Omat maat ovat hiuesavia. Sen verran hiesuisia ilmeisesti, että niissä on "luontaisesti" huonohkosti kestävä mururakenne. Eri koulutuksissa on opetettu, että mururakennetta parantaa parhaiten maaperän eloperäisen aineksen eli hiilen määrä ja kasvien juurieritteiden liima-aineet. Siis runsasjuuriset kasvit kuten kumina, syysviljat, syysöljykasvit ja syväjuuriset nurmikasvit viljelykierrossa ovat mururakenteen avaintekijöitä. Kasvien maahan muodostama hiili on pääosin vain hyvin lyhytikäistä, joten mururakenteen ylläpitoa pitää miettiä kaikissa viljelykierron vaiheissa. Toki maahan voi lisätä koko ajan karjanlantaa tai muita kuituja, mitta viljelykasvien valinta om minusta kuitenkin ensisijaista.
Maan muokkaus vaikuttaa myös mururakenteeseen paljon. Kyntö on kuulemma pahin. Kuitenkin työsyvyyden vuoksi se on tiivistyvillä mailla helppo, mutta ei välttämättä kestävä vaihtoehto. Juuria pitäisi saada syvemmälle, mutta se on vaikeaa pelkkien kasvien avulla. Siksi itse kokeilen auttaa juuria vähitellen syvemmälle jankkuroimalla viljelykierron nurmivaiheessa maata varovasti syvemmälle. Muuta muokkausta pyrin kääntämään kevyemmäksi. Homma on luomussa hieman hankalaa, joten ajoittain on vain kynnettävä, jotta ongelmat saa pidettyä hallinnassa. Asioita pidemmälle vienyt tuttava on lähes päässyt eroon kynnöstä luomussakin.
Näillä opeilla omat pellot ovat muuttuneet viime vuosina hämmästyttävän paljon parempaan suuntaan. Aikaisempi suorakylvö piti maan pintakerroksen kyllä hyvänä n. 10cm paksuudelta. Sen alapuolelle juuret eivät juurikaan päässeet. Siksi pellot olivat hyvin arkoja liian suurille tai pienille sademäärille. Nyt kuuden vuoden aikana on tilanne korjaantunut nopeasti.