Alla Aamulehdelle lähettämäni mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan:

Viisitoista vuotta oman ruuantuotannon alasajoa

EU-liittymisneuvotteluissa v. 1994 Suomelle jäi maatalouden osalta käteen Musta Pekka. Suomi joutui paikkaamaan alhaiseksi jäänyttä cap-tukea laajalla kansallisella tukipaketilla, koska vanhat EU-maat eivät halunneet Suomelle samantasoista viitesatoon perustuvaa hehtaaritukea kuin EU:n edullisemmilla viljelyalueilla. Koska Suomen maatalouspolitiikka on liittymissopimuksella ulkoistettu EU:lle, joudutaan kansallisetkin tuet neuvottelemaan Euroopan komission kanssa.

Brysselistä johdettu Suomen maatalouden ohjausjärjestelmä on johtanut viljelijöiden ja kuluttajien kannalta kummalliseen lopputulokseen. Huolimatta tiloilla tapahtuneesta rationalisoinnista ja rakennekehityksestä on tulotaso laskenut koko ajan ja lisäksi kotimaista tuotantoa joudutaan tällä hetkellä korvaamaan tuonnilla.  Kauppa ja elintarviketeollisuus ovat ottaneet säälimättä leijonanosan yhteisestä kakusta viljelijöiden ihmetellessä pienevää jakojäännöstä.  Suomalaista viljelijää on myös kyykytetty jokavuotisilla tukisulkeisilla, jossa hallinnon tukiopas käännetään selkokielelle. Vuonna 2009 viljelijäperheelle jäi yrittäjätuloa keskimäärin 16 100 euroa korvaukseksi työlle ja omalle pääomalle. Vuonna 2000 vastaava luku oli 21 500 euroa (MTT-tilastot). Laskettaessa yrittäjävoittoa/maatila tilasto näyttää vuodelle 2009 luvuksi -29200 euroa (v. 2000  -10100 euroa).

Jotta Suomen maatalouspoliittinen tilanne ei olisi liian yksinkertainen kokonaisuus, kansallisten tukien osalta maa jaettiin liittymissopimuksen artiklojen mukaan 141- (eteläinen Suomi) ja 142-tukialueeseen (muu Suomi). Epäoikeudenmukainen ja viljelijöiden tasa-arvoa loukkaava raja kulkee linjaa Pori-Imatra. Suurin osa Pirkanmaasta kuuluu 141-tukialueeseen. Suomi on joutunut neuvottelemaan 141-tuen tasosta vuosina 2003 (maatalousministerinä Korkeaoja) ja 2007 (maatalousministerinä Anttila). Molemmilla kerroilla Suomi myöntyi komission tulkintoihin laskevasta siirtymäkauden tuesta ja tuki pieneni 30milj.euroa/neuvottelu, vaikka tavoitteena alun perin oli korvata pysyvä luonnonhaitta myös 141-tukialueelle. Vuonna 2003 141-tuki oli 133 milj. euroa ja vuonna 2013 on jäljellä 64 milj. euroa.

Pysyvä 142-tuki ja kuihtuva 141-tuki ovat johtaneet räikeään tukitasoeroon, jota ei voi perustella olosuhde-eroilla. Ylikompensaatio on myös siirtämässä kotieläintuotannon 142-tukialueelle, koska 141-alueella kannattavuus on ajettu niin alas, että tilan kehittäminen ja järkevät investoinnit eivät ole mahdollisia. Varovasti arvioiden keskikokoinen pirkanmaalainen kotieläintila on hävinnyt sille kuuluvaa tukea esim. Etelä-Pohjanmaahan verrattuna EU-aikana 100 000-200 000 euroa. Suomeen on muodostettu siis kaksi perusteiltaan täysin erilaista maataloustuotantoaluetta ja eläintuotanto on siirretty yhä kauemmaksi kulutuksen painopisteestä.

Miten tällaiseen tilanteeseen tukialueitten välillä on ajauduttu? Mielestäni ensimmäinen virhe tehtiin liittymisneuvotteluissa, jossa Suomi ainakin maatalouden osalta epäonnistui. Tilanne salattiin onnistuneesti kansanäänestykseen (v.1994) asti: molemmat (141. ja 142. artikla) ovat siirtymäkauden tukien alla. Jotain merkillistä tapahtui, koska mm. liittymisneuvotteluihin osallistuneen Antti Kuosmasen kirja ”Suomen tie EU:n jäseneksi” vedettiin kokonaisuudessaan markkinoilta v. 1999. 141-tukialueen viljelijöille ei näytä löytyvän tukea myöskään hallitsevista poliittisista puolueista. Keskustan pääkannatusalue on 142-tukialueella ja Kokoomus on ollut asiassa hiljaa ja toistaiseksi jäänyt lähinnä sivustaseuraajaksi. Muilla puolueilla eivät taas voimavarat riitä tai asia ei yksinkertaisesti kiinnosta. Viljelijöiden etujärjestössä MTK:ssa tukierotilanteesta vaietaan ja tärkeimmät johtopaikat on 142-tukialueen edustajilla.

