Mullaki ne aekonaan meni tuhtista laakerit meleko pijan, niissä kun ei ollu nippaa. Vaen uusasin laakerit ja laetoen nipat ja oha nuo sitte kestäny.

Kiukkuinen maetoisäntä, hä mistä tuommonen nimitys, mikset pittäytyny tissinkoettajassa?

Auno pyöritteli peätäsä ku pössihavukka, kahtoen välliin ukkoehisa ja välliin ohi menemässä olevaan porukkaan. Viimen hän loekkasi  asseet maahan puottaen ja veihti turvassa roekkuven nappaamaan reessä olevan poejjan, vissiin ajatellen että kyllä se ukko pyssäyttää, kun poeka jeäpi kyyvvistä. Ja laajan kaaren se Auno tekiki, käjet huito napatakseen kiinni Jussista. Aunon käsi tavotti poejjan pään ja hän nykäisi rajusti puottaakseen poetsun reestä. Mutta samassa votakassa reen takalaeta lyyvvä räppäsi Aunon kylykiin semmosella voemalla, että äejjä kilijasi tukahtunneen tuskanhuuvvon, vielä kun turvassa roekkuva veihti kolahti reen kuppeissin reppeytyven poes, niin rosvopeällikön katastroohvi oli melekolaella täyvvellinen. Aenovastaan uusi karvalakki jäe saaliiksi ja  turpa vertavaluven hän  nosti lakin pääsä peälle voetonmerkiksi. Muut rosmot naurovatten sissäänpäen, mutta kehhuivat kuitennii kohta karvalakkie kommeaksi, ja varsinnii kun siellä sisällä luki että mate in honk konk, niin ihastuneita huutahtuksie peäsi joukkivosta. Ylypeyttä rinnassasa tuntijen Auno nykäsi tiukahkolta tuntuvan karvalakin peähäsä ja nakkasi vanahan huopahatunreohkan huuthelevettiin.

Joku koejjari haalasi sitte sijetarpeita ja kaateli viimesimmät hiivaset kilijunrippeen Aunon vertavaluviin huuliin tesihvinijoentiaeneeksi. Siihen se jäe silläkertaa kysseisen rosvojoukkivon ryöstöyritys. Mutta eipä ne arvanneet mitä tapahtu helevetinmoesta kyytie pakenevalle Vihtorille ja varsinnii sen poejjalle.

Oesko nimittäen pari oekosta ja yhtä monta mutkoe keretty mennä, kun tuli melekosen tiukka kurvi ja Vihtori vaen läpsi suihtiilla  lisseä vauhtie. Ja niihä se kävi, että vitarinteessä ja vasemmalle kaartuvalla tiellä reki kallistu meleko pahasti, häjin tuskin Vihtori pysy kyytissä, mutta poejjan pahukkeri, se otti ja puota pätkähti kyyvistä lähtijen kierimään melekosta kyytie. Se kieri ja pyöri ja liuku ja pomppi ja kilstoeli, taesi välillä tajuki mennä ja viimein….


mihihätuo joutu, esson paariin? vaeko sirolaopistoon, eikö tuo vielä selevinne

Tällä saitilla on - jopa ylläpidon mukaan - eri säännöt ihmisille ja kepulaisille... surullista.

Kirjota resitentille

KEPU PETTÄÄ AINA, IHAN AINA ELLEI VIELÄKIN USEAMMIN!!!!!!
 
 
 Siispä ELLEI VIELÄKIN USEAMMIN...

Elikkä kyseenalaistat kuitenkin. Ei tuo kata vielä ihan kaikkia tilanteita.
 

Oesko tuo sitte niitä vortson majoreita...

eikö tuo lie koko suomen maatallous oo yhenlaesta eeuu-aluvepolitiikkaa.

palajoko muuten valijo maksaa enempi tällä hetkellä, kuin viime vuonna tähän aekaan? Inkmannilla hinta on käsittääkseni ja muistaakseni kolome senttie enempi kuin viimevuonna tähän aekaan. Elikkä sen laskuopin mukkaan korotusta ei tulisi kuin 2 senttie, joka ei näellä rehuhinnoella riitä kertakaekkijaan mihinkää.

nojoo, aemmonen avohoetolan tapanenha tämä saetti...

Mitä ite Reino sanone, lähtöökö tuo Unton ja Punikin jaloessa pyörimmään sinne....

tuohon Hemilän vaatimukseen jne... enimmäkseen ne poromiehet on komunistie ja temareita, no muuvvan kokkoomuslaenen on sejassa. Vissiin niitä poroporvareita

nuo porot voetaski siirtää laijjaltalukkiin aa- ja pee-aluveelle

Auno Anttola, ruokottoman näkönen rosmopeällikkö oli ryysyläesjoukkosa kans vahannu tielläkulukijoeta aamuvarraesesta asti. Oli menny meleko vöyreänki näköstä sakkie, vaen pahukkeri kun ne oli järkijään menneet usseamman hevosen raijjossa, eikä näen Anttola ollu tohtinu tehä ryöstöyrityksie. Illankuhuvassa oli ruvennu saunassa valamistettu kilijupänikkäki tyhyjenemmään ja porukka oli jo menny meleko levottomaksi. Kova homma oli tällä Aunolla ollu pijätellä miehie, etteivät ne suinpäen oesi rynnänneet ryöstöpuuhiin.
-Outellaan, sano Auno kilijun polttamalla passoeänellä, -aena se joku mattimyöhänen tulloo ja joku hilikku saahaan kassoonn, Bwahhaahhaaa. Nauro Auno vielä peälle niin että mavonsyömät takahampaat näky niin selevästi, että arimmat rosmot kusi housuihisa.

