kuivina vuosina Yaran rakeet eivät sula kunnolla ja potkua on turhan pitkään käytössä. Kiusallinen ominaisuus kaikilla viljoilla. mutta erityisesti 2t ohralla, jonka kuivaaminen on aikaavievää. Plussaa keskitasoinen tjp 48g, joten siementä menee maltillisesti ja saa jotenkin kuivaksi. Hyvin lannoitettuna ja kasvinsuojeltuna antoi tjp:ksi viime vuonna 54g. Hehtopainot 73-75kg. Huononakin vuonna riittävästi kauppakelpoisuuden saavuttamiseen. Laonkestävyydestä ei oikein muistikuvaa enää, kun lakovuosia ei oikein ole ollut. Niin yleisyydestä. Lajikelistan 34:s 2022. Poistunut, historiallinen lajike. Ei kannata koittaa haalia mistään.

Tuo Iron on siis Meliuksen kaltainen. Jälkiversontataipumus on olemassa. 2020 sai puiduksi vasta syyskuun lopulla, 34% parhaimmillaan kosteus. Vaikka siis oli kylvetty 3.5. Iso sato siinä kyllä oli. Siihen kyllääntyneenä päätin koettaa Feedwayta, ja siinä on tullut miellyttäviä yllätyksiä jo useamman kerran. Feedway pensastuu kuivuudesta huolimatta, jälkiversontaa ei mahdu enää olemaan kun myöhemmin syksypuolella sataa. 

Nyt tuo Feedway on sellaista, että oletan jotakin tulevan puimurin tankkiinkin.


Kuva: Feedway, 23.07.2023. 30 m päässä kuolleesta leijona-kevätvehnästä, kuiva etelärinne. Syyskyntö.


Kuva: korsia ei mahdu enempää, minitähkä sivuversoissa.

Syysvehnästä on toistaan hirviömäisempiä suorittajia. Ceylon ei todellakaan ole mikään helppo kesällä. 30 cm korsi, häviää niittynurmikalle, aivan kuin Tarso. Kuivuudellekin se on hiukan arka, jos myöhästyy täyden lannoituksen antamisesta maaliskuun lopulla. Mutta olen varmaan 20 eri syysvehnälajiketta ollut mukana viljelemässä tai viljellyt itse. On aivan turha koeruututuloksia ja satunnaisia kuminakesannon jälkeen tehtyjä gigalannoituspeltoja vertailla. Poutivuudesta tai suuresta sadosta tai ihan mistä vaan voi syysvehnän osalta keskustella, vasta sitten kun oras on selvinnyt kevääseen.

Siksi Ceylon. Se nyt vaan säilyy kevääseen, niilläkin kohdilla, jotka muilla lajikkeilla ovat varmasti puhtaat lumen paljastuttua. Ceylonilla uskaltaa kylvää peltojen vaakasuorat alapäätkin.


Kuva: Ceylon alkaa kellastua,  ½ keinolannoitteella ja parilla typpiruiskutuksella.

En edes meinaa alkaa jälkiaprikoida, kuinka paljon Ceylon kasvaisi, jos olisi saanut 300 kg typpeä. Ehkä pääsee puimaan ihmisten aikaan, kun voima loppuu.


Kuva: Heinäkuun alun sade tuoreelle pintakylvökselle teki kolmessa viikossa ihmeitä.

Tuli jopa mieleen, että pistänkö Targan ja puin rypsit pois, rypsi on tossia, eipä ole kirppoja. Muutama 5 viikkoa aikaisemmin kylvetty rypsikin on joukossa, tekee kukkaa.  Mutta monimuoto on tuossa se toimenpide, jolla saa edes vähän rypsin siemenkulua takaisin. Voihan tuota kokeilla, josko olisi niin pitkää, että voisi kuoria rukiin päältä ?

-SS-

Niin, sateiselta tuntuu, mutta ei sitä vettä vielä kiusaksi asti ole. 

Salossa 3.5.2023 alkaen on satanut 47,7 mm. 2.5.2023 tullut 25 mm räntää ei kyllä antanut kasvukaudelle eväitä, koska käytännössä 1.4 - 26.04 oli täysin sateeton, ja koko huhtikuun sademäärä oli noin 15 mm.

Huhtikuun alusta tähän päivään 30 v jaksolla keskimäärin olisi satanut noin 170 mm, mutta sadantaa on ollut vain 88,4 mm. Eli kuluneen neljän kuukauden aikana on satanut noin 52% normaalista, ja siitäkin lähes puolet vapun kahta puolta.

Farmitissa on viljamarkkinoista ja satonäkymistä hyvin toiveikas uutinen; vuoden 2022 jättituontisato täytti varastot, ja tämän kesän sato tulee olemaan mainio, koska heinäkuun puolivälissähän vasta viljasato muodostuu, ja hyviä sadekuuroja onkin saatu, täälläkin 2-4 mm:n sadekuuroja jopa neljä, viimeisen kolmen viikon aikana. Kyllä olisi hyvä, että elokuussa pudottelisi 200 mm ja syyskuussa 150 mm, niin kasitonnareita ei voisi estää.

Tai jotain.

