Agronet
Keskusteluaiheet => Yleistä maa- ja metsätaloudesta => Aiheen aloitti: Xiranda - 14.03.16 - klo:20:14
-
Piti laittaa otsikko pötköön kun ei muuten mahtunut ::) Tietäähän sen jokainen, että ajat ovat huonot.. Mutta sukupolvenvaihdosta silti suunnitellaan ja positiivisena koitetaan pysyä. Laskelmia ei ole edes vielä tehty eikä pankin kanssa keskusteltu, homma siis vielä ihan alkutekijöissään. Kotitilalla olleena tietenkin tiedän millaista ryöpytystä seuraavat 30 vuotta olisi luvassa.. Olisi erillinen kysymys naisille, jotka yksin pyörittävät tilaa: kuinka paljon osaatte tehdä asioita itse ja kuinka paljon saatte apua ja mistä sitä apua saatte ja millä rahalla sen avun maksatte? Hyvänä esimerkkinä ainakin koneiden korjaaminen. Tuo on asia joka itseäni ainakin hirvittää eniten vaikka kätevä käsistäni olenkin, mutta koneita en osaa huoltaa. Miestä kun ei tällä hetkellä ole minkäänlaista, tuleeko jatkossa olemaan (korjaustaitoista vieläpä), en tiedä. Isäni olisi mukana vielä hommassa varmasti muutamien vuosien ajan vähintäänkin, mutta eihän sitä itse siinä ajassa sitä opi minkä hän on oppinut 40 vuodessa.
Ja jos nyt joku haluaa taustatietoa niin kyseessä on (eläinmäärältä pieni) luomuemolehmätila, peltoa omaa 60 ha, vuokralla 30 ha, metsää n. 90 ha josta kyllä osa joutomaata ja muuta jonninjoutavaa. Kalusto ja tuotantorakennukset pääosin vanhoja, jotenka uuttakin pitäisi rakentaa. Tuotantosuunnan vaihdos lampaisiin on vakavassa harkinnassa. Tai sitten molempia. Tila on tällä hetkellä muutamaa tonnia vaille velaton.
Kaupungissakin on tultu useampi vuosi asuttua, mutta kaipuu vaan on kotitilalle ja maalle. Noin 6 vuotta sitten tätä aloin miettimään ja viimeiset vuodet enemmän tosissaan. Ikää kohta 30 v.
Eilen muuten synty ensimmäinen vasikka 8)
-
Ota joku ukko ja kiristä se tekemään kaikki ikävät duunit ;D
Mää ja NusPus tiedetään :-\
-
Noo...mä tunnen parikin naista, joilla on oma maatila ja lypsykarjakin vielä..helppoa se ei ole, mutta kummasti osaavat vain saada homman toimimaan.
Vaan onko tuossa nyt järkeä yksin ruveta reuhkasemaan..mää tietäsin pari nuorta miestä, joilta kyllä maatilan töissä avustaminen sujuisi... ::)
Ja onnea vasikasta, siitä se lähtee.. :)
-
Onhan niitä naisia varmasti montakin jotka yksin pyörittää, olisikin mielenkiintoista kuulla kokemuksia. Niin se vain nyt on, että isäukko on eläkeiässä eikä enää jaksa jotenka tämä unelma on toteutettava nyt tai ei koskaan, oli miestä tai ei :-\ Eihän sitä tiiä vaikka Maajussille morsiameen lähtis ens kaudelle mukaan ;D Simpsakka neito kyllä olen (jos nyt saa näin itsestään sanoa vaikuttamatta heti jotenkin leuhkalta.. ::) ) että kyllä sen ukon varmaan saisi jos sattuisi kohdalle..
-
Ota joku ukko ja kiristä se tekemään kaikki ikävät duunit ;D
Mää ja NusPus tiedetään :-\
Meidän tilalla ei oikeastaan ole ikäviä duuneja ja jos onki,ne on rengin hommia...
-
Nyt on vain huono sauma aloittaa, kun ei ehkä pankilla riitä usko.. Ensin kannattaisi mietiskellä taloutta ja sitä rataa.. Ottaa yhteyttä Pro rahastuksen asiantuntijaan.. Hän osaa kyllä neuvoa alkuun ja muutenkin työ tekijäänsä neuvoo..
Koneet tulee kyllä kuntoon, kun tietää oikean puhelinnumeron, mutta onkin sitten toinen juttu kannataako se taloudellisesti.
Tuo talouspuoli on se tällä hetkellä tärkein asia, että siinä tilalla on oikeasti mahdollisuus elää. ::)
-
Älä sitä koneiden huoltoa sure, suurelta osa miehisiltäkin jää koneet huoltamatta. Kannattaa valkata sellanen viljelijä jolla koneen korjaustaito ja välineet on hallussa, varmaan ihan mielellään ottaa huoltoja tehtäväksi sivutöinään. Rohkeesti vaan tilanpitoon, kyllä ne asiat järjestyy kun kiinnostus asiaan on kohdillaan. Tunnen pari naisviljelijää jotka selvinneet ihan hyvin karjan kanssa kun ulkoistavat osan töistä suosiolla.
-
Ei kannata sitten ihan hirveästi pelätä päätöksien tekemistä jos yksin lähtee tilaa pyörittää. Niitä nopeita harkitsemattomia päätöksiä vaan tulee tehtäväksi ja sillokn ei saa olla kauhean arka.
-
Emäntä aloitti 29 -vuotiaana yksinään pienen lypsykarjatilan pidon vanhempiensa jälkeen. Isänsä jäi asumaan tilalle ja hoiti kone- ja metsähommat, rehunteko ulkoistettiin. Kauppahinta taisi muodostua kokonaan vanhasta velasta, navetta oli silloin kahdeksan vuotta vanha. En tiedä yksityiskohtia, sillä en ollut kuullutkaan koko muijasta vielä tuolloin.
Vajaat pari vuotta aloituksesta minä tulin kuvioihin ja loppu onkin historiaa... 😊
-
Kannattaa valkata sellanen viljelijä jolla koneen korjaustaito ja välineet on hallussa, varmaan ihan mielellään ottaa huoltoja tehtäväksi sivutöinään.
Ei tommosta kannata valkata ellei ole tosi mieluinen ja sopivan läheltä. Vanhojen koneiden huollon oppii äkkiä jos käyttöohjekirja on tallella. Eipä se paljoa muuta ole kuin rasvaa nippoihin, vanhat öljyt pois ja uudet sisälle. Ja tietysti joskus silloin tällöin jokin repsottavan tai hajomassa olevan kohdan parantamista tai uusimista... ::)
Nappaa semmoinen joka jo osaa vähintään teurastuksen alkeet ja on niin paljon kiinnostunut ruuanvalmistuksessa, että saa lihasta myös monenlaista, hyvän makuista syötävää ja makkaroita. Ja sitten suoramyymään kuluttajille 8) Ja tässäkin tapauksessa sen kaksilahkeisen pitää olla kaikin puolin mieluisa ellei ihan puhtaasti pisneskumppaniksi ota. Tai sitten semmoinen, joka on hyvin palkatuissa palkkatöissä ja auttaa sinua tilan töissä vain kiirehetkinä. Semmmoisenkin kihlaparin toisen puoliskon tunsin, että hyvissä ajoin oli tehty selväksi ettei toinen osapuoli suostu navettaan tulemaan. Se oli kyllä suorastaan ihaltavan topakkaa pohjalaisuutta ;D
Sitten kun saat jotain talouslaskelmia eteesi, niin kaipuu ja muu tunteilu kannattaa ihan oikeasti painaa johonkin taka-alalle ja miettiä kunnolla aikuisten oikeasti riittääkö rahat elämiseen uskottavalla laskelmalla.
-
Juu yritystoiminta ja mahdollinen siippaehdokas kannattaa sitten pitää eri ajatuksissa. Toki luonne voi hyvinkin olla maauskollinen koska kait vähän saman tyylistä hakee kun ittekin mutta se ei pidä olla missään muodossa rajoittava tekijä.
-
Perushuollot opit tekemään koneisiin kyllä varmasti, kun vaan ohjekirjoja lukee tai sitten kollegoiden tarinoita täältä netistä.
