Niin. Että jalostus porskuttaisi ilman tarkkailua? Amerikastako sonnit ostettaisiin? Yhdellekään tilalle, joka ei kuulu tarkkailuun, ei Faba Palvelu saisi toimittaa ainuttakaan olkea. Jalostustoiminta on pitkäjänteistä puuhaa, tässä tarvitaan jokaista karjatilaa. Perseelläluistelijoita ei tarvita.
Mikä täs nyt on oikein pointti? Ei VG oo se ainut oikee minkä kaavan mukaan pitäis mennä eikä NTM:n perusteella kaikkein parasta välttämättä löydy. Mulla kävi FABA:n neuvoja tekemässä Jasun kun semmari suositteli (olin aloittanut tilanpidon hetkeä aiemmin joten oli aivan luontevaa kun en ollut itse asiaan perehtynyt pätkääkään). Parhaan NTM:n sai kerran poikinut ensikko,pihtikinttuinen notkoselkäinen mutta hyvä utareeltaan. Ylensäkin jos sattui olemaan monta kertaa poikinut, utareet kunnossa oleva hyvä jalkainen, kestävä, oireeton eläin niin NTM oli raskaasti miinuksella 
(Tälläiset eläimethän pitäis olla juurikin niitä parhaita koska ovat jo maksaneet kasvunsa pois,eikö?) Aloin itse miettimään asiaa ja etsimään vaihtoehtoja. Nyt tilanne on sellainen että tilalla on oma typpipönttö jossa on sulassa sovussa niin HH-Embroyn Semexin sekä Faban siemenet. Ja tämä juurikin siksi että jalostus on pitkäjänteistä puuhaa ja eikä ainakaan näillä maidon hinnoilla ole varaa lypsäviin joiden utareet ei kestä kolmatta poikimista (Vanhan jasun mukaisista HYVISTÄ eläimistä on nyt poistunut jo 10% utareen repsahtamisen tähden...En suinkaan väitä että HH,Semex olisi juuri se oikea vaihtoehto mutta juuri heidän kaltaisia toimioita tarvitaan tuomaan valinnanvapautta jalostukseen...
Minua hieman vaivaa tuo NTM.ää koskeva osuus, koska tuon samanlaisen tulkinnan kuin Mäkitorpam kirjoituksessa näkee usein muuallakin, kyse ei oikeastaan ole siitä minkäniminen kokonaisjalostusarvo on, se voisi ihan yhtä hyvin olla Kanadan LPI, Jenkkien TPI (tai Net Merit) tai Saksan RZG.
Niillä kaikilla on taipumus siihen, että vanhojen lehmien lukemat tippuvat. Toki ne eivät esim. Kanadassa tai varsinkaan Jenkeissä mene miinukselle kovin herkästi, koska tapa ilmoittaa tulokset on sellainen, että keskitason (eli meikäläisen systeemin 0) eläin on melkoisen reippaasti plussalla.
Painotukset toki noissa eri maiden kokonaisjalostusarvoissa vaihtelevat, tosin ne ovat viime aikoina lähentyneet koko ajan toisiaan.
Karkeat erot ovat sellaiset, että Kanadan LPI:ssä on voimakas paino tuotoksella, samoin rakenteella sen sijaan terveysominaisuuksien paino on matala, tosin sitä on jo muutaman kerran nostettu suht lyhyen ajan sisällä.
Jenkkien TPI painottaa terveyttä enemmän ja tuotosta vähemmän kuin Kanadan versio, TPI:n painoja on viilattu viimeksi tämän vuoden alussa, lisää painoa terveydelle hieman pois tuotoksesta ja rakenteesta. Sikäläinen Net Merit (jota käytetään siellä varsinkin isoissa tuotantokarjoissa paljon, vaikka se on meillä aika tuntematon) on hyvin samatyyppinen kuin NTM, samoin Saksan RZG.
Monet tasaisen hyvät sonnit (ja nykyisenä genomitestien aikan myös lehmät) pärjäävät todella hyvin noissa kaikissa. Isompia eroja saadaan lähinnä silloin jos eläin on muutaman ominaisuuden suhteen spesialisti.
Koko laskentajärjestelmää pitäisi muuttaa (koko maailmassa) todella radikaalisti jos vanhojen kestävien lehmien halutaan olevan karjojen kärkipäätä.
Mutta itse tämän ketjun aiheseen: Millään firmalla ei ole myydä arvosteltuja sonneja, jollei esim. tuotostarkkailuun kuuluvia tiloja ole. Ei takuulla löydy jalostus/ sonnifirman työntekijää joka kehoittaa eroamaan tarkkailusta, jos löytyy niin ei takuulla ole edustamansa yrityksen kanssa samalla linjalla.
