Syystä tai toisesta, jätin ennätyksellisen paljon sänkiä. Nämä kuivat vuodet ilmeisesti kannustivat alitajuisesti tähän ratkaisuun. Vastoin kaikki periaatteitani, perustin ruismaan kultivoituun ja syysvehnän kynnettyyn. Lumen tullessa tilanne oli, että ruis oli kellertävä, mutta sangen rehevä. Syysvehnä sensijaan terveen vihreä. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että kyntöä ei voita mikään syysviljamaan perustuksessa. Muuten olen edelleen äärimmäisen skeptinen kynnön suhteen. En sitä tee kuin lopetettaville heinämaille ja syysviljalle.
Yks tuttu ( niin ei sais sanoa mutta en halua paljastaa kenestä on kyse ) siirtyi suorakylvyyn aikoja sitten . Nyt lopettelee ja sanoo kyntämättä jättämisen olleen paras ratkaisu . Multa pinnassa lisääntynyt , sadot parantuneet ja työ helpottunut .
Iso Peukku tälle.
Samoilla linjoilla. Suorakylvö on parhaita juttuja mitä viljelyyn on tullut, mutta aina se ei käy. Ainakaan näillä meidän savisilla mailla.
Ehkä yhden tai kaksi kertaa on onnistuttu suorakylväen syysviljan (vehnän) perustamisessa. Tällöin syksy on oikeasti ollut kuiva ja vettä ei ole tullut nimeksikään. Yleensä on menty kultivointi, äestys, kylvö taktiikalla ja ihan ok, mutta jos on kostean sorttinen syksy niinkuin nämä nyt on alkaneet olemaan eli syyskuussa alkaa sateet ja joskus joulun tienoilla tai sen jälkeen loppuvat, on kyntö alkanut uudestaan kiinnostamaan. Kynnölle ei vain tahtonut oikein löytyä aikaa ennen, mutta jos nyt luomussa löytyis, ainakin jos nurmen lopetuksen hoitaisi kyntämällä ja siihen perään sitten syyskasvi.
Keväällä onkin sitten toinen juttu ja siihen suorakylvö on passeli kuin nenä päähän, yleensä. Aina tietysti tulee se joskus se märkä vuosi jolloin suorakylvö ei anna niin paljon anteeksi kuin jos on kyntö alla. Se on sitten jokaisen miettivä omalle kohdalle mikä on paras.