Tilan asumisjärjestelyt kannattaa ainakin miettiä huolella. Monta sukupolvea saman katon alla tai edes samassa pihassa ei ole tätä päivää.. ::)
Tuotantorakennuksia kannattaa olla vain sen verran että saat luomukotieläilisäosan täytettyä eli 0,35ey/ha. Ite pitäisin niitä emolehmiä sen noin 30-35. Ylijäämäalalla vois viljellä tilan sijainti huomioiden luomukauraa vientiin tai- ja syysrypsiä. Puimuria ja kuivuria ei tarvitse olla itellä niihin kyllä löytyy urakoitsijoita. Paalivehkeet taas melkeen kannattaisi olla itsellä kun emolehmätilalla rehuja ja kuivikkeita tehdään niin moneen aikaan että urakoitsijoita ei välttämättä kiinnosta.
-
No juu perushuollot ehkä oppii, mutta onhan niissä aina ties mitä.. ::)
Isä osti viime vuonna omien vanhempiensa entisen talon kolmen km:n päästä tilalta. Joten sinne menisi asumaan.
Enkä tietenkään etsi miehekseni mitään työntekijää 8) Tulee jos on tullakseen, minkä alan ihminen sitten lie.
Tulos ollut viime vuosina n. 25 tonnia tilalla. Tuota kannattavuutta olen miettinyt. En tajua miksi meilläkin on niin vähän nuita elukoita. Paaleja tulee pelloilta kesässä satoja ja samalla työmäärällä kun ruokit ja kuivitat niin samahan se on, että onko niitä elukoita 30 vai 60. Sama työ silti. Ja saisi puolet enemmän niistä tuloa.
Kaikki peltotyöt tehty tähän asti itse, koneet löytyy. Tosin kunto on joillakin hieman heikohko.. Olen miettinyt tuota peltohommien teettämistä urakoitsijalla, mutta tullut siihen lopputulokseen, että tuleehan se ihan helvetin kalliiksi?! Lannan levitys on ainut minkä tosiaan tekee nyt urakoitsija ja sekin maksoi syksyllä varmaan 6 tonnia jos en väärin muista. Sitten siihen kynnöt, kylvöt, niitot ynnä muut niin ei taida pennoset riittää :o Oisko jollakin heittää lukuja mitä nuo urakointihommat kustantaa, kiinnostaisi kovasti.
Juu toki se talous on nyt tapetilla ja tärkein mietittävä asia. Meidän tilalla asiat ei ole niin pielessä tällä hetkellä kuin monella muulla, ehkä se vaikuttaa omiinkin ajatuksiin - harhauttavasti?
-
Kannattaa valkata sellanen viljelijä jolla koneen korjaustaito ja välineet on hallussa, varmaan ihan mielellään ottaa huoltoja tehtäväksi sivutöinään.
Ei tommosta kannata valkata ellei ole tosi mieluinen ja sopivan läheltä. Vanhojen koneiden huollon oppii äkkiä jos käyttöohjekirja on tallella. Eipä se paljoa muuta ole kuin rasvaa nippoihin, vanhat öljyt pois ja uudet sisälle. Ja tietysti joskus silloin tällöin jokin repsottavan tai hajomassa olevan kohdan parantamista tai uusimista... ::)
Nappaa semmoinen joka jo osaa vähintään teurastuksen alkeet ja on niin paljon kiinnostunut ruuanvalmistuksessa, että saa lihasta myös monenlaista, hyvän makuista syötävää ja makkaroita. Ja sitten suoramyymään kuluttajille 8) Ja tässäkin tapauksessa sen kaksilahkeisen pitää olla kaikin puolin mieluisa ellei ihan puhtaasti pisneskumppaniksi ota. Tai sitten semmoinen, joka on hyvin palkatuissa palkkatöissä ja auttaa sinua tilan töissä vain kiirehetkinä. Semmmoisenkin kihlaparin toisen puoliskon tunsin, että hyvissä ajoin oli tehty selväksi ettei toinen osapuoli suostu navettaan tulemaan. Se oli kyllä suorastaan ihaltavan topakkaa pohjalaisuutta ;D
Sitten kun saat jotain talouslaskelmia eteesi, niin kaipuu ja muu tunteilu kannattaa ihan oikeasti painaa johonkin taka-alalle ja miettiä kunnolla aikuisten oikeasti riittääkö rahat elämiseen uskottavalla laskelmalla.
Tarkoitin kylläkin tolla valkkauksella vain sellaista viljelijää joka osaa huoltaa koneita, kyllä aviopuoliso pitää katto aivan muilla perusteilla. Uskon että karjanpito sitoo niin paljon että koneet jää huollettavaksi toisille. Ja vapaa-aikaa ei pidä uhohtaa vaikka työ maistuisikin.
-
Onko mikä tindertunnus.
Vai mikä seoli.
-SS-
-
Tulos ollut viime vuosina n. 25 tonnia tilalla. Tuota kannattavuutta olen miettinyt. En tajua miksi meilläkin on niin vähän nuita elukoita. Paaleja tulee pelloilta kesässä satoja ja samalla työmäärällä kun ruokit ja kuivitat niin samahan se on, että onko niitä elukoita 30 vai 60. Sama työ silti. Ja saisi puolet enemmän niistä tuloa.
Juu toki se talous on nyt tapetilla ja tärkein mietittävä asia. Meidän tilalla asiat ei ole niin pielessä tällä hetkellä kuin monella muulla, ehkä se vaikuttaa omiinkin ajatuksiin - harhauttavasti?
Ei välttämättä harhauttavasti, mutta käsitys selvenee kun kaivaa veroilmoituksesta tms. esille mitkä ovat suurimmat kulut ja miten niiden uskot muuttuvan sinun hoidossasi, mistä tulot muodostuvat, ts. kuinka paljon tuloista on tukia, millä perustella tuki on maksettu (eläinten määrä vai peltohehtaarit) ja kuinka paljon myyntituloa. Ja miettii kuinka paljon jo tehdyt ja meneillään olevat tukimuutokset vaikuttavat. Luomulla on kyllä oma erityisasemansa, mutta siltikin.
Eläinmäärän lisääminen tuo kyllä aina lisää työtä vaikka tuntuisi, että siinähän se tuplamääräkin menee samalla vaivalla kuin pienempi määrä ellei ruokinta, kuivutus ja lannanpoisto ole täysin koneellistettu ja automatisoitu. Eläinmäärän noustessa myyntitulot samalla kasvavat, mutta kokonaistulot eikä tulos kasvane läheskään samassa suhteessa kuin eläinmäärä kasvoi. Tukien suuri osuus kokonaistuloista ja niiden perusteet unohtuvat helposti, mikä harhauttaa helposti ajatuksia. Varsinkin jos eläinmäärän lisääminen suurentaa tulossa olevaa tukimäärä loppujen lopuksi vain vähän.
Tulokseen vaikuttaa paljon se, kuinka paljon on käytetty koneisiin ja seiniin. Niin kauan kuin vanhoilla pärjää, niin tulos on usein aika hyvä kun rahaa ei ole kulunut ja kaikki tai lähes kaikki on verotuksessa jo aikoja sitten poistettu. Sitten joskus jos tai kun on pakko hankkia uudempia koneita tai muuttaa eläinsuojan rakenteita, käytettävissä olevan rahan määrä ja tulos voi pudota paljon.
-
Ei tuossa luulis pankin puolesta olevan mitään hommaa vastaan, riippuu toki hieman alueen pellon hinnasta. 60ha omaa peltoa on kuitenkin puolen millin vakuus monellakin seudulla.
Kyllä kai emolehmän pito aina palkkatyöt voittaa.
