Oli tosiaan laskenut vesi kaivossa, kun äsken katsoin.
Viimeksi näin vedenpinnan keväällä. Vaihdoin uuden pohjaläpän kaivoon ja enkö saatana kumminkin nyhjässy tikkailla putkitongit kaivonkannen reunalta kaivoon. Ne putosi veteen lappeelleen niin että pläts. Sitten tapahtui jotakin erikoista, ne eivät uponneetkaan vaan jäivät kellumaan veden pinnalle. Tuijotin kelluvia putkitonkeja ällistyneenä ja taisipa sekunnin murto-osan ajan mielessä jo häilähtää ajatus, että käympäs siis kauhaisemassa ne ylös vedenpinnalta.
Mutta upposivathan ne sitten, tietenkin. Rautaiset putkitonkit. Pitkään ne tuntuivat kelluneen vaikka toennäköisesti vaan pari sekuntia.
Muija toi sitten Puuilosta vahvan magneetin, joka oli köyden päässä. Oli helppo ja mukava homma kiskoa tongit sen avulla ylös kaivonpohjalta. Sitten kävi niin, että olin melkein hyvilläni, että tongit putosivat kaivoon ja sain kokea tuon ihmeellisen seikkailun.