Hmm... jos on aikaa, niin miksipä ei, tuo vasikasta kasvattaminen. Toisaalta sitten sulla on heti vain hiehoja poikimassa ja siinä voi sitten tulla takkiin tai sitten ei. Muutaman kerran poikineet  emot tai vaikka vanhemmatkin konkarit olis aloitttaessa hyviä, että pääsis niinku jyvälle asiasta.

Onko sulla minkälaisia tiloja valmiina? Vanhoja rehusiiloja? Jos et ole varma, että tämä on se sun juttu, niin ennen kuin alat rakentelemaan suurempia halleja, kannatttaa kokeilla kasvatusta pienimuotoisesti vaikka niissä siiloissa. Näin meillä aloitettiin. Sitten kun näet minkälaista hommaa tämä on, ei hyvä eläinaineskaan enää tunnu kalliilta

Nyt lähti tilan vanha herra: E 684 kg. Hiehoilla näyttäisi pääsevän tuonne R luokkaan. Vanhat lehmänketaleet ei taho luokittua.... Toivottavasti jalostus tuo tullessaan muutoksia tuohonkin asiaan...

Niin tuokin oli jo 9 vuotias.

Ja tuohon kilpailuttamiseen: Eihän kysyminen mitään maksa. Kyllä kai ne kannattaa joka sentti ottaa minkä irti saa. 

Nyt lähti tilan vanha herra: E 684 kg. Hiehoilla näyttäisi pääsevän tuonne R luokkaan. Vanhat lehmänketaleet ei taho luokittua.... Toivottavasti jalostus tuo tullessaan muutoksia tuohonkin asiaan...

Minusta emolehmäpäivien parasta antia on tavata muita viljelijöitä ja liottaa lihojaan kylpylässä

Olemme menossa, vaikka samalla hinnalla saattais päästä äkkilähdöllä lämpimään.

No mää olin vasta yhellä luennolla, missä esiteltiin tutkimusta eri rotujen rehunkäyttökyvystä ja hyötysuhteista. Limppari oli kyllä aika ylivoimainen siinä. Siis tämä vain tutkijan suusta kuultuna, itse en osaa sitä selittää, mutta oli se mukava uskoa

Ääh, mää en pääse tästä keskustelusta irti. Jos Suomessa maksetaan lihasta, niin eikö silloin kannata tuottaa lihaa? Sitten kun aletaan maksamaan rasvasta, niin sitten meilläkin aletaan varmaan tuottaa rasvaa. Sama kai se on mitä ne siellä amerikoissa tekee, kun ei ne tänne rahojansa tuo. Minäkin tykkään oikein marmoroituneesta lihasta, mutta siitä huolimatta raha se on mikä ratkaisee ja siksi meillä on limppareita. Niin fanaattinen en rotuni suhteen ole, ettenkö voisi sitä vaihtaa jos joku toinen toisi selvästi paremman tilin.

Nyt piti tulla myöntämään virheensä. Ei ne limukat kestä pakkasta. Joku hullu emo oli poikinu yöllä -35 asteen pakkaseen ja vasikka oli kuollu. Tyhmä on tietysti ollu kasvattajakin ku on antanu sonnin hulumuta samassa laumassa ilman tiineystarkastuksia. Se hullu emo oli niin tyhmäkin, ettei ollu näyttäny merkkiäkään poikimisesta myöhään illalla kun isäntä oli käyny vielä tarkistuskierroksella. Noh, sitä saa mitä tilaa.

Eihän tuo limppari ole muita nautoja kummempi (vähä parempi vain  ). Samalla lailla kasvattavat karvan kuin muutkin rodut. Mistä moinen kysymys?

Noin 48... tätä vauhtia ku menään niin ihan kohtuullisen mittainen poikimakausi

Kahden viikon saldo 23 poikimista. Yhtäkään ei ole tarvinnut auttaa Nyt pitänee koputtaa puuta... Eipä kyllä oo hiehojakaan, joten en usko että tarvitsee auttaa ketään ellei tule pahoja asentovirheitä.

Päivitys: 24 poikimista

Kahden viikon saldo 23 poikimista. Yhtäkään ei ole tarvinnut auttaa Nyt pitänee koputtaa puuta... Eipä kyllä oo hiehojakaan, joten en usko että tarvitsee auttaa ketään ellei tule pahoja asentovirheitä.

Niin, minä kun en ole sonneja kasvattanut, mutta olen päässyt siihen käsitykseen,että mitä nopeammin teuraspaino saavutetaan, sen kannattavampaa homma on. Eikö sonnikasvattamot ruoki kaikkia liharotusonneja samalla tavalla? Voihan ne olla vaikka samassa karsinassa. Kyllä se limppari hyödyntää ravintonsa käsittääkseni paremmin kuin nämä pienet rodut. Eräs kasvattaja noitui kun ei näitä pieniä rotuja oikein voi kasvattaa yli 300kg teuraspainoon ilman että ne rasvottus. Sonninkasvattajat korjatkaa jos olen aivan hakoteillä.... Tietysti tuo rasvottuminen riippuu paljon myös
 jalostuksesta. Ja nyt puhutaan siis siitä läskistä lihan päällä, turha sotkea mitään marmoroitumista tähän.