-
Tilakaupassa pitää muistaa, että oma vapaus "elämään" pitää saada. Syytinkiläiset pois, vaikka auttaisivatkin tilanpidossa. Onko kateellisia sisaruksia? Suurempia ja tärkeämpiäkin asioita on, kuin se osaako itte tai osaako se tuleva mies korjata koneita. Avoimin mielin ja homma sellaisena, että sen unelmien miehen ei tartte olla mikään Super sankari orja. Alkaa olemaan mies kandidaatit vähissä, jos itte istut kesäpäivät traktorin hytissä aamussa iltaan ja hoitelet kaiken muun siinä sivussa. Siinä nuoruuden innossa saattaa se vauhti olla naisillakin tilankehittämiseen melkoinen. Kello käy ja pian huomaakin olevansa kaikesta huolimatta yksin. Elämähän on muutakin kuin maanviljelyä ja siihen muuhun se tila antaa upeat puitteet. Oma vaimo ei maatalouteen osallistu mitenkään - onneksi, mutta kyllä sen huomaa, että asuinpaikkana meidän tila on se meidän perheen koti ::)
-
Eipä ole tunnuksia tinderissä ::)
Jos emojen kanssa jatkaa niin tulot ja menot aika lailla pysyy samoina paitsi esim. se koneiden korjaus. Isä on tehnyt kaiken aina itse ja jos ne pitää tästä lähtien jossakin huollattaa niin siihen ne rahat sitten meneekin :-\
En jotenkin jaksa uskoa työn suurta lisääntyvyyttä (ainakaan mitenkään kuormittavasti) eläinmäärän kasvaessa esim. 20 emolla? Samallahan sen pari paalia nostaa lisää ja puhaltaa saman määrän kuiviketta. Mutta tosiaan se lampaidenpito on kovasti suunnitelmissa. Ihan jo sen vuoksi, että meillä emot on aika "villejä" ja hankalia hoidettavia (jos tarvitsi esim. eläinlääkäriä, kiinnittää korvamerkkejä ym.) Miten tuotantosuunnan vaihdos kannattaisi toteuttaa? Emot ja vasikat pois syksyllä, uuden lampolan rakennus seuraavana kesänä? Ois kamalaa olla ilman elukoita :-[ Meillä on myös pienempi pihattorakennus, sinnehän voisi jättää vaikka 10 emoa ::) Uusi lampola siis tulisi vanhan pihattoemohallin tilalle. Seinissä on vain muutama lauta joten en usko, että on järkevää alkaa korjaamaan vaan rakentaa uudet seinät ja katto. Kylmälampola olisi ajatuksissa. Ajattelin siitä enemmän kirjoittaa tuonne toiseen keskusteluun.. Mutta jos tietäjiä täälläkin niin saa kertoa! :) Että mitähän sellaisen kylmäpihaton rakentaminen maksaa? En ole vielä asiaa juuri tutkinut, jostakin keskustelusta bongasin 75 000 euron kylmäpihaton 130 uuhelle. Ja mikäs se sit ois se sopiva uuhien määrä.. ::) Halli on kokoa n. 300 m2 (tai siis alue jossa emot nyt ovat, makuualue ja ruokinta-alue) ja lisäksi n. 100 neliön ruokintakäytävä. Ainakin emojen alue tietenkin betonipohjainen (tai muu kova pohja), ruokintakäytävästä en nyt ole ihan satavarma.. Voiko uuden lampolan rakentaa vanhan lattian/perustuksien päälle vai pitääkö nekin uusia eli aloittaa homma ihan alusta? :-\ Halli yli 20 v. vanha. Oiskos se nyt sitten niin kamala investointi jos avustustakin 100 000 euron lampolaan vois saada sen 45 000 jos hakemus menee läpi? Tietenki siihen laina tilan ostoon vielä päälle.. ::)
Tehdäänpäs uusi kappalejako ettei tule kaikki pötköön. Tietenkin olisi niin helppoa jatkaa emojen kanssa kun mikään ei sinällään muuttuisi ja ne vaativat niin vähän työtäkin. Määrää tietenkin lisäisin jonkun verran ja kyllä hallia pitäisi jotenkin remontoida paremmaksi, on nyt jo vähän sellainen rötiskö :-\ Ja tuo mainitsemani "villeysongelma".. Sarvelliset ja muut huonot yksilöt laittaa pois ja lähteä kasvattamaan karjaa pikkuhiljaa niistä kilteimmistä? Menis aika kauan :-\ Ostaa lisää hyväluonteisia yksilöitä muilta tiloilta? Ja käsitellä vasikasta asti eläimiä enemmän niin tottuisivat paremmin. Ja entäs sitten tämä käsittelypuoli, minkähänlaisia systeemejä muilla emotiloilla on tähän? Onko jotain kujia tai pakkokarsinoita? Kerran isällä kuulemma oli tällainen häkki/karsina ja lehmä siinä villiintyi ja poiki kuolleen vasikan kun sen aika tuli. Ei ollut häkkiä enää sen jälkeen.. Ovat ruokinnan suhteenkin niin helppoja, saavat pääasiassa vain kuivaheinää ja kivennäist ja kesällä tietty laidun. Sorkat kuluu luonnostaan koska ovat koko ajan pihalla. Ovat kyllä niin helppoja. Sitten jos otankin lampaita.. Joutuu rakentamaan lampolan, onko nykyinen pelloilta saatava rehu sopivaa lampaille (en tiedä arvoja kun ei teetetä analyysejä, tosin naapuri aikoi ostaa säilörehuauman ja teettää siitä analyysin 8)), tarviiko sitten jotain ostorehujakin enemmän kuin nyt, kerintä 2 x vuodessa, sorkkien hoito (en tiedä kuinka tehokkaasti luomulampailla kuluu luonnostaan), työtäkin varmasti tulee paljon enemmän kuin emojen kanssa, karitsointi kai aika tarkkaavaisuutta vaativaa puuhaa (riippuu tietenkin rodusta), tällä hetkellä emot hoitaa aika lailla hommansa.. Että mitäköhän sitä oikeen tekisi?! Mutta se on iso ongelma, että miten noita emoja pystyn itse hoitamaan, haluan kuitenkin voida hoitaa eläimet hyvin enkä halua, että se on rajoite, että en pysty niitä hoitamaan jos eivät anna käsitellä. Kyllähän nuoret eläimet oppii paremmin, mutta eivät nuo vanhemmat enää.
Jos aikoo myydä muutaman hehtaarin peltoa pois niin kannattaako se tehdä ennen vai jälkeen SPV:n?
Tulipas siinä monta asiaa ja vähän sekalaisessa järjestyksessä.. ::)
-
Jos aikoo myydä muutaman hehtaarin peltoa pois niin kannattaako se tehdä ennen vai jälkeen SPV:n?
Kaikki mahdolliset metsä- ja peltoplänttien lohkomiset yms. kannattaa tehdä ennen SPV:tä ja myyjänä on tilanluovuttaja eikä jatkajan nimeä näy siinä kauppakirjassa millään lailla. Jos aikaisemmin myi kovin nopeasti SPV:n jälkeen pienenkin osan tilasta, niin verottaja sekä silloinen te-keskus (vissiin nykyinen ely mikä nyt tällä hetkellä myöntää ja vahtii valtionlainoja sekä aloitustukia yms. jos semmoisia haet ja saat) muistavat asian tietoonsa saatuaa selvityspyynnöllä sekä saattavat pahimmillaan perua kaikki SPV:n liittyvät lahjaverohuojennukset ja valtion lainat sekä tuet. Veikkaisin, että tällä hetkellä tilanne on sama. Se, kuinka monta vuotta on hankala myydä ilman paperisotaa voi olla muuttunut. Toinen syy on se, että välit sukulaisiin ja sisaruksiin saattavat pysyä parempana kun ei itse ole heti myymässä mitään osaa tilasta. Sisarusten asemasta kannattaa kysyä ihan oikealta asiantuntijalta. Samoin kuin tilanostamiseen liittyvistä lainoista, avustuksista ja verokohtelusta sekä mihin samalla sitoutuu, jotta saat varmasti oikeaa ja ajantasaista tietoa. Siihen kannatta sopivan vähän henkisesti varautua, että jotain mussutusta sisarustesi suunnasta jälkikäteen kuuluu. Mutta ne voi jättää täysin omaan arvoonsa.
-
Kauppa tehdään omistajan/omistajien kanssa - jos sisarukset tilan omistajana, niin sitten vaikuttaa. Muuten ei. Ja vain kuolleen voi periä. En kuitenkaan kehota ketään tappamaan perinnön vuoksi.
Worst scenario on saada kuolinpesä vastapuoleksi.
-
100 ha:n tila voidaan myydä 150000 :lla . Sisaruksille ei tarvitse eikä pidä kertoa kauppahintaa. Tulee vaan pahaa verta.
Murtolaan kirjoitin:
KKO:2012:69 päätöksessä oli tila luovutettu ennen kuolemaa periaatteessa verotusarvolla, käräjä- ja hovioikeus hylkäsivät toisen perillisen lakiosavaatimukset käyvän arvon perusteella, tässä oli perusteena perintökaaren 25 luvun 1-10 pykälät. Korkein Oikeus kuitenkin päätti, että tällaisessa tilanteessa, vaikka tilanpidon jatkamisperuste oli merkittävä jotta suosiolahjasäännökset eivät pätisi, niin kuitenkin lahjan arvoksi otettiin suurempi arvo, enemmän lähellä käypää hintaa. Kauppahinta oli ollut 200000 euroa 144 ha maatilasta. KHO päätti tilan arvoksi 1 065 200 euroa, eli lahjan arvo pesään takaisin tuotuna olisi ollut 843 700 euroa. Päättivät lakiosan täydennysmaksua maksettavaksi noin 132000 euroa. 144 ha tila jatkajalle 332 000 eurolla.
