Mutta se Reetta 425 alv 0% on aika hyvä. Mulla on tämä ruisprojekti ollut jäähyllä monta vuotta, mutta kyllä minun täytyisi vielä tätä koittaa, josko sittenkin tulisi. Mutta sen lupaan, että jos taas tulee kolmen tonnin vuosi, niin ruis on sitten ikuisesti siinä.
Et sää millään Reetalla saa keskisatona ton enempää. Ainahan voi tulla 2015 vuoden kaltanen lottovoitto.
Reetta viisi vuotta 2013 pahan vuoden yli 2015 saakka, jää ehkä 4200 kiloon, mutta selvästi yli 3000 kilon. Eikä tartte ruiskutuksia, herkässä on lannoitus, pitää uskaltaa vähentää suunnitellusta ja saada se vähä erinomaisen aikaisin sinne oraalle. Se kevätlannoitus on rukiissa vaikeinta, siinä ei tehoa juurikaan touko-kesäkuun lannoitukset. Se, mikä rukiissa miellyttää, on rikkakasvipaineen aleneminen, eikä lisääntyminen, jota nykyisissä kääpiökasvuisissa syysvehnissä näkyy, jopa eturivin viljelijöillä. On läiskinä juolavehnää, puntarpäätä, timottia, pistilkäistä, luohoa, saunakukkaakin. Pitkäkasvuisella rukiilla näillä ei ole mitään väliä, eivät kumminkaan näy tielle.
2015 vuosi ei ollut Reetalle mikään onnenkantamoinen, satotaso nousi vain noin 500 kilolla, eli Reetta on erittäin tasainen sadontuottaja vuosista riippumatta. Pahna kyllä ottaa päähän. Mutta Salon seudulla kyselivät viime talvena pahnaa paalata, oliko se johonkin energiaprojektiin. Laiton kyselyn takaisin, ja lupasin palata Reettaan takaisin, jos alkavat olkea hankkia.
Nyt on yllätyssuorittaja, SU Allawi, ei taida nousta yli 4000 kilon, mutta on tänä vuonna kylvä-ja unohda-lajia, 2015 syyskuun loppupuoliskolla kylvettynä (siemenen hinta oli 2014 loppusyksyn loppuunmyyntihinta, eli erinomaisen halpa) . Että ihmeen hyvin toimii. Juurikin ruis ei sovi semmoiselle pellolla pakkomielteisesti puuhailevalle; antaa kasvaa sen kesän ja katsoo kummalle puolelle kolikko putoaa, lähinnä ukkoskuurot sanelevat syksyn helppouden.
Nyt sitten yritetään SU Performeria, jos säät sallivat.
Jos rukiinviljely tuntuu tyhmältä, laittaa kevätrapsia siihen viereen, niin pääsee koko kevään ja kesän ajamaan joka ilta siinä ruismaan reunassa, alkaa arvostaa sitä kehittyvää, tähkivää, kukkivaa ja kypsyvää ruisviljelmää, joka kasvaa ihan itsestään siinä.
Ja sitten haaveista onkin palattava kopsahduksen jälkeen siihen rapsin ruiskutukseen, kun unohtui se sähkötolppa katsomatta uudesta pidemmästä ruiskunpuomista.
-SS-