http://www.lapinkansa.fi/lappi/kokeneet-asiantuntijat-roimivat-petovahinkokorvauksia-liian-vahan-tarkastuksia-jotta-jarjestelma-olisi-uskottava-15948930/

Ei taetasi onnistuo peltovilijelypuolella tuommonen systeemi

Asia selvis ilman kirjautumistakin,ahmat saa liian vähän poroja kiinni,toisin kuin moottorikelkkailijat jotoksena epähuomiossa ajavat saman ahmatin yli koko porukka.

Kirjaudu sisään, kiriottaa Lapin Kansa ja jatkaa...     

Oho, taesi olla liijan kuuma aehe ja siksi palajo jaettu. Ja on sen takia muutettu asetuksie. 

Petovahinkojen maastotarkastuksia pitäisi lisätä roimasti, jotta järjestelmä olisi uskottava.

Näin sanovat Inarin ja Utsjoen riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajat, jotka ovat tarkastaneet virka-apuna satoja petojen tappamiksi ilmoitettuja poroja.

Vuosien kokemuksella Pertti Vikeväkorva ja Esa Vuomajoki arvioivat järjestelmän toimivan nyt kehnosti.

– Tarkastuksia tehdään liian vähän ja liian hitaasti, Vuomajoki tiivistää.

– Lopputuloksena on, että korvauksia ei makseta läheskään aina todellisista vahingoista eikä todellisille kärsijöille, vaan myös henkilöille, jotka käyttävät tietoisesti järjestelmää väärin, Vikeväkorva sanoo.

Tarkastukset pistokokein
Petovahinkojen tarkastus kuuluu kuntien maaseutuviranomaisille.

He saavat poronhoitajilta ilmoitukset vahingoista ja käsittelevät ne päätöksiksi, joiden perusteella Maaseutuvirasto maksaa petovahingot vuosittain valtion varoista.

Ilmoitettuja raatoja tarkastetaan maastossa pistokokein, joiden määrästä ei ole annettu kunnille ohjeita. Eräiden arvioiden mukaan syyniin päätyy 5–10 prosenttia ilmoitetuista vahingoista.

Maaseutuviranomaisen lisäksi maastotarkastukseen osallistuvat usein paliskunnan edustaja sekä alueen riistaviranomainen, joka on mukana riippumattomana asiantuntijana.

Inarin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana Vikeväkorva on dokumentoinut petovahinkoja vuodesta 2007.

– Joka puolelta aluetta löytyy niitä, jotka yrittävät tehdä systemaattisesti rahaa petokorvauksilla, hän sanoo.

– Se on mahdollista, koska valvonta on heikkoa, eikä hylätyistä ilmoituksista tule käytännössä koskaan seuraamuksia.

Vahinkoilmoituksia hylätään harvoin.

Maastotarkastuksessa hylkäys tulee useimmiten siksi, että poron kuolinsyy jää tuntemattomaksi tai raato on hävinnyt lähes kokonaan, mutta joskus myös aiheettomien ilmoitusten vuoksi.

Vikeväkorva ja Vuomajoki listaavat yksittäisiä esimerkkejä Ylä-Lapista: ilmoitetulta paikalta ei ole löytynyt jälkeäkään vahingosta, samasta raadosta on haettu korvausta useammalla ilmoituksella tai nälkään kuollut ja maastossa verestetty poro on korvattu petovahinkona.

He ovat todenneet myös epäselvyyksiä vahinkopaikan ilmoittamisessa ja vitkuttelua vahinkoilmoitusten teossa.

– Toiminta vaikuttaa toisinaan tietoiselta vedätykseltä. Poromies haluaa raadon vanheta sen verran, ettei sen perään kannata lähteä enää maastotarkastukselle, vaan lyödään leima toimistossa, Vuomajoki kuvailee.

– Ei ole kahta puhetta, etteikö petovahinkoja pitäisi korvata. Mutta sen pitäisi tapahtua järjestelmällä, joka perustuu todettuihin tosiasioihin, eikä vain hakijoiden ilmoituksiin.

Vikeväkorva pitää suurena puutteena, ettei järjestelmä kohtele poronomistajia tasapuolisesti.

– Raatoja löytävät ne, jotka liikkuvat eniten porotöissä. Vaikka poroisännän pitäisi varmistaa, kenen porosta on kyse, usein se jää ilmoittajan varaan. Sellainen mahdollistaa korvausten pelaamisen tiettyjen pussiin.

Vahinkotarkastajat valtiolta”
Inarin ja Utsjoen riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajat ovat vakuuttuneita, että tarkastusten lisääminen pienentäisi petovahinkoja.

Vikeväkorvan mukaan se nähtiin Inarissa jo vajaat 10 vuotta sitten, kun tarkastuksia tehostettiin tilapäisesti.

– Vahinkoilmoitusten määrä suli lähes kolmasosaan. Maastossa tarkastetuista noin viidennes päätyi hylkyyn, hän muistaa.

– Silloinkaan ei katsottu maastossa enempää kuin 20 prosenttia ilmoituksista. Jos nyt tarkastetaan reilut viisi, jokainen ymmärtää, kuinka järjestelmä vuotaa.

Vuomajoella on samanlainen kokemus: tarkastusten tehostaminen vähentää petovahinkoilmoituksia huomattavasti.

Vahingoista syntyisi Vikeväkorvan ja Vuomajoen mielestä todellisempi kuva, jos valtio satsaisi tarkastamiseen ja petojen seurantaan.

– Esimerkiksi kolmen vuoden ajan osaavat, neutraalit henkilöt tarkastaisivat kaikki petovahingot. Kun on tietoa, montako poroa päätyy keskimäärin pedon suuhun ja montako petoa alueella elää, korvaus olisi laskettavissa paljon lähemmäksi todellista vahinkoa, Vikeväkorva sanoo.

– Petovahingot voisi sitten maksaa paliskunnalle, joka jakaisi summan jäsenilleen miten itse päättää.

Myös Vuomajoki kannattaa ”valtion vahinkotarkastajia”.

– Poromiehistäkin moni haluaisi, että ilmoituksia tarkastettaisiin useammin, hän sanoo ja uskoo, että uudistukset maksaisivat nopeasti itsensä.

– Järjestelmästä tulisi uskottavampi, oikeudenmukaisempi ja veronmaksajallekin lopulta edullisempi.

Mielenkiintosta on että koko juttu näkkyy fasepuukiss, josta nuo kopioin, mutta sama linkki ei pellaa ennää akronetissä.Missä syy? Sensuroipiko joku?

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/ahmaa-syytet%C3%A4%C3%A4n-poron-tappajaksi-usein-ilman-todisteita-1.172681

Saa nähä väittääkö PYH taas mustan valakeaksi