Siinä pellolla pomppivassa koneessa kun paskasilla näpeillä yrität tökkiä sitä näyttöä niin tulee ikävä oikeita nappuloita...
Nämä hakaa 100 - 0 mainitsemasi jutut käyttäjän kannalta..
Ei niitä asetuksia ajossa muuteta siinä nappula/vipu-traktorissakaan. Nostolaitetta käytetään edelleen omasta kytkimestään tai päisteautomatiikan ohjaamana jne. Hydrauliikkaa käytetään joystick'ista, asetukset vaan kullekin työlle laitettu valmiiksi sieltä näytöltä.
Tuollaisessa koneessa on niin paljon toimintoja että mikään napppulaviidakko ei toimisi eikä edes mahtuisi sinne hyttiin.
Edelleen niille jotka ei halua likaisilla käsillä näyttöä tökkiä, tuossa on käsittääkseni samanlainen mahdollisuus ohjata näytöllä näkyviä valintoja rullaohjaimella näytön sivusta niin kuin muissakin AGCO:n merkeissä. Tämä siis vaihtoehtona kosketusnäyttökäytölle.
Laittakaapa joku esimerkkitoiminto vanhasta "mekaanisesta" ohjauksesta jonka kuvittelette toimivan kätevämmin siinä vanhassa 80-lukulaisessa niin 8S:n tuntevat kertovat miten näppärästi se toimii tässä. Tuskin tarvitsee kyynärpäätä nostaa käsinojalta. Joysticista toiseen voi joutua vaihtamaan tai jotain niiden näppäintä käyttämään mutta kaikki ranneliikkeen sisällä. Sukkasillaan ajetaan kun polkimiin ei juuri tarvitse kesken työn kajota.
Yleensä monia asetuksia pitää pystyä muuttamaan ajon aikana, ihan vaan työn jäljen ja laadun vuoksi. Ei varmaan koske kaikkia peltotöitä. Ainakin joissakin 80-luvun traktoreissa tämä on aivan mahdollista jopa katsomatta säätövipua tai potikkaa. Ei varmaan haitarikuskitkaan joka nappulaa katso, kun painavat niitä. No se siitä.
Ergonomia raktoreissa nykyaikana on huonoa. Ja sen tekee ne kaikki mahdolliset asiat, joita känni ja muut digitoiminnot ovat tuonneet. Siksi, että kun työskentelyn aikana pitäisi käyttää niitä kaikkia katkaisijoita, potikoita ja diodeja. Koska ne kaikki ovat siihen kyynärnojaan kerran ahdettu. Nappuloiden paikkojen opettelu tuottaa harmaita hiuksia ja ennen pitkää huomaa, ettei suurtakaan osaa nappuloista tarvita ajon aikana.
Nyt kun maailmassa on viime vuosina keksitty tämä digitaalisuus, on hyvä muistaa että 8 keinukytkimellä saadaan 256 toimintoa säädettäväksi. Säätö voisi tapahtua vaikka sillä pienellä tikulla, tönimällä tai vemputtamalla sitä. Ja jos sekään ei riitä, laitetaan riviin 1o keinukytkintä jolloin voidaan valita jo 1024 toimintoa siitä komiasta raktorista. Tämä ehkä on vain teoriaa, koska hytissä pitäisi olla lista toiminnoista, joita näillä nappuloilla koodataan.
Olen aika varma, että suurin tekijä näille nappulaviidakoille ja joystickeille on markkinointi. Koska tollakin on, niin meidänkin pitää saada hyttiin häppeninkiä. Toisaalta sen ymmärtää, kun kilpailu asiakkaista on kovaa, niin kuka uskaltaisi lähteä pois valtavirrasta konkurssiuhan vuoksi. Ja merkkiomistusten määrä on harventunut niin, että näistä useista asioista päättää yhä pienempi politbyroo, joten uusille ideoille on vähemmän tilaa. Antaako esim. Agco jonkun merkin luoda jotain mullistavaa siten, ettei sitä asiaa olisi pakko luovuttaa konsernin omistukseen ja täten myös "kilpailijoiden" saataville?
En tiedä, oliko Neuvostoliitossa kyse kommunismista vai kapitalismista, mutta kohti samanlaista kolhoositouhua monet asiat ovat menossa. Jotkut yritykset alkavat olla jo niin isoja, että ne ovat saavuttaneet tilan, jossa niillä on valtaa valtiotasolla. Siksi niillä on mahdollisuus työntää väkisin ulos sitä ideologiaa, jonka ovat rakentaneet. Näin kävi myös Nokialle, joka upposi äkkiä saavuttaessaan valta-aseman. Kysehän on vaan siitä, onko jollain taholla varaa upottaa laivaa, jos sen jälkiseuraukset ovat katastrofaaliset.