Viljelijöiden ja Suomen etujen kannalta ko. jako on kestämätön. Kuluttajan kannalta jako synnyttää 141-tukialueelle tyhjiön, jossa ei ole eläintuotantoa ja joka ainakin osittain tullaan korvaamaan tuontiruualla. Lisäksi elintarviketeollisuus tulee supistumaan ja arvokkaat työpaikat jalostusyksiköineen siirretään lähemmäksi raaka-aineita. Tukialuejaossa on toteutunut sotapäällikkö Caesarin legendaarinen lausahdus: ”Divide et impera”, hajota ja hallitse.

Arto Ojakoski, maatalousyrittäjä
Ikaalinen

Hyvät Agronetin lukijat,

Tänään on ollut Aamulehden Lukijalta-palstalla mielipidekirjoitukseni koskien maatalouden tukialuejakoa.

Aamulehden toimitus oli tehnyt kirjoitukseen ison kömmähdyksen jättäessään yrittäjävoitoista miinusmerkit pois. Alkuperäinen lause oli: "Laskettaessa yrittäjävoittoa/maatila tilasto näyttää vuodelle 2009 luvuksi -29 200 euroa (v. 2000 -10 100 euroa)."

Lisäksi tekstistä oli toimituksessa sensuroitu lause: "Jotain merkillistä tapahtui, koska mm. liittymisneuvotteluihin osallistuneen Antti Kuosmasen kirja "Suomen tie EU-jäseneksi" vedettiin kokonaisuudessaan markkinoilta v. 1999."


Lisäksi tällä keskustelupalstalla mainittiin virheellisesti minun olevan vielä MTK-Pirkanmaan johtokunnan jäsen, mutta vuodenvaihteessa erovuoroisena luovuin paikasta.

Ystävällisin terveisin
Arto Ojakoski

"He antoivat meille monia lupauksia, enemmän kuin voin muistaa, mutta he pitivät vain yhden: he lupasivat ottaa meidän maamme ja he ottivat sen." (Sioux-päällikkö Punainen Pilvi)

Onko suomalaisilla viljelijöillä ja intiaanisodilla jotain kohtalon yhteyttä?

Keskustelun avaaja on oikeassa, nyt on erinomainen ajankohta nostaa asia esille ja miettiä jatkotoimia. Vaalien jälkeen olemme taas menettäneet mahdollisuutemme vaikuttaa.

Facebookissa voi liittyä perustamaani ryhmään "Oikeutta 141-alueen maatalousyrittäjille", osoitteessa http://www.facebook.com/home.php#!/group.php?gid=106457556042564.
Seuraavassa ryhmän kuvaus:

"Nimi:
    Oikeutta 141-tukialueen maatalousyrittäjille
Luokka:
    Yhteiset kiinnostuksenkohteet - Ajankohtaiset tapahtumat
Kuvaus:
    Tämä ryhmä on perustettu 141-tukialueen maatalousyrittäjien tueksi heidän kamppaillessaan oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja elinkeinonsa säilymisen puolesta.

    Suomen tullessa EU-jäseneksi vuonna 1995 Suomi jaettiin kansallisten maataloustukien osalta kahteen perusteiltaan erilaiseen tukialueeseen (artiklat 141 ja 142). Tukialueiden raja kulkee Suomen halki Porista Lappeenrantaan. Rajan eteläpuoli kuuluu 141-tuen piiriin ja rajan pohjoispuoli 142-tuen piiriin.

    Vuonna 1994 käydyissä liittymisneuvotteluissa EU halusi Suomen jäsenekseen, mutta ei olisi hyväksynyt eteläiselle Suomelle kansallista tukea. EU-juristien taitavasta muotoilukyvystä johtuen liittymissopimus jäi 141-tuen osalta tulkinnanvaraiseksi ja epäselväksi. Tämä palveli toisaalta poliittista tarkoituksenmukaisuutta, koska suomalaisille päättäjille oli elintärkeää, että heidän koettiin pelastaneen etelän viljelijät ja estäneen ratkaisun, joka olisi luonut perusteettoman kannattavuusrajan. EU-komissio on kuitenkin tulkinnut 141-tuen laskevaksi ja poistuvaksi, kun taas 142-tuki on pysyväluonteista. Eteläisen tukialueen kutistuva ja vuonna 2013 päättyvä 141-tuki ja pohjoisen tukialueen pysyvä 142-tuki ovat synnyttäneet järjenvastaisen ja oikeusvaltion periaatteita rikkovan tukierotilanteen, jossa tukierot tilatasolla ovat kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Tällainen tukiero ei ole perusteltavissa olosuhde-eroilla.

