Poikimisista puheenollen, vaikuttas vihaisuus hoitajaa kohtaan olevan limousinen yksinoikeus, mitä puhtaampi, sitä kahelimpi. Eivät sentään vasikalle tuittuile.
>>V..tut sulla sitten mitään puhtaita oo, jotain ayskäristä risteytettyjä..Hanki
FULLFRENCH verta karjaan ja totea laatu 
Eipä oo ayssia nähneetkään. 
Puhdasrotuisilla limppari sonneilla astutettuja emoja, ristetytyksiä kuitenkin, ab/ch rauhallisimpia, puhtaan limpparisonnin emot pahimpia. 
anguksetkin joskus tosi mustasukkaisia, käytöshäiriöisiä yksilöitä löytyy toki joka rodusta ja risreytys linjasta.. joillakin roduilla ne "häiriöt" eivät ole vika vaan pikemminkin ominaisuus.
paljon riippuu myös siitä miten karjaa käsitellään, vai käsitelläänkö sitä ollenkaan.
karjanhoitajan (isännän ja emännän) luonteenlaatu ja käytös saattavat myös heijastua karjan käytökseen, vika ei aina ole eläimissä.
[/quote]
Totta. Ittellä aika moni aba aika kovia puolustamaan vasikkaansa, mikä on ihan hyvä tiettyyn rajaan saakka. En juuri ehdi seurustelemaan karjan kanssa varsinkaan kesällä, joten ne elävät lähes yhtä "villiä" elämää kuin luonnossakin. Ihmisen tapaavat vain yöllisen ruokinnan muodossa ja laidunsiirroissa ja tarkastuksissa(usein autolla vaan kattotaan tieltä, että kaikki jalkeilla ja vesiautomaatti ok). Monen emon kanssa täytyy olla rautaputki kädessä, kun menee vasikkaa kattomaan, eikä parane selkää kääntää. Tuittuilu ei minua haittaa silloin, jos vasikka oppii itte tissille, muuten emo kannattaa hävittää, tosin on minulla pakkoparsi, jossa saa kovanahkaisimmankin nöyrtymään, kun emo päästä kiinni kahden aidan välissä ja tarvittaessa remmi selän päälle, niin jalatkaan ei nouse lattiasta imemistä harjoitellessa
Mutta hiki tulee noissa jutuissa, joten sellaiset emot ovat ekana listalla kun teurasmyyntejä kattelen..