Eli varautua pitää ainakin jonkinlaiseen täydennysmaksun maksamiseen, varsinkin jos sitten myöhemmin luopujan kuollessa pesä on tyhjä. Useion se on, kun kaikki pelimerkit käytetään vähin äänin siihen jatkavan tilan avittamiseen.
Eli perintökaaren pykälien huojennuspykälät eivät aina kiistä muiden sisaruksien myöhempää perintöoikeutta. Muistettava on, että suosiolahjat ovat laillisia ja mahdollisia aina muiden sisarusten lakiosaan saakka.
Jos on kaksi sisarusta, voi vanhempi lahjoittaa pois 75% , ei ole toisella mitään sanomista eläessä eikä kuoleman jälkeen. Kolme sisarusta, 67%, 4 sisarusta 63%, ja niin edelleen. Jatkaja toisaalta "joutuu kiikkiin" siihen tilaan, ja usein ei saa mahdollisuutta muuhun elämään, eli toiset sisarukset voivat kouluttautua ja päästä hyviin ammatteihin. Siksi jatkajalle tuleva kompensaatio vaivalloisemman alun takia on enemmän kuin paikallaan.
Tämä "vain kuolleen voi periä" -lausuman moni ymmärtää niin, että omaisuudellaan voi tehdä mitä tahansa. Tietenkin voi, mutta kuoleman jälkeen nämä päätökset voidaan ottaa perinnönjaon takaisinsaantioikeuden uudelleenharkintaan.
-SS-
-
Mieti vielä pari kertaa niitä lampaita. Jos 30 emoo -> vasikoita 30 kpl/v -> teuraita 30 kpl, niistä 15 hiehoo ja 15 sonnia. Tosin uudistus verottaa vähän teurashiehojen myyntiä. Hiehot 250 kg ja sonnit 450 kg, tulee lihaa vuodessa 10,5t. Teuras karitsat painaa 20 kg/kpl eli niitä tarvitaan 525 kpl samaan lihan myynti määrään. Lihan tuottajahinnat ovat samaa tasoa. Karitsoita tulee 2,5 per/uuhi, niin tarviit 210 uuhta jotta saat tuotettua ne karitsat. Jos lisäät emojen määrän 60 niin tarviit jo 420 uuhta, jotta myyntitulot ovat saman suuruiset.
Tuet sekoittaa laskelmaa melkoisesti. Lammaspuolella teuraskaritsan palkkio on mahdoton laskea, mikään ei osaa sanoa minkä verran karitsoista saavuttaa 18 kg palkkio rajan.
Helpoinhan tuossa on tehdä makuukatos ja jaloittelutarha ruokintapaikalla teurashiehojen kasvatukseen. Vasikat ei montaa kymppiä kappale maksa ja peltoviljelyä tehostamalla saadaan rehua riittämään isommallekkin porukalle. Kesällä vasikat laitumelle ja talvi tarhaan, seuraavan kesän jälkeen teuraaksi.
-
Jos aikoo myydä muutaman hehtaarin peltoa pois niin kannattaako se tehdä ennen vai jälkeen SPV:n?
Kaikki mahdolliset metsä- ja peltoplänttien lohkomiset yms. kannattaa tehdä ennen SPV:tä ja myyjänä on tilanluovuttaja eikä jatkajan nimeä näy siinä kauppakirjassa millään lailla. Jos aikaisemmin myi kovin nopeasti SPV:n jälkeen pienenkin osan tilasta, niin verottaja sekä silloinen te-keskus (vissiin nykyinen ely mikä nyt tällä hetkellä myöntää ja vahtii valtionlainoja sekä aloitustukia yms. jos semmoisia haet ja saat) muistavat asian tietoonsa saatuaa selvityspyynnöllä sekä saattavat pahimmillaan perua kaikki SPV:n liittyvät lahjaverohuojennukset ja valtion lainat sekä tuet. Veikkaisin, että tällä hetkellä tilanne on sama. Se, kuinka monta vuotta on hankala myydä ilman paperisotaa voi olla muuttunut. Toinen syy on se, että välit sukulaisiin ja sisaruksiin saattavat pysyä parempana kun ei itse ole heti myymässä mitään osaa tilasta. Sisarusten asemasta kannattaa kysyä ihan oikealta asiantuntijalta. Samoin kuin tilanostamiseen liittyvistä lainoista, avustuksista ja verokohtelusta sekä mihin samalla sitoutuu, jotta saat varmasti oikeaa ja ajantasaista tietoa. Siihen kannatta sopivan vähän henkisesti varautua, että jotain mussutusta sisarustesi suunnasta jälkikäteen kuuluu. Mutta ne voi jättää täysin omaan arvoonsa.
Ok, tämä hyvä tietää! On siitä myynnistä puhuttu kun se on kauin palanen mitä meillä on ja niin vaikea päästäkin sinne kun ei ole kunnon (pelto)tietäkään.
Nämä veroasiat on niiiiin vaikeita. Jonkun pitäisi selvittää ne kaikki jutut juurta jaksaen ja hyyyviiiin hitaasti. Tajuaisiko sittenkään.. :-\ Meidän tilan käypäarvo laskettiin n. 5 vuotta sitten ja taisi olla silloin n. 550 000 e. Jostain luin että vähintään 75% pitää olla kauppahinta ettei ole lahjaluontoinen kauppa. Mutta ilmeisesti jotain lahjaverohuojennuksia voi saada.. Tuon SS:n kirjoittaman jutun mukaan eihän siihen nyt niin paljoa hintaa jäisi! Riippuu tietenkin millä hintaa isäukko myy, tuleeko sille ahneus :(
"voi vanhempi lahjoittaa pois 75%"
Tätä en tajunnut? Lahjoittaa omaisuudestaan 75 % kelle haluaa? No ei kai nyt sentään. Ilman mahdottomia lahjaveroja ainakaan.
Tuntuu, että hukkuu näihin kaikkiin asioihin, miten näihin ikinä saa tolkkua? :-[ Ja mitä maltaita ne asiantuntijoiden palvelut maksanee? Täydentävien ehtojen ja korvamerkkien kanssa pärjään, niissä nyt on joku tolkku kuitenkin. Heh, not ;D
Mikähän on nopein aikataulu jolla sukupolvenvaihdoksia on tehty?? Joo pitäisi varata se 3-5 vuotta, niinhän ne oppaat ainakin toitottaa.. Mutta tässä tapauksessa ei ole noin paljoa aikaa. Nyt pitäisi ensin ainakin arvioittaa uudelleen se tilan arvo ja sitten keskustella hinnasta. Siitä kai se lähtee..
Ja voisiko joku vielä rautalangasta vääntäen selittää mikä se korkotukilaina on? ::) Oon googlettanut ja vaikka mitä mutta ihan suomeksi, kiitos! Siis maksaako valtio osan lainan koroista? Jos korko % esim. 5 niin valtio voisi maksaa siitä 3 % ja itelle jäisi 2 %? Tämä oli vain huono arvaus..
Mieti vielä pari kertaa niitä lampaita. Jos 30 emoo -> vasikoita 30 kpl/v -> teuraita 30 kpl, niistä 15 hiehoo ja 15 sonnia. Tosin uudistus verottaa vähän teurashiehojen myyntiä. Hiehot 250 kg ja sonnit 450 kg, tulee lihaa vuodessa 10,5t. Teuras karitsat painaa 20 kg/kpl eli niitä tarvitaan 525 kpl samaan lihan myynti määrään. Lihan tuottajahinnat ovat samaa tasoa. Karitsoita tulee 2,5 per/uuhi, niin tarviit 210 uuhta jotta saat tuotettua ne karitsat. Jos lisäät emojen määrän 60 niin tarviit jo 420 uuhta, jotta myyntitulot ovat saman suuruiset.
Tuet sekoittaa laskelmaa melkoisesti. Lammaspuolella teuraskaritsan palkkio on mahdoton laskea, mikään ei osaa sanoa minkä verran karitsoista saavuttaa 18 kg palkkio rajan.
Helpoinhan tuossa on tehdä makuukatos ja jaloittelutarha ruokintapaikalla teurashiehojen kasvatukseen. Vasikat ei montaa kymppiä kappale maksa ja peltoviljelyä tehostamalla saadaan rehua riittämään isommallekkin porukalle. Kesällä vasikat laitumelle ja talvi tarhaan, seuraavan kesän jälkeen teuraaksi.