    Suomen ja EU-komission välillä 141-tukineuvotteluja on käyty vuosina 1999, 2003 ja 2007. Vasta näiden neuvottelujen yhteydessä 141-alueen viljelijöille alkoi selvitä, että heidät oli petetty. Joka kerta Suomi on epäonnistunut neuvotteluissa ja asiaa on tulkittu pelkästään EU-komission näkökulmasta, eikä sopimuksen tulkinnanvaraisuutta ole viety esimerkiksi Eurooppa-oikeuteen. Suomen peruslähtökohta oli kuitenkin pysyvän luonnonhaitan korvaaminen myös 141-tukialueella.

    Tukiero-ongelman vuoksi kotieläintuotanto on siirtymässä pohjoiselle tukialueelle, koska 141-tukialueella tuotanto ei enää kannata. Samalla vaarantuu koko elintarvikehuoltovarmuutemme ja elintarviketeollisuutemme ja Suomi avaa ovensa tuontiruualle, jonka puhtaudesta, alkuperästä ja gmo-vapaudesta ei voida antaa varmuutta."

Yhteistyöterveisin Ikaalisista Arto Ojakoski

Tämän päivän MT:ssa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kertoo kirjeestä, jonka  liittymissopimuksen Suomen pääneuvottelijat lähettivät v.2007 maatalousministeri Anttilalle ja komissiolle. (Alla Vuorelan artikkeli aiheesta). Liikanen toteaa: ”Luulen, että kirje selkiinnytti asioita. Tulkintaa ei kiistetty kummaltakaan puolelta.”
 
Kuitenkin neuvottelutulos oli aleneva ja vuonna 2013 päättyvä tuki 141- alueella. Suomen neuvottelutavoite v.2007 oli 129 milj. euroa. Neuvottelutulos oli kuitenkin 94 milj. euroa, joka laskee vuosittain ja on 63 milj. euroa v. 2013. Tätäkin neuvotteluratkaisua markkinoitiin viljelijöille torjuntavoittona, jonka kanssa voi elää.

Vuorelan artikkeli:”141 voimassa  niin kauan kuin tarve osoitetaan”

”Etelä-Suomen maatalouden 141-tuki on sidottu Suomen oloihin ja on voimassa niin kauan kuin tuen edellytykset voidaan osoittaa”, aikanaan neuvotteluissa Suomen EU-suurlähettiläänä ollut Erkki Liikanen sanoo.
”141 ei ole siirtymätukea siinä mielessä, että se päättyisi automaattisesti siirtymäkauden jälkeen. Se ei ole myöskään pysyvää niin, että se säilyisi vaikka maailma muuttuisi.”

Liikanen kertoo asian niin kuin se on Suomen EU-jäsenyyssopimuksen neuvottelijoiden kirjeessä, jonka he 2007 lähettivät maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle (kesk.). Asiasta uutisoitiin tuolloin.

Kirje laadittiin Liikasen (sd.) aloitteesta ja sen allekirjoittivat neuvottelujen aikaiset ministerit Heikki Haavisto (kesk.), Pertti Salolainen (kok.) ja virkamiesvalmistelua johtanut valtiosihteeri Veli Sundbäck.

2007 menossa olivat taas kerran 141-neuvottelut. Komissio tulkitsi 141-artiklaa omalla tavallaan, ja asia sai paljon julkisuutta mediassa.

”Se vaivasi minua, koska itse hyvin muistin, mitä oli so*****”, Liikanen kertoo.
Liikanen tapasi Suomen Pankin tilaisuudessa Niilo Jääskisen, joka oli lakimiehenä mukana, kun neuvottelijoiden 141-ratkaisu siirrettiin jäsenyyssopimuksen lakiteksteihin. Liikanen pyysi Jääskistä kirjaamaan neuvottelijoiden tulkinnan ja pyysi sitten siihen allekirjoitukset.
Kirje lähetettiin maa- ja metsätalousministerille vapaasti käytettäväksi. Se meni myös komission tietoon.
”Luulen, että kirje selkiinnytti asioita. Tulkintaa ei kiistetty kummaltakaan puolelta.”
HEIKKI VUORELA

Arvoisat Agronetin käyttäjät!

Olen perustanut Facebookiin (www.facebook.com) ryhmän "Oikeutta 141-tukialueen maatalousyrittäjille". Ryhmän tarkoitus on tuoda esiin 141-tukialueen maatalouden kriisitilanne ja tukea kyseisen alueen maatalousyrittäjien arvokasta työtä. Liittymällä ryhmään voit olla mukana vaikuttamassa kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuuteen 141-tukialueella ja antaa tukesi alueen maatalousyrittäjille heidän kamppailussaan elinkeinonsa puolesta.

Ryhmä löytyy Facebookista nimellä "Oikeutta 141-tukialueen maatalousyrittäjille". Liity jo tänään!!
Terv. Arto Ojakoski, Ikaalinen