-SS-

En kyllä ymmärrä -SS- miksi haluat WPB Troyta viljellä, se on korrenpituudeltaan kevätvehnien lyhimpiä, alle 80 cm, kun taas Selina, joka itsellä on nyt lisäysviljelyssä, on pisimpiä, 88 cm korrenpituudeltaan. Pitäis olla parempi kuivuudenkesto, jos pitää paikkansa että mitä pitempi korsi, sitä parempi kuivuuden kesto.   Eikä Selina ole edes niitä myöhäisimpiä, aikaisempi kuin Troy.

Ohrilla liejusavi- ja happaman maan satotulokset kertovat kuivuudenkestosta eniten, ei välttämättä korren pituus. WPB Troyn happamuuden sieto on jo jonkin verran varmistettu. Lisäksi siementila on sopivasti lähellä, säätilat aika samaa kuin itsellä. Kalkkia olen levityttänyt ihan liikaakin, että näkee sitten.

Siksi päädyin tuohon troyhin selinan sijasta. Voi olla  että kokeilen myös Selinaa rinnalla, koska Leijona ei mene jatkoon.

-SS-

11mm pudotteli eilen. Olihan se jo kai viikon tai kaksi poutaa. Ei olisi syysviljoille enää väliksi vaikka ei tulisikaan. Ja kevät viljojahan mulla ei ole. 

Papu näyttää nyt siltä et nyt ei tarvitse puida ensimmäisenä elokuun alussa vaan joutuu varmaan puimaam sitä märkää mössöä joskus lokakuussa. Kasvustolla mittaa parhaimmilla paikoilla vyötäröön asti (olen reilu 180cm). Toivon pikaista hellejakso joka hyydyttää kasvun.

Herneellä sama homma paikoitellen yltää vyötäröön. Notkopaikat ottivat nokkiinsa sateista ja ne on nyt keltaisena.

Syysvehnästä on toistaan hirviömäisempiä suorittajia. Ceylon ei todellakaan ole mikään helppo kesällä. 30 cm korsi, häviää niittynurmikalle, aivan kuin Tarso. Kuivuudellekin se on hiukan arka, jos myöhästyy täyden lannoituksen antamisesta maaliskuun lopulla. Mutta olen varmaan 20 eri syysvehnälajiketta ollut mukana viljelemässä tai viljellyt itse. On aivan turha koeruututuloksia ja satunnaisia kuminakesannon jälkeen tehtyjä gigalannoituspeltoja vertailla. Poutivuudesta tai suuresta sadosta tai ihan mistä vaan voi syysvehnän osalta keskustella, vasta sitten kun oras on selvinnyt kevääseen.

Siksi Ceylon. Se nyt vaan säilyy kevääseen, niilläkin kohdilla, jotka muilla lajikkeilla ovat varmasti puhtaat lumen paljastuttua. Ceylonilla uskaltaa kylvää peltojen vaakasuorat alapäätkin.

-SS-

Kumpi talvehtii paremmin, Skagen vai Ceylon - siinäpä ikuisuuskysymys. Omissa tulkinnoissasi alat siis kallistua siihen, että talvikisassa Ceylon vetää pidemmän korren, mutta kesäkisassa huomattavasti lyhyemmän?

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 23.07.23 - klo:08:28

Niklas kaura. Pitkä jyvä. Kuivana vuonna kapenee merkittävästi. Jos ei tiedä millaista on tikkuinen kaura, niin Niklaksen jälkeen tietää. Sellaista pitkää, ohutta puikulaa, jota tuuppaa lajittelijassa pihalle kuin apulantaa viskan siiviltä. Ilmeisesti ei mene kaikista kylvinkoneistakaan kunnolla läpi. Lajiteltuna toki valmis tavara näyttävän näköistä, mutta mitä tekee lajittelujätteelle. Vastaava aikainen kaura Borealilta on esim. Perttu, joka on jyväkooltaan tasapainoisempi. Niin yleisyydestä. Lajikelistan ykkönen 2022.

No voi ihme. Tuo Niklas on juuri tuota ! Kuivalla kelillä pitkää ja tyhjää kuoritikkua. Ja kova varisemaan ennen puintia. Mutta pahempi asia täällä kaukana kaikesta on se, että esimerkiksi vuoden 2021 Niklas ei kelvannut yhtään mihinkään. No, viisikymppiä tinkimällä kelpasi sentään rehuksi. Päivän kerrallaan kun pisti esipuhdistimen krapisemaan ja hieroi jyviä, niin hehtopainon sai 56 kilon yli. Olihan siinä täysi traktorinkuorma ulkona maassa, loput sitten rekkaan. Doneja ei koskaan ole ollut.

-SS-

Toukokuun lopulla kylvetyt kaurat olivat v. 2021 hyvin kevyitä. Ei auttanut edes myöhäinen lajike... Kahdella puntarilla tarkistin kauppakelpoisuuden, hlp oli 51 kg. Esinäytteessä kauppa analysoi 44 kg. Kesäkuun kaurat kasvoivat paremmin, hlp oli omalla mittarilla jopa tuon 56 kg, esinäytteessä hädin tuskin kauppakelpoista.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että jotain häikkää on kauppaliikkeen puntarissa, vuodesta toiseen. Pari viikkoa sitten lähti kaurakuorma. Auton vetoisuuteen ja kuorman painoon suhteutettuna hlp:n oli pakko olla vähintään 62 kg. Rehutehtaalla punnitsivat 56 kg, esinäytteessä oli vielä vähemmän. Kauppa se on kun kannattaa, varsinkin kun pitää huolen siitä, ettei laadusta tarvitse maksaa.