Voisiko edunvalvonnan väliin pohtia itse asiaa?
Turvemailta pitäisi ensin nostaa ylimääräinen turve pois ennen viljelyyn ottoa. Itselläkin on yksi suopelto ja vähän on vyörytetty sitä suon laitaakin raivaillen. Kun nyt olen viime ja tänä vuonna ollut keväin/syksyin kiinni siellä rahkanurkassa, en oikein osaa arvostaa paksua turvepatjaa. Vanhempi osa peltoa on kuivina vuosina mukava satovakuutus ja kevyt viljellä.
Tässä vähän tietoa viljelyn ilmastovaikutuksesta:
http://www.smts.fi/MTP%20julkaisu%202002/esit/29lohila.pdfEli kansankielelle käännettynä päästö vastaisi henkilöautoilua:
7500 kg/ha/a
--------------- = 50000 km
150 g/km
Tuo hiili pitäisi poltella yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa yli 90%:n hyötysuhteella ja kuivikkeena ym.
Kannattaa lukea tämä läpi, koska siihen saattaa esitys osittain perustua:
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=131621&lan=fiNiin, sillä ojituksella on tosiaan vaikutuksia vesistöihin. Kannattaisi turve-Suomen karjaparonien varautua kompromissiin, jossa raiviot sallittaisiin nimenomaan nurmipeitteisinä.
Hiilidioksidipäästön ilmastovaikutus ei ole aivan suoraviivainen juttu, sillä luonnontilaisesta=ojittamaton=märkä=hapeton suosta pääsee ilmaan metaania, joka on tomerampi ilmastovaikutukseltaan:
http://ilmastotieto.wordpress.com/2011/11/18/4274/Tästä johtopäätöksenä on että suon ojitus puuntuotantoon on ilmastoystävällinen teko. Vaan ei vesistöystävällinen. Luonnontilainen suo on myös hyvä sitomaan runsaita sateita, myös Kauhajoella.
Sitä minä edelleen ihmettelen, mitä siellä on puuhattu aiemmat vuosisadat, kun nyt vasta raivataan?