Asiaa voi jakaa semmoiselle tasolle että sen ymmärtää. Testaus sata euroa kerta viiden vuoden välein tekee ihan kakskymppiä vuodessa.
Säästääkö testatulla ruiskulla 20 centtiä per hehtaari per vuosi sadan hehtaarin ruiskutuksissa?
Viisi vuotta on ihan ok ja se sitten maksaa sen mitä se maksaa. Kai sekin on hyväksyttävä, että maakunnassa on jos jonkinlaista kalustoa ja jos sitä ei millään tavalla kontrolloida, niin ei sekään fiksulta tunnu. Luulisi, että on jo ihan oman viljelytyön kannalta hyvä, että kone on kunnossa.
Mutta sitten, kun tämä homma alkaa taas mennä äärimmäisyyksiin, että koko ajan kireämmälle ja lisää yksityiskohtaisempia sääntelyitä, niin hommasta katoaa mielekkyys.
Vaikka meillä olisi minkälaiset turvamääräykset ja kasvinsuojeluaineiden koulutukset, niin vahingon veräjälle ei kukaan kerkiä. Yöllä painetaan hommia ja väsyneessä mielentilassa käännellään kahvoja. Ei siinä paljon todistukset ja turvalaitteet tunnu, kun ihmisen mieli tekee fiksuja päätöksiä.
Tänä kesänäkin on moni äijä jo ehtinyt pudota ruiskun päältä myrkkypurkin kanssa ja fillerin purkin pesulaitteesta on otettu liuokset silmille. Näistä ei vaan liiemmin puhuta.
Mää olen kyllä tullut siihen tulokseen, että noista ns. apulaitteista saatava hyöty on hiukan kyseenalainen. Aikamoinen vahinkoriski liittyy esim. tuohon fillerin kanssa suttaamiseen. Kaikkein parasta vahinkojen torjuntaa on se, että koittaa pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisena ja ottaa vauhdin pois, miettii ajatuksen kanssa mitä tekee.