Ja mitä tulee emojen ruokintaan, niin meillä risteytysporukka mättää ihan yhtä paljon sitä kuivaa heinää kuin puhtaat limpparitkin, eikä kellekkään anneta mitään väkevämpää.

tottakai tiedän miten ne risteytykset rakennetaan, enkä näitä emoja siinä ominaisuudessa ostanutkaan, vaan navetan täytöksi. ovat nyt vain jääneet vielä kun tilaa on ollut. enkä muuten ostanut niitä vasikkana välitysautosta vaan hiehona, jotka oli kasvattanut eräs emotilallinen. tarkoituksena on päästä kuitenkin täysin ruskeaan karjaan jahka ehditään.

niin enkös minä luonteestakin aika paljon kertonut? ja myös niistä emo-ominaisuuksista? ja varsinkin niille, jotkat pelkäävät limppari sonnia, niin meillä ainakin ne ovat kaikista helpoimpia käsitellä. paljon riippuu tietenkin myös kasvattajasta. ja niin, kaikista kahjoimmat yksilöt kyllä näin pienestä otannasta kuin meillä, löytyy sieltä risteytysemojen ryhmästä. niiden puolustukseksi täytyy sanoa, että ne taitaakin olla jotain teuraskasvatukseen kasvatettuja, joten ei ole juuri puhuteltu. emoja ovat kuitenkin siinä missä muutkin, mutta painoissa puhtaisiin verrattuna ei ole kyllä eroa. Ne vasikat jotka on itse kasvatettu hiehoiksi on nyt todella tuttavallisia ja helppoja käsitellä, vaikka isät on eri limousin sonneja ja emätkin tulleet monelta eri tilalta. Eli käsittely vaikuttaa minusta enemmän kuin perimä. Toki hullun emon vasikasta voi tulla yhtä hullu tai hulluus jopa kertaantua, mutta pääsääntöisesti uskon rapsuttelun voimaan.

Enpä nyt malta olla sotkematta myös omaa lusikkaani tähän soppaan. Kun näitä absoluuttisia totuuksia Limousinen huonoista puolista on täällä julistettu, niin tässä minun kokemuksia. Meillä ei ole ollut emoja kun vasta 4 vuotta, joten en tiedä miten vakavasti otettava kasvattaja olen. Eläimiä meille on tullut vähän joka puolelta. Emoja on tällä hetkellä 90, joista 20 on simmental-hereford-charolais-risteytyksiä. Viime keväänä poiki n.70 emoa, joista yhtä avustettiin (risteytys). Syksyllä poiki n.30, joista suurin osa oli hiehoja. Näistä kahta avustettiin. Toisella tuli vasikka takajalat edellä ja toisella oli niin iso vasikka ettei kertakaikkiaan olisi tullut ilman vetoa. Saattoi tietenkin olla myös hiehon rakenteellinen vika, mutta tämä pariskunta menetettiin. Ei varmaan ole kehuskelun aihe, mutta meillä ei enää tosiaankaan hypätä yöllä navetassa poikimisia vahtaamassa jos ei iltanavetalla näytä joku kipeältä. Eli kyllä laiskatkin limujen kanssa pärjää.

Jalostuskonsulentti on mielissään kun voi sonnit käydä käsikopelolla mittailemassa. Samoin siementäjät ovat olleet tyytyväisiä eläinten rauhallisuuteen hiehoja siemennettäessä. Kyllä minä ainakin uskon siihen että eläinten luonteessa eroja on enemmän rodun sisällä kuin rotujen välillä.

Vaikka emme vielä pääse samanlaisiin painoihin kuin pidempään karjaansa jalostaneet kasvattajat, olen silti tyytyväinen rotuvalintaani. Olen kuullut monelta loppukasvattajalta, etteivät enää ota puhtaasti pienten rotujen vasikoita kasvatukseen. Sanoipa yksikin, että ei saa charolaisella samanlaista tiliä kuin limpparilla, vaikka elopainoa vähän enemmän olisikin. Uskon siis, että vasikkani menevät jatkossakin kaupaksi.

Ja se yksi totuus mistä täällä pauhataan on lisäruokinnan tarve. Siis mitä ihmettä? Meillä emot syövät vain ruohoa ja kivennäistä. Tunnustettakoon, että viime keväänä annoin jonkin aikaa jauhoja kaksoset synnyttäneelle hieholle, vanhalle emolle en olisi vaivautunut.

Mutta summasummaarum, tarkoitukseni ei ole potkia muiden ruokakuppeja vaan täyttää omaani, kuten eräs viisas mies tässä taannoin sanoi.