Kiitos selvennyksestä, en sitä ihan noin ole osannut laskea! Jotenkin vain ajatellut eläinyksiköinä.. Että jos vaikka 30 emoa niin lampaita se määrä x5 ( 150) niin tulee saman verran eläinyksiköitä. Mutta pitäs kai sitä ajatella vähän pidemmälle..
Kaipaisin todellakin vinkkejä siihen miten eläinten käsittelyä voisi helpottaa, mikä suunnitelma siihen kannattaisi ottaa käyttöön. Vanhimmat emot onkin -02 syntyneitä, taitavat lähteä tänä vuonna pois. Ja nuoria sarvipäitä on aika monta :-[ Tänä vuonna astuva siitossonnikin on nupoutettu eli huono geeni tulee kaikille vasuille! >:( Onkohan se kuinka dominantti?? Meillä ei nupoteta. Ja vasikat meillä menee välitykseen syksyllä, ei kasvateta niitä teuraaksi. (Pitäisköhän? :o ) Aina välillä menee jokunen lehmä teuraaksi syystä tai toisesta. Nautakarjatulot siis jotain 10 000 e luokkaa vuodessa (vedinköhän yläkanttiin..) ja loput tukia.
-
Onkohan agronetin huoltokatko vaikuttanut siihen, että aloittajaa ei heti ekoissa vastauksissa tyrmättykään, vaan hyviä vinkkejä on tullut.
Noin äkkiseltään pelto- ja metsäala vaikuttaisi järkevältä, vakuusarvoihin ja rahalliseen tuottoon vaikuttaa tietysti missä pain maata tila sijaitsee.
Enempi tuossa aloittajan tekstissä mietitytti tuo eläinpuoli. Pitäisi ensiksi miettiä strategia tuohon hommaan. Mitä eläimiä, kuinka paljon, mitä niillä tehdään, kuka tekee, mitä tekee jne. Eläinlaji ja rotukysymys. Siitä sitten hahmottuu tilan ydinprosessi ja fokus sitten siihen. Huoltotoiminta ymmärtääkseni ei tule olemaan tilan ydinprosessi, joten siitä ei kannata murehtia tässä vaiheessa. Muutenkaan tuo sukupuolikysymys ei ole oleellinen spv-tilanteessa. Joudut tosin hahmottelemaan omat vahvuutesi ja heikkoutesi ja sen mukaan sitten etsimään sopivan tuki- ja yhteistyöverkoston.
Laskelmat kannattaa tehdä rehellisesti ja realistisesti sekä hyvässä että pahassa. Mahdollisiin teurastamon neuvojien laskelmiin pitää suhtautua erittäin kriittisesti. Niissä toiminta on yleensä vakiintunutta ja luvut ovat parhaan neljänneksen lukuja, ehkä jopa vielä optimistisempia. SWAT-analyysi kannattaisi myös tehdä eli tilan vahvuudet-heikkoudet sekä uhkat-mahdollisuudet.
Yksinyrittäminen on jonkinlainen uhka ja sen takia mm. työturvallisuuteen pitää kiinnittää erityistä huomiota. Kunnolliset eläintenkäsittelysysteemit ovat emotuotannon perusasia. Ne maksavat jonkun mielestä liikaa, mutta minkälainen kustannus on turha saikku. Mikä on mahdollista tapahtua, tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, sitä ei vain tiedä kenelle ja milloin.
Jos mahdollista, niin käy muutamilla tiloilla kyselemässä ja katselemassa, mieluusti sellaisissa paikoissa, joissa uskalletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä perustellen omat näkökulmat. Joo-joo –tiloilta ei saa mitään hyödyllistä irti.
Unelmia pitää olla, mutta tämä työ on väliin aika raadollista ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Henkinen kantti on monesti kovemmalla kuin fyysinen, joten päästäkin pitää pitää huolta.
Loppuun aforismi jääkaapin oveen liimatusta lehtileikkeestä. Itsekin tulee se usein luettua muistin virkistykseksi:
”yritys ei tee kunnon voittoa siksi, että tulostavoite on asetettu korkeaksi, vaan siksi, että strategia ja sen toteutus ovat onnistuneet.”
-
Korkotukilainalle myönnetään joku summa X ns. korkotukea. Asiakkaalle määritetty korkoprosentti voi olla esim. 1%. Tästä ylimenevältä osalta myönnetty korkotuki tavallaan maksaa sun puolesta koron siihen saakka, kunnes summa X on käytetty loppuun. Sen jälkeen sä maksat koko koron itse. Pankit ovat aika hanakoita vedättämään marginaalia turhan ylös näissä korkotukilainoissa perustellen sitä sillä, että sähän maksat vain tuon vakio-osan. Mutta sitten kun summa X on käytetty, joutuu maksamaan koko koron, jolloin sillä marginaalilla on merkitystä. Korkotukilainaa voisikin nimittää myös "pankkitukilainaksi" just tästä vedätyksestä johtuen.
-
Tuohon emojen käsittelyn helpottamiseen löytynee joitain ammattilaisia, varmaan jotkut emotyypit tälläkin palstalla heitä tietävät.
Korkotukilaina tarkoittaa käytännössä sitä että maksat 2% korkoa pankille, tuossa yläpuolella on selitetty miksi.
Siinä spv:ssä ei tilan arvon määrittämisessä käytetä tilan oikeaa arvoa. Pellotkin taitaa mennä verotusarvon mukaan joka on vaan satasia/ha. Käytännössä toi tila siirtynee ilman lahjaveroa jollain 150k€ summalla ihan helposti, riippuu paljo metsistäkin.
Proagrialla investointi ja spv neuvojat on yleensä samoja tyyppejä, sieltä varmasti löytyy apua suunnitelmien laatimiseen.
-
"voi vanhempi lahjoittaa pois 75%"
Tätä en tajunnut? Lahjoittaa omaisuudestaan 75 % kelle haluaa? No ei kai nyt sentään. Ilman mahdottomia lahjaveroja ainakaan.
Tässä varmaankin on kaksi eri asiaa, jotka ovat yhteydessä toisiinsa.
Asia 1. On mahdollista myydä maatalous- ja myös osin muunkinlainen yritysomaisuus sukupolvenvaihdostilanteessa selvästi pienemmällä kauppahinnalla kuin käyvällä arvolla, tiettyjen ehtojen täyttyessä luopujan ja jatkajan osalta. Tällöin kauppahinnan ja toteutuneen hinnan välinen ero voidaan katsoa lahjanluonteiseksi luovutukseksi, joka jätetään lahjaverottamatta sukupolvenvaihdos-huojennussäännösten ansiosta. Muun omaisuuden luovutus on lahjaveron alaista.
Asia 2. Maatila siis on omaisuutta niin kuin vaikkapa muut kiinteistöt tai sijoitusasunnot, pörssiosakkeet. Omaisuuttaan voi lahjoittaa tai testamentata esim. lapsilleen haluamallaan tavalla, sillä rajoituksella, että kuoleman jälkeen perilliset voivat vaatia lakiosaansa omaisuudesta, joka jää kuoleman jälkeen tahi jonka on suosiolahjana lahjoittanut tai testamentannut.
Asia 2. on mukana Asia 1:ssä siten, että sukupolvenvaihdoskaupoissa syntyy yleensä suosiolahjaa, jos verrataan käypiin arvoihin, sillä jos verotuksessa hyväksyttävä lahjaveroton hehtaarihinta olisi esimerkiksi noin 1500-2500 euroa, kun käyvät hinnat alkavat 10000 eurosta, ei se tarkoita sitä, että ei olisi ollenkaan olemassa lahjanluonteista omaisuudensiirtoa, vaan on olemassa verovapaaksi hyväksytty lahja, esimerkin tapauksessa tässä tapauksessa tuo kauppahinnan ylittävä osa käypään arvoon asti.
Nyt sitten vain tuohon asiaan 2 vaikuttavat muutama ristiriitainen etu, jatkajan etu, maatalouden rakennemuutoksen etu, eli tilojen pirstomisen välttäminen, ja yleisen perintölainsäädännön mukainen muun perillisen - myös tulevan perillisen - etu. Perillisen etuhan on yksiselitteisesti sellainen, että perillisen perintöosa määritetään niin, että esimerkiksi sisarukset ovat pääsääntöisesti oikeutettuja tasaosiin perinnöstä. Jos on yksi perittävä ja kolme lasta, tasaosuudet ovat 1/3 kullekin. Tästä pääsäännöstä voidaan poiketa testamentilla tai eläessään annetulla lahjalla, mutta jokainen perillinen on yleensä pakottavasti oikeutettu puoleen perintöosasta, eli ns. lakiosaan. Perinnöttömäksi tekeminen ei itse asiassa ole ihan läpihuutojuttu. Siinä on näyttövelvollisuus esimerkiksi testamentin tekijällä, että peruste toteutuu. Esim. vakava elämää suurempi loukkaus. Väärän oloisen miniän/vävyn valitseminen ei ole tällainen peruste, vaikka aika usein prosessia lähdetäänkin tuosta syystä valmistelemaan, ettei vaan pääse onnenonkija tuota hulttiopoikaa putsaamaan ja suvun omaisuutta jakamaan....tällaisessa tapauksessa ainoa oikea tapa on sulkea kirjallisesti tuleva perintö tai annettava lahja avio-oikeuden ulkopuolelle. Tällaisen klausuulin tiedoksianto muuten parantaa anopin ja miniän suhdetta kovasti, alkavat tulla entistä paremmin toimeen keskenään.
Tästä kertomastani seuraa suoraan se, että henkilö voi lahjoittaa yhdelle lapselleen, usein ns. kansanperinteessä puhutun esikoisoikeuden nojalla tämän lapsen (tulevan) perintöosuuden ja puolet muiden lapsien perintöosista, ilman , että perintölaki sanoo asiaan mitään vastaan, mahdollisen poismenon jälkeen tehtävässä perinnönjaossa. Vasta kun halutaan lahjoittaa / testamentata koko omaisuus yhdelle lapselle, pääsevät muut lapset moittimaan tehtyä päätöstä, mutta vasta lahjoittajan kuoleman jälkeen.
Totta kai lahjaveroseuraamuksia tulee, jos lahjoittaa runsaasti omaisuutta, mutta sukupolvenvaihdoksen alainen maatila on selvästi kirjattu poikkeus perintöveroista annettuihin verosäädöksiin. Lahjana pidettäneen vain sitä tuottoarvosta laskettua pienempää summaa, jos aivan ilman kauppahintaa tila siirretään.
Semmoista voisi ajatella, että jos vanhemmat haluavat osin avittaa myös muita sisaruksia samoihin aikoihin kun lahjanluonteinen sukupolvenvaihdos tehdään, tekemällä edukkaasti kauppoja (tai lahjakirjoja) muiden sisarusten kanssa, esim. asunnoista, arvopapereista, jalometalleista, ym. , niin siinä tulee selvästi eri verokohtelu vastaan, kaikki muu omaisuus, joka ei ole sukupolvenvaihdospaketissa mukana, on täydestä arvostaan verotettua.
Maatilallahan ei nykyään taida juuri velatonta omaisuutta syntyä, siinä suhteessa tilanne on toinen vanhoihin aikoihin verrattuna, ehkäpä monta sukupolvenvaihdosta menee pelkästään velkoja siirtelemällä, jolloin ei edes netto-omaisuutta siirry. Mistäs tuota tietää. Mutta sukupolvenvaihdoksen aikana kaikkien välejä tuulettaa ja parantaa se, että vanhemmat nimenomaisesti varaavat kaupan ulkopuolisille sisaruksille jotain pientä kivaa, esimerkiksi toiselle annetaan lahjaksi pirtin kirjakaapista Otavan Iso Tietosanakirja-sarja vuodelta 1983, ja kolmannelle koko sarja Maatalouskalentereita vuodesta 1959 asti.
On tosiaan kummallista, että jokin perintölaki voi ottaa kantaa vapaaseen omaisuuden lahjoittamiseen tai testamenttaamiseen mielilapsille, perintökaari on vanhanaikainen ja on luotu lähinnä suojaamaan taloon syntyvien tyttärien etujen valvojiksi, silloin oli vallankumouksellista, että lapsikatraan turhat ja liiat lapset - etenkin tytöt - katsottiin jonkinlaisiksi itsenäisiksi tasa-arvoisen kohtelun ansaitseviksi perheen jäseniksi, esikoispojan lisäksi.
-SS-
-
Korkotukilainan suurin hyöty varmaankin varainsiirtoverosta vapautuminen, jos jotain joutuu maksamaan.
Lahjavero on saman suuruinen kuin perintövero, ei tee paljoa kuitenkaan, koneet menojäännöksellä ja niin edelleen. Vielä jos molemmat vanhemmat lahjoittajina niin lahjoja tulee kaksi ja progressio pienenee. Maksuaikaa noilla lahjaveroilla on pitkästi. Vielä kun jätät vanhemmille elinikäisen asumisoikeuden taloon (vaikka muuttavatkin pois) saat lahjan arvoa alaspäin.
Ohjeeni on että älä maksa äläkä ainakaan maksa sisarustesi purjeveneitä ja rivitalokämppiä, se on niin viime tukikautta se, ei tämä maatalous niin hienoa hommaa ole kuitenkaan. Jos jotain sitten kertyy niin kehitä tilaa silläkin rahalla, isä on tyytyväisempi kun näkee että jättämänsä talo voi hyvin seuraavan sukupoven hoidossa.
-
Korkotukilainan suurin hyöty varmaankin varainsiirtoverosta vapautuminen, jos jotain joutuu maksamaan.
Lahjavero on saman suuruinen kuin perintövero, ei tee paljoa kuitenkaan, koneet menojäännöksellä ja niin edelleen. Vielä jos molemmat vanhemmat lahjoittajina niin lahjoja tulee kaksi ja progressio pienenee. Maksuaikaa noilla lahjaveroilla on pitkästi. Vielä kun jätät vanhemmille elinikäisen asumisoikeuden taloon (vaikka muuttavatkin pois) saat lahjan arvoa alaspäin.
Ohjeeni on että älä maksa äläkä ainakaan maksa sisarustesi purjeveneitä ja rivitalokämppiä, se on niin viime tukikautta se, ei tämä maatalous niin hienoa hommaa ole kuitenkaan. Jos jotain sitten kertyy niin kehitä tilaa silläkin rahalla, isä on tyytyväisempi kun näkee että jättämänsä talo voi hyvin seuraavan sukupoven hoidossa.
Liittyykö se varainsiirtoveron vapaututs enempi siihen mahdollisesti saatavaan aloitustukeen, ei niinkään korkotukilainaan.
Olen eri mieltä noista asumisoikeuksista. Ei kannata mistään hinnasta jättää mitää syytinkejä tai muitakaan elinikäisiä etuuksia luopujille. Siinä astuu muutaman tonnin verosäästön välttämiseksi syvälle paskaan. Selkeä omistuksen muutos ilman mitään ihme virityksiä.
Luopujat voivat sitten muuten halutessaan toimia "mentoreina" tai aputyövoimana, mutta heidänkään varaan tilan toimintaa ei saa laskea.
-
Luopujat voivat sitten muuten halutessaan toimia "mentoreina" tai aputyövoimana, mutta heidänkään varaan tilan toimintaa ei saa laskea.
Voihan sen korkotukilainan lyhennykset jättää vielä vanhanisännän
tililtä meneväksi. Mikään verottaja ei sellaisiin pysty puuttumaan.
Ja kun vanha väki elää kohta 40 vuotta vielä siinä, ei minkäänlaisia
tiliotteita jää jäljelle jälkipuheiden perusteeksi.
Maatilan perhesuunnittelussa on otettava huomioon
tilan vaurauden kasvattaminen , niin kuin lumipalloa vieritettäisiin,
sukupolvien ketjussa. Tilojen näivettymisen ehkäisy lähes edellyttää
yhden esikoispojan politiikkaa.
Siitä pallosta ei saa tipahtaa yhtään palaa matkalle.
Tila on tärkein.
-SS-
-
Kauppakirjassa ollut lause "toinen myyjistä (N.N.) pidättää itsellään asumisoikeuden tilalla" maksoi jatkajalle noin 20000 €/sana. Koska vanhaisäntä ei puheistaan huolimatta muuttanutkaan keskustaan... Ommeinaan hiukan rajoittanut toimintaa verrattuna siihen, että olis tuollakin rahalla jotain tuottavampaa investoinut kuin omakotitalon.
-
Kauppakirjassa ollut lause "toinen myyjistä (N.N.) pidättää itsellään asumisoikeuden tilalla" maksoi jatkajalle noin 20000 €/sana. Koska vanhaisäntä ei puheistaan huolimatta muuttanutkaan keskustaan... Ommeinaan hiukan rajoittanut toimintaa verrattuna siihen, että olis tuollakin rahalla jotain tuottavampaa investoinut kuin omakotitalon.
Jos tilakauppa tosiaan on ollut markkinahintainen, onhan tuo hiukan ilkeää.
Jos taas pellonhinnat ovat olleet reilusti alhaisemmat kuin alueen hintataso, se
lausuma itse asiassa on se hinnanalennus. Se on sitten eri asia, miten jatkaja
kokee tuommoisen klausuulin yllättävän realisoitumisen.
Kuulemma lapset ovat viimeistään eläkeiässä samanlaisia kuin omat vanhempansa,
merkitseekö se mitään, vai ei, siinäpä kysymys.
-SS-
-
Mikähän on nopein aikataulu jolla sukupolvenvaihdoksia on tehty?? Joo pitäisi varata se 3-5 vuotta, niinhän ne oppaat ainakin toitottaa.. Mutta tässä tapauksessa ei ole noin paljoa aikaa. Nyt pitäisi ensin ainakin arvioittaa uudelleen se tilan arvo ja sitten keskustella hinnasta. Siitä kai se lähtee..
Aloita ennemmin juttelemalla jonkun paikallisia tulkintoja ihan oikeasti tuntevan ja sukupolvenvaihdosten kanssa ammatikseen touhuavan kanssa, esim. Proagrian neuvoja tai pankinjohtaja, niin pääset vähän kärryille millaisilla säännöillä sukupolvenvaihdoksia tehdään ja kuinka kauan siihen vähintään menee ja mitä kaikkea pitää tehdä. Aikaan vaikuttaa mm. kuinka kauan kestää saada madollisesti, tai sinun kannaltasi toivottavasti, tarvittava verottajan ennakkopäätös kaupan luonteesta (jos se vielä tarvitaan) sekä nykyinen tulkinta siitä, voiko lopullista kauppaa tehdä ennen kuin tuki- ja lainapäätökset ovat tulleet vai riittääkö, että hakemukset on jätetty ja kaupan voi tehdä ottaen tietoisen riskin ettei SPV-tukia mahdollisesti saa.
Mikäli tilalla ei ole kohtuulisen hyvin ajantasalla olevaa metsäsuunnitelmaa ja tuo 90 ha jonkin verran muutakin kuin joutomaata tai taimikoita, verottaja todennäköisesti vaatii metsäarvion ennakkopäätöshakemuksen liitteenä. Senkin tekeminen vie oman aikansa.
-
Tehdäänpäs uusi kappalejako ettei tule kaikki pötköön. Tietenkin olisi niin helppoa jatkaa emojen kanssa kun mikään ei sinällään muuttuisi ja ne vaativat niin vähän työtäkin. Määrää tietenkin lisäisin jonkun verran ja kyllä hallia pitäisi jotenkin remontoida paremmaksi, on nyt jo vähän sellainen rötiskö :-\ Ja tuo mainitsemani "villeysongelma".. Sarvelliset ja muut huonot yksilöt laittaa pois ja lähteä kasvattamaan karjaa pikkuhiljaa niistä kilteimmistä? Menis aika kauan :-\ Ostaa lisää hyväluonteisia yksilöitä muilta tiloilta? Ja käsitellä vasikasta asti eläimiä enemmän niin tottuisivat paremmin. Ja entäs sitten tämä käsittelypuoli, minkähänlaisia systeemejä muilla emotiloilla on tähän? Onko jotain kujia tai pakkokarsinoita? Kerran isällä kuulemma oli tällainen häkki/karsina ja lehmä siinä villiintyi ja poiki kuolleen vasikan kun sen aika tuli. Ei ollut häkkiä enää sen jälkeen.. Ovat ruokinnan suhteenkin niin helppoja, saavat pääasiassa vain kuivaheinää ja kivennäist ja kesällä tietty laidun. Sorkat kuluu luonnostaan koska ovat koko ajan pihalla. Ovat kyllä niin helppoja. Sitten jos otankin lampaita.. Joutuu rakentamaan lampolan, onko nykyinen pelloilta saatava rehu sopivaa lampaille (en tiedä arvoja kun ei teetetä analyysejä, tosin naapuri aikoi ostaa säilörehuauman ja teettää siitä analyysin 8)), tarviiko sitten jotain ostorehujakin enemmän kuin nyt, kerintä 2 x vuodessa, sorkkien hoito (en tiedä kuinka tehokkaasti luomulampailla kuluu luonnostaan), työtäkin varmasti tulee paljon enemmän kuin emojen kanssa, karitsointi kai aika tarkkaavaisuutta vaativaa puuhaa (riippuu tietenkin rodusta), tällä hetkellä emot hoitaa aika lailla hommansa.. Että mitäköhän sitä oikeen tekisi?! Mutta se on iso ongelma, että miten noita emoja pystyn itse hoitamaan, haluan kuitenkin voida hoitaa eläimet hyvin enkä halua, että se on rajoite, että en pysty niitä hoitamaan jos eivät anna käsitellä. Kyllähän nuoret eläimet oppii paremmin, mutta eivät nuo vanhemmat enää.
Isä teki navetan 15 vuotta sitten ja sinne sairaskarsinan kun tukiehdot vaativat. Vei sinne kerran yhden lehmän, joka oli sen verran heikossa kunnossa että sai vetää toisesta ovesta raatoautoon. Sen jälkeen totesi että turhaan tuonkin vaativat ja tila oli varastona. Minä tein sairaskarsinan vähän eri paikkaan, avoimempana ja pehmeämmällä pohjalla. Monta lehmää on siinä saatu takaisin normaalisti lypsäväksi ja työ poikimisten kanssa helpommaksi ja turvallisemmaksi. Aina ei kannata purematta niellä edellisen sukupolven kokemuksia. Käy muilla emotiloilla katsomassa ja juttelemassa miten tekevät, sitten rakenna itselle sellainen. Teurastamon neuvojan laskelmat voivat tosiaan olla optimistisia, mutta neuvot kannattaa ottaa vastaan. Parhaimmillaan voi vaikka järjestää käyntejä tiloille missä jotain toimivaa.
ProAgriakin neuvoo, mutta rahasta lähinnä. Ellei satu osumaan Neuvo2020 kriteereihin, usein mikään järkevä ei. Hyvinvointitukeen liittymisen neuvot kai pystyy saamaan Neuvo2020 kautta maksuttomana.
Emotilalla rehunteon ulkoistaminen pitäisi olla helppoa ja halpaa, koska maito- ja sonnitiloihin keskittyneet urakoijat eivät ole kiireisiä.
Ilmeisesti nyt oma tekeminen on ollut parempi vaihtoehto, kun omat koneet on jo kauan sitten maksettu ja isäsi on osannut pitää ne kunnossa. Luultavasti niillä kannattaa jatkaa niin kauan kun tilanne on sama, mutta kun joutuu käyttämään korjaamoja sitä mukaa kun enemmän tai useammin joku vehje hajoaa niin vaihtaa työvaiheita urakointiin. Hinnat ja sopivat tekijät kannattaa vähän kartoitella etukäteen.
Lisätiliä ja järkevää tekemistä voit saada reilustikin kasvattamalla useamman teuraaksi asti ja suoramyymällä niitä. Teurastuttaa ja ainakin alkuun leikkauttaa jollain pienteurastamolla. Sitten keräät rahat pois REKO-renkaan tai vastaavan kautta.
-
Kauppakirjassa ollut lause "toinen myyjistä (N.N.) pidättää itsellään asumisoikeuden tilalla" maksoi jatkajalle noin 20000 €/sana. Koska vanhaisäntä ei puheistaan huolimatta muuttanutkaan keskustaan... Ommeinaan hiukan rajoittanut toimintaa verrattuna siihen, että olis tuollakin rahalla jotain tuottavampaa investoinut kuin omakotitalon.
Jos tilakauppa tosiaan on ollut markkinahintainen, onhan tuo hiukan ilkeää.
Jos taas pellonhinnat ovat olleet reilusti alhaisemmat kuin alueen hintataso, se
lausuma itse asiassa on se hinnanalennus. Se on sitten eri asia, miten jatkaja
kokee tuommoisen klausuulin yllättävän realisoitumisen.
Kuulemma lapset ovat viimeistään eläkeiässä samanlaisia kuin omat vanhempansa,
merkitseekö se mitään, vai ei, siinäpä kysymys.
-SS-
Ei luultavasti ollut markkinahintainen eikä varmaan ilkeilykään ollut syynä. Mutta kyseessä saattoi olla ajattelumalli muutoksesta, jossa juuri mikään ei muuttuisi paitsi velallinen. Mikäs sen mukavampaa?
-
Jos aloitustuen haluaa, niin siinä on koulutusvaatimus...aloittajan kannattaisi vilkuilla noita maatalous oppilaitosten aloittajille räätälöityjä paketteja jolla opintoviikot saa kasaan...koulutuksesta tietysti hyöytyä paljon muutenkin ja saa kontakteja.
https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/9343407/EPO+ELY+Maatilojen+sukupolvenvaihdoksien+rahoitus.pdf/45014738-1baa-4b69-ab18-67d746db5439
-
Vakava varoitus: Moni tilaa pyörittävä nainen jää siihen historic-vaiheeseen, jossa tila oli luovutushetkellä. Suosittelen äksöniä heti aloitusvaiheessa.
-
Kun jatkaa tilanpitoa niin kauppahinta voi olla 50% käyvästä arvosta eikä tarvitse maksaa lahjaveroa. Tuolloin pitää sitoutua 5 vuodeksi maatilan toiminnan jatkamiseen. Jos ei sitoudu niin 75% käyvästä arvosta lahjaveroraja. Ja metsästä jos on tehty hinta-arvio ja näyttää korkeammalta kuin verottajan käyttämä alueen keskiarvo per hehtaari niin tietenkin kannattaa käyttää verottajan omaa alueen keskihintaa kaupassa. Minun tapauksessa eräs mukava setä teki myös pelloista hinta-arvion ja tietenkin löytyi paljon syitä millä pelloille saatiin mukavan alhainen hehtaarihinta kauppaa varten.
-
Kun jatkaa tilanpitoa niin kauppahinta voi olla 50% käyvästä arvosta eikä tarvitse maksaa lahjaveroa. Tuolloin pitää sitoutua 5 vuodeksi maatilan toiminnan jatkamiseen. Jos ei sitoudu niin 75% käyvästä arvosta lahjaveroraja. Ja metsästä jos on tehty hinta-arvio ja näyttää korkeammalta kuin verottajan käyttämä alueen keskiarvo per hehtaari niin tietenkin kannattaa käyttää verottajan omaa alueen keskihintaa kaupassa. Minun tapauksessa eräs mukava setä teki myös pelloista hinta-arvion ja tietenkin löytyi paljon syitä millä pelloille saatiin mukavan alhainen hehtaarihinta kauppaa varten.
Käypä arvo siis määritellään verottajan ohjeen "Varojen arvostaminen
perintö- ja lahjaverotuksessa" mukaan, eikä välttämättä ns. "oikean" käyvän arvon
mukaan.
Pääsääntö on, että tilakokonaisuuteen kuuluminen otetaan arvoa alentavana tekijänä
huomioon kunkin yksittäisen varallisuuslajin arvostuksessa.
Maatalousmaan arvosta ovat verohallinnossa kirjanneet läänin mukaan taulukon,
esim. salaojitettu pelto, jossa tilatukioikeudet mukana, olisi
Uusimaa 9300 €/ha
Varsinais-Suomi 10400 €/ha
Satakunta 8500 €/ha
Näistä sitten tehdään se huojennus. Ja on huomattava, että lahjaverotus ei
kokonaisuudessaan ole kovin korkea, suuresta kauppahinnasta voi olla myyntivoittoveroa
toisessa vaakakupissa.
-SS-
-
Mitnhän tuollaisen 60ha omaa peltoa omaavan tilan elinkelpoisuus nykyvaatimuksin korkotukilainassa ja aloitustuessa? Jos mahdollista älä sido niitä vuokrapeltoja siihen elinkelpoisuuteen. Ettei käy vaan niin, että sitten ne vuokrapellot on 5 vuotta saatava pidettyä vuokralla maksoi mitä maksoi tai, että peltoa on löydettävä jostakin lisää maksoi mitä maksoi. Tiedän yhden tapuksen missä jatkaja joutui kovalla hinnalla vuokraamaan lisää peltoa kun edelliset karkasivat alta.
Mutta jos harkitset eläinten pitoa niin silloin tuskin ongelmaa, mutta pelkkänä viljatilana voi tuo 25000 yrittäjätulo vaatimus olla tiukassa.
-
Peltoja, joista vuokra-aikaa alle 5 vuotta jäljellä, ei oteta huomioon elinkelpoisuutta laskettaessa. Onkohan se järjetön laajentamisvaatimuspykälä vielä olemassa? Joskus se oli vaatimuksena ja oli syynä melko hurjiin liikkeisiin peltomarkkinoilla..
-
Vakava varoitus: Moni tilaa pyörittävä nainen jää siihen historic-vaiheeseen, jossa tila oli luovutushetkellä. Suosittelen äksöniä heti aloitusvaiheessa.
Toisenlaisiakin naisviljelijöitä löytyy - kumarrus heille. Ittekkin mitään aikaan saamattomana olisin kumminkin vähän toista mieltä :( Kuten tuolla jo aikaisemmin kerroin, niin surullista sekin on jos nuori nainen työn hurmoksessa elää elämäänsä maataloudelle. Kello tikittää jne. Mua ei harmita yhtään vanhapoika isännät, mutta yksinäiset emännät :( Ne on "luonnonvarojen" tuhlausta ::)
-
Tarkoitus ei ole syytinkihommiin alkaa kun tosiaan se toinen talo on lähellä jossa luopuja voi asua. Todennäköisesti.. Kunhan vaan on asumiskelpoinen. Kun itse epäilen, että hometta on :-\ Eikä ole tarkoitus sisarusten purjeveneitäkään maksella.
Jos aloitustuen haluaa, niin siinä on koulutusvaatimus...aloittajan kannattaisi vilkuilla noita maatalous oppilaitosten aloittajille räätälöityjä paketteja jolla opintoviikot saa kasaan...koulutuksesta tietysti hyöytyä paljon muutenkin ja saa kontakteja.
Koulutusvaatimus täyttyy kyllä.
Mietin itsekin noita vuokrapeltoja, että perkele jos niiden kanssa tulee joskus ongelmia :/ Nyt se on hyvää peltoa halvalla, mutta ei varmaan loputtomiin niin jatku :/
Vakava varoitus: Moni tilaa pyörittävä nainen jää siihen historic-vaiheeseen, jossa tila oli luovutushetkellä. Suosittelen äksöniä heti aloitusvaiheessa.
Pidetään mielessä ::)
Kyllä REKO:a ja muuta suoramyyntiä olisi toiveena toteuttaa. Mietin tuota teurashiehojen kasvatusta sitten.. Voisihan sitä muutamat ainakin kasvattaa. Pitäisi sekin sitten laskea paljonko siitä elukasta vasikkana myynnistä saisi ja paljonko teurashiehona ja paljonko se maksaa kun sitä syöttää teuraspainoon asti.. Että mitä jää käteen, kumpi järkevämpää.
-
Kyllä REKO:a ja muuta suoramyyntiä olisi toiveena toteuttaa. Mietin tuota teurashiehojen kasvatusta sitten.. Voisihan sitä muutamat ainakin kasvattaa. Pitäisi sekin sitten laskea paljonko siitä elukasta vasikkana myynnistä saisi ja paljonko teurashiehona ja paljonko se maksaa kun sitä syöttää teuraspainoon asti.. Että mitä jää käteen, kumpi järkevämpää.
Tuo suoramyynti on sellainen mielenkiintoinen juttu. Moni sen aloittaa ja osa sen lopettaa. Muutama perusasia siinä kannattaa selvittää itselleen etukäteen. Markkinasegmentti eli asiakaskohderyhmä. Pitää löytää koko asiakaspopulaatiosta se porukka, joka haluaa sun tuotetta ja on soveltuva sun tuotanto- ja toimitusrytmiin. Toiseksi suoramyynti monesti kompastuu liian monimutkaiseen järjestelmään/järjestelyihin. Lihapala ei kestä yhtään turhaa käden kosketusta tai ajokilometriä ilman, että hinta joko nousee liian isoksi tai sitten myyjä ei saa kunnollista korvausta ylimääräiselle työlle verrattuna normiteuraskasvatukseen. Noista kun alkaa ensin pohtimaan ja lisää siihen vaadittavat elintarvikehygieniatoimet, niin saa sellaisen realistisen viitekehyksen kannattaako hanketta pohtia pidemmälle.