Ja melekosen sekalesen näköstä oli rosmoporukan asseistus, johtajalla oli tietennii tuliasseita, oli ykspiippunen haulikko  ja vyöllä roekku vielä vanaha roolinki. Vyön alle oli pistetty meleko pitkäteränen puuko, jonka oli joku kyläseppä takkoa louskuttanu viilanruojista. Muilla rosmoella oli käsissäsä heinäseipäetä, talikkoja ja hankoja, niin että jos ei oesi ollu talavi, niin ensmäesenä mieleen oesi tullu, että heinähommiinhan he…

Viimmein ototus palakittiin ja kytteämässä ollu Seehpuloni huhhuili ku huukaja sovitut merkit ja samassa ukot oli jalakeilla ja menivät asseet tanassa tienvarteen. Auno hyppäsi johtajalle kuuluvin elekein tielle toppauttammaan  tulijan ja nappasi vyöllä olevan puukkosa suuhun poekittaen ja piti pistoolie ja haulikkova kans valamiina.

Vihtori veti suihtiista kun hän näki Aunon huitovan tiellä ja samassa hän Äkkäsi myös tienvieren olevan täynnä rosmoja. Vihtori läppäsi hevosta suihtilla ja komenti sen menemään lujempata. Hevonen kilstosi täyteen ravviin ja Auno huito kässiillä ja mumisi jotaki merkillistä veihti suussa, samalla nykkien veihteä poes. Muut rosmot oli pikkusen ihimeissään, kun pomo käskyhuutoa ei kuulunukkaa ja Vihtorin hevonen oli jo ohittamassa päällikkövä.

mikä se Aunolle tuli, ei kae se jäänkylymä puukko tarttunu turpavärkkiinentäpä Vihtori poekineen, sevijääkö he ansasta.

eiköhän tuota seoraavassa jaksossa jotaki vallaestusta tuu

siis perkele... etellisen vuojen alotukseen, Retoriikka ku lipposella, saatana nostasivat tämänkuun hinnasta sen viis senttie.

niiettätuota... mistä se pohojonen alakaa? Eli siis, missä on etelän ja pohojosen raja?

Pittääpä Heinollae koettaa jottae jatkotarinantynkeä kehitellä, kun tuo Korpaki...
Saapa nähä tullooko tästä mittää, mutta saatta rahat takasi jos ei kelepaa... nimmeä en vielä tarinalle tiijjä, meinottelin ensteeks että Vesimäjen Vanttomi, mutta katastellaan


--------


Olipahan kauvvan sitten semmonen tavallisen kuulakas kuutamoehtoo jossaki Pirkanmaan seutuvilla. Taevaan tähet antovat kilivan valovasa närreikön takkaa pilikottavan kuun ohella. Metän läpi oli raevattu, vae liekkö tuo itestään siihen syntynynnä, semmonen mutkitteleva tieaukko. Tiellä mennä jolokutteli hevonen vettäen perässäsä sanirekkeä. Tierat lenti reen jalaksista varsinnii kurviissa ja hevosen sieramista lennähteli tasaseen tahtiin henkityshöyryjä. Sanireessä istuva, ohojaksie pitelevä miekkonen vilikuili välillä reen takaosassa köllöttelevään Jussi-poekaan. Piipun tupruttelun ohella ohojaksie pitelevä Vihtori Talokas hymmyili tyytyväesen näkösenä. Ja mikäpä oli miehellä ollessa, pinta-alalisät oli paukahtanu tilille ja sen peälle pari viikkoa sitte karja-autoon laetetusta sonninmullistaki oli läsähtäny tuohta meleko mukavasti. Toasa vilikasi Vihtori poekaasa päen ja kahteli samalla että tulipa poijjalle ostettuo meleko passelin näökönen karvalakki. Se oli vähintäänni puolta kommeampi, kuin mitä naapurin maalaesliittolaesem isännän poejjalla. Jussin peä keinahteli nukkuvessa kahakätteen ja liekkö tuo nähäny unta seoraavan kesänä paekkakunnalla olevasta liperaalien puoluvekokkouksesta. Isä-Vihtori oli nimittäen luvannu ottaa poekasa sinne mukkaan.

Pikkusen se Vihtorilla huoletti matkan teko, sillä seuvvulla tiejettiin liikkuvan rosmokoplan. Oeshan se Vihtori lähtenynä muuten sammaan raetoon muijjen kylän isäntiin kans, mutta kun oli sattunu jeämään turvastasa kiinni muutameen paariin. Oli ollu tavallista kiivaampi intto komunistiin kans, Vihtorilla kun suivautti melekolaella ryssien hännystelijät, eikä antanu millään periksi intossa, vaekka siis oliki melekonen liperaali…

Oeskohäntä ollu ennää kahtakaa kilometrie kotipihhaan, kun Vihtori huomasi eissä olevan jotaki.

Pertteeni, mikähä se siellä, rippariko? vaeko